Minkälaisia tunteita kovat äänet sinussa herättävät? Esim vauvan itku tai kiukkukohtaus?

Alkaa vituttaa ja rankasti.

Vauvan kiukku ja itkut eivät haittaa, esim kaupassa. Ei enää. Lapsettomana olisi haitannut. Nyt ei haittaa, koska vieraan lapsen kiukutteluun tarvitse itse reagoida mitenkään. Been there, done that. Herättää lähinnä myötätuntoa vanhempia kohtaan.

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 07:03"]

Vihaa. Jopa raivoa. Hyi saasta, jo pelkkä ajatus rääkymisestä tekee pahaa.

[/quote]

Minulla sama juttu. Ihan yhdentekevää, kuuluuko kiljuminen ilosta, nälästä vai väsymyksestä, en kestä sitä lainkaan. Ja minä olen vieläpä opettaja. Minun luokassani tosin istutaan hiirenhiljaa.

Alkaa todellakin vituttaa. Vähän ahdistaa jopa, kun mieleen tulee todella aggressiivisia ajatuksia. :( En nyt viitsi tässä mitään eritellä, en halua vaikuttaa ihan psykopaatilta...

Inhoan kaikkia kovia ääniä. Huutamista, musiikin popittamista, mopojen pärinää, kiljumista, remontin ääniä yms... 

Enemmän ahdistaa aikuisista lähtevät kovat äänet. Ja koneista lähtevät.

No ei se nyt kivaa ole, mutta ei mulla pää räjähdä kovin helpolla. Sitten jos on joku sellainen todella korviin kipeää tekevän kova ääni, kuten pikkusiskoni ääni pienenä kun tapasi kiljua ihan vaan huvikseen, yleensä silloin kun puhuin äidin kanssa puhelimessa, sieltä alkoi kuulua taustalta ihme kiljumista :)

Kiukku ja aikuistenkin huuto saa aikaan tunteen, että päässä pimenee ja odotan vain sen loppumista. Onneksi ei ole pimennyt enää teini-iän jälkeen..

Up

Ärsyyntynyt ei mitään hoivaviettiä

Vauvan murheitku menee, mutta riemun kiljumiset ja taaperoiden kirkumisääni ei. Rupeaa tietyllä tavalla vajottamaan päässä ja tekee mieli vetäytyä palloksi lattialle kädet korvilla. Kyse on tietystä äänialasta, jota korvani eivät pysty käsittelemään. Rihannan unfaitful-laulussa käy myös saman äänialan ulahdus useamman kerran. En voi sietää kyseistä taajuutta. Se sattuu ja runtelee psyykettä. On tehnyt niin jo lapsesta asti.

Vihaa. Jopa raivoa. Hyi saasta, jo pelkkä ajatus rääkymisestä tekee pahaa.

Ärsyynnyn niistä. Pahimpia ovat kuitenkin tv taustametelinä, ihmisten kovaääninen puhe, se jos jokus mesoaa ulkona metsälintujen laulun päälle ja kaikki ihmisten aiheuttama meteli. Pelkkä vauvan itku ei ole niin paha. Lasten kinastelu on. Joskus pelkkä lasten puhe. Olen todella ääniherkkä ja tykkään hiljaisista paikoista. Hassua, mutta mulla on myös kuulon alenema - kuvittelisi että silloin äänet ei kiusaa niin paljon? Mutta asia onkin päinvastoin, en voi sietää (ihmisestä lähteviä) ääniä. Luonnon äänet (ukkonen, sateen ropina) tai muut äänet (ilotulitus, räjäytykset, työkoneet, liikenne) ei ärsytä.

Vauvan itku tuo yleensä hoivaviettiä enemmän, mutta lapsen kiukuttelu tai vauvankin kitinä on ärsyttävää ja korviin sattuu. Varsinkin tuon taaperon kiukuttelu.