Voi helvetti sentään. Tehdäkö väärin ja tuntea elävänsä, vai
tehdäkö oikein, ja tuntea samalla kuolevansa pystyyn niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Mä en todellakaan tiedä. Ja kummatkin vaihtoehdot kuulostaa surkeilta. Ensimmäinen vaihtoehto kuulostaisi surkealta vasta joskus hamassa tulevaisuudessa, mutta sitten se saattaisi olla todella surkeaa.. jälkimmäinen vaihtoehto kuulostaa surkealta heti. Mutta en tiedä, voiko se yltyä niin pahaksi surkeaksi kuin ekan vaihtoehdon surkeus. Tai ainakin sen surkeus kohdistuisi vain minuun, ei muihin.
Oikein tekeminen tuottaisi luultavasti sellaisen "olen hyvä ihminen eikä minun tarvitse pelätä mitään" olon, mutta samalla pirun tylsän ja sellaisen pystyynkuolleen olotilan, ja samalla sinetöisin kohtaloni siitä, että en enää koskaan tunne intohimoa enkä saa elämässäni "kiksejä" mistään (joo turha tulla selittelemään että hanki uusi harrastus, ei paraskaan harrastus tuo samanlaista kiksiä, ainakaan mulle, valitettavasti). Elämäni tulisi siis olemaan ns. hyvää ja kunnollista, mutta samalla todella, todella tylsää ja harmaata arkea, johon kuristuisin pikkuhiljaa hävittämällä naiseuteni, rohkeuden ja leikkimielisyyteni. Hyvällä omallatunnolla sitten toki.
Väärin tekeminen antaisi kunnon adrenaliini/endorfiini/mitäikinä -ryöppyjä arjen keskelle, pilkettä silmäkulmaan ja tunteen jännittävästä elämästä.. mutta sitten luultavasti myös ainakin ajoittaista omatunnon soimaamista ja pahimmassa tapauksessa pilaisi tai ainakin aiheuttaisi syviä haavoja useammallekin ihmiselle.
Mä tiedän, että täällä nyt huudellaan kepeästi toinen toista ja toinen toista, mutta tässä ollaan nyt oikeasti aika perustavanlaatuisen asian edessä. Ratkaisu muuttaa mun elämää oleellisesti suuntaan tai toiseen, oli se sitten kumpi tahansa.
Ja mä en kertakaikkiaan osaa nyt sanoa yhtään, kumman ratkaisun tekijäksi musta on.
Kommentit (24)
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 22:54"]
Mieti rauhassa ensin, mikä oikeus sinulla on pilata lastesi elämä. Vanhempien pettäminen jättää lapsiin syvät traumat, vaikkei lapset suoraan pettämisestä tietäisikään. Lyhyt oppimäärä: jos olet lapset tehnyt, et heihin tietoisesti jätä moisia traumoja.
Jos olet tehnyt niin väärän valinnan, että otit väärän miehen, niin sinulla on oikeasti vain tasan kaksi vaihtoehtoa, ero tai pysyt suhteessa pettämättä. Sinulla ei ole mitään oikeutta pettää aviopuolisoasi. Ei sitten mitään oikeutta. Miksi sinulla mielestäsi pitäisi olla oikeus pettää miehesi luottamus? Onko hänellä vastaava oikeus?
Nyt pää kylmänä, mieti ensin lasten parasta. Pettäminen se ei ole, entä ero? No ei, ilman pakottavaa tarvetta. Jos ei ole pakottavaa tarvetta, annat lastesi kasvaa ydinperheessä ilman ongelmia. Se on sinun vastuusi joka sinulla on kannettavanasi. Jos taas on pakollinen tarve, niin sitten sinä alat järjestelmään eroa ja mietit uutta suhdetta/seksiä kun olet asiasi järjestänyt alulle ja perheesi tietää, missä mennään. Muuhun sinulla ei ole oikeutta, ihan sama mitä haluat.
[/quote]
Harvinaista tekstiä! Positiivisessa mielessä siis. Oletko kristitty tms.?
Siististi hoidettu ero olisi miehellesi ja lapsillesi vähemmän tuskallinen ja traumaattinen asia kuin pettäminen. Vaikka ne lapset eivät ehkä saisi tietää pettämisestä vaikka jäisitkin kiinni, en ymmärrä miksi haluaisit turhaan satuttaa miestä (jonka kanssa joudut olemaan tekemisissä vielä pitkään.) Joka tapauksessa ne lapset kärsisivät pettämisestä tulehtuneista väleistä, ja tilanne olisi sinullekin vaikeampi, kun mahdollisuudet ystävällisiin väleihin eron jälkeen olisivat heikot.
Mieti rauhassa ensin, mikä oikeus sinulla on pilata lastesi elämä. Vanhempien pettäminen jättää lapsiin syvät traumat, vaikkei lapset suoraan pettämisestä tietäisikään. Lyhyt oppimäärä: jos olet lapset tehnyt, et heihin tietoisesti jätä moisia traumoja.
Jos olet tehnyt niin väärän valinnan, että otit väärän miehen, niin sinulla on oikeasti vain tasan kaksi vaihtoehtoa, ero tai pysyt suhteessa pettämättä. Sinulla ei ole mitään oikeutta pettää aviopuolisoasi. Ei sitten mitään oikeutta. Miksi sinulla mielestäsi pitäisi olla oikeus pettää miehesi luottamus? Onko hänellä vastaava oikeus?
Nyt pää kylmänä, mieti ensin lasten parasta. Pettäminen se ei ole, entä ero? No ei, ilman pakottavaa tarvetta. Jos ei ole pakottavaa tarvetta, annat lastesi kasvaa ydinperheessä ilman ongelmia. Se on sinun vastuusi joka sinulla on kannettavanasi. Jos taas on pakollinen tarve, niin sitten sinä alat järjestelmään eroa ja mietit uutta suhdetta/seksiä kun olet asiasi järjestänyt alulle ja perheesi tietää, missä mennään. Muuhun sinulla ei ole oikeutta, ihan sama mitä haluat.