Kavereita vai jotain ihan muuta?

Puoli vuotta sitten tapasin erään miehen. Ihastuin heti ja hän ihastui. Molemmat olemme sinkkuja olleet koko ajan. Aluksi mies laittoi viestiä ja ehdotti tapaamista usein/päivittäin. Minua aluksi ahdisti hiukan, mietin että onko tämä se oikea tyyppi minulle mutta ekojen kuukausien aikana tajusin, että haluan hänet.

Kävi niin, että kun omat tunteeni alkoivat kasvaa ja aloin näyttämään sen, mies etääntyi. Ei halunnut nähdä usein/jätti tulemasta tapaamisiin jne. Katselin tätä hetken, kunnes sanoin miehelle, että nyt on käynyt niin, että tunteeni ovat voimakkaat ja haluaisin olla vakavemmin miehen kanssa, kuin vain tapailla, ota tai jätä. Hän sanoi miettivänsä.

Mietintäajan jälkeen mies ei halunnut tällä hetkellä alkaa suhteeseen, mutta halusi meidän olevan kavereita. Ja tähän on pakko lisätä, että hän nimenomaan halusi pitää minut elämässään, oli seksiä tai ei. Niin minäkin.

Nyt olemme sopineet olevamme vain kavereita, ollaan yhteyksissä lähes päivittäin ja mies ehdottaa tapaamista silloin tällöin. Nämä tapaamiset ovat johtaneet lähes aina seksiin, jommankumman, enemmän miehen, aloitteesta.

En tiedä mitä tekisin. Tunteita miestä kohtaan on yhä. En haluaisi menettää tätä ihmistä, eikä hänkään omien sanojensa mukaan minua. Mutta aika ajoin ahdistun siitä, että toivoisin jotain enemmän. Olen kysynyt mieheltä voisiko hän kuvitella seurustelevansa minun kanssani ja hän vastasi että kyllä.

Meneeköhän tämä niin, että jatkamme tapailua/kaveruutta niin kauan kunnes toinen meistä löytää uuden? Kysyin mieheltä, että haluaako hän minun odottavan jos hän olisi joskus valmis. Sanoi vain että olen niin ihana tyyppi, ettei minun kuulu odottaa ketään. Itse en ole tapailumme aikana voinut olla muiden miesten kanssa vakavissani, koska tämä mies on mielessäni. Vaikka emme edes näe kuin kerran viikossa tai harvemmin... Miehestä en tiedä, ainakaan mitään vakavempaa ei muiden kanssa ole ollut. Nihkeä tilanne!!! Onko kohtalotovereita tai mielipiteitä tilanteeseen?