Oletteko te muut vieraantuneet ystävistänne tänä vuonna?

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään muutosta kaverisuhteisiin, livetapaamiset vain vaihtuneet osin digitaalisiksi. Mutta olenkin mies.

Kun tätä elämää on jo jonkin vuosikymmenen ehtinyt nähdä, olen yhä vahvemmin tullut siihen johtopäätökseen että naisilla ei ylipäätään ole todellisia ihmissuhteita. Vaimollani on samankaltainen tilanne kuin ketjun aloittajalla korona-ajalta.

Naisten ihmissuhteet ovat luonteeltaan puhtaan pragmaattisia, tunteilla ei niissä ole sijaa. Vahva poikkeus edelliseen tosin suhteet omiin sukulaisiin ja etenkin lapsiin ja lapsenlapsiin. Mutta ystävättäret, miehet, kaikki muu. Pidetään voimassa vain silloin kun ”ihmisssuhteista” on jotain hyötyä.

No, vaimoni on minusta taloudellisesti riippuvainen mikä selittänee meidän vuosikymmenien avioliiton.

Oletpa typerä tunteilija.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Ja samalla olen huomannut, että en ole heitä kaivannutkaan. Vaikka yhteisissä menoissa on ollut aina mukavaa, niin tässä sen huomaa miten merkityksetöntä se on pohjimmiltaan kuitenkin ollut.

Etkö sitten tunne itseäsi yksinäiseksi? Minä ainakin tunnen, todella. Tietysti myös epäonnistuneeksi, kun ei sitten ystäviäkään ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Ja samalla olen huomannut, että en ole heitä kaivannutkaan. Vaikka yhteisissä menoissa on ollut aina mukavaa, niin tässä sen huomaa miten merkityksetöntä se on pohjimmiltaan kuitenkin ollut.

Etkö sitten tunne itseäsi yksinäiseksi? Minä ainakin tunnen, todella. Tietysti myös epäonnistuneeksi, kun ei sitten ystäviäkään ollut.

En ollenkaan. Ehkä minussa on sitten jotain vikana kun en tunne, mutta niin se vain on.

Kyllä. En tiedä, onko kaikki vaan sulkeutuneet kotiinsa oman perheen pariin vai onko minut vaan pudotettu kaikesta yhteydenpidosta. Pelottaa, että sitten kun taas voisi kavereita tavat, minulla ei ole yhtäkään. Ja olen laitellut jotain viestejä, joihin olen kyllä saanut vastauksia, mutta kukaan ei lähetä viestejä tai soita minulle.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. En tiedä, onko kaikki vaan sulkeutuneet kotiinsa oman perheen pariin vai onko minut vaan pudotettu kaikesta yhteydenpidosta. Pelottaa, että sitten kun taas voisi kavereita tavat, minulla ei ole yhtäkään. Ja olen laitellut jotain viestejä, joihin olen kyllä saanut vastauksia, mutta kukaan ei lähetä viestejä tai soita minulle.

Uskon että tässä on kyse osin tietynlaisesta lamaantumisesta. Ja varmasti tästä toivutaan melkein ennalleen. Mutta hämmentävää tämä on minustakin. Laittakaa vielä lisää kokemuksia!

up

Kyllä olen, mutta ei se koronasta johdu. Ollut niin paskaa viimeinen vuosi, ettei voimat riitä ystävyyssuhteiden ylläpitämiseen.

Olen, mutta toisaalta olen löytänyt koronavuoden aikana uusia ystäviä. 

monellau lkomaisel keskustelupalstal ollu juttua tästä aiheesta,nyt ehkä selviää monelle ketkä on ne todelliset läheiset? jotka välittää ikäväs tilantees. keitä taas ei kiinnosta muiden jutut.? mun mielestä ihan kiinnostavia juttuja paljastuu ympäristön ihmisistä.

tosin varmaan on ihmisil niin paljon terveys ja talous ongelmia, et aika menee niitä selvitelles.

kannattaa ehkä itse laittaa mitä kuuluu tekstaria ja miettiä myös omaa suhtautumista muihin.

Vierailija kirjoitti:

monellau lkomaisel keskustelupalstal ollu juttua tästä aiheesta,nyt ehkä selviää monelle ketkä on ne todelliset läheiset? jotka välittää ikäväs tilantees. keitä taas ei kiinnosta muiden jutut.? mun mielestä ihan kiinnostavia juttuja paljastuu ympäristön ihmisistä.

tosin varmaan on ihmisil niin paljon terveys ja talous ongelmia, et aika menee niitä selvitelles.

kannattaa ehkä itse laittaa mitä kuuluu tekstaria ja miettiä myös omaa suhtautumista muihin.

Itse laitoin tekstaria noiden ”kuulumattomien” perään puolisen vuotta, sitten lopetin. Elämän pituiset ”ystävyydet” tyssäsi tähän. Tosin saattaahan siellä toki stressiäkin olla, ken tietää.