Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Etelä-Euroopassa kaikilla ADHD vai onko?

Vierailija
05.12.2020 |

Suomalaisella diagnostiikalla ainakin. Kun näitä adhd, asperger ym. sairauksia tuodaan esille, alkaa kuulostamaan siltä ettö jos ihmistä tarkastellaan lähemmin, jokainen saa jonkinlaisen diagnoosin ja nämä diagnoosit vaihtelevat paljon elämän eri vaiheissa. Ihminen elää janalla, jossa mennään kokoajan jommankumman ääripään puolella enemmän ja vähemmän. Kun aletaan katsomaan kansojen eroja, huomataan että se mikä on normaalia toisaalla, on epänormaalia ja diagnosoitavaa muualla. Yksilöt ei enää tiedä mitä saa ajatella ja mitä ei, mitä saa tehdä ja mitä ei. Yhteiskunta sairastuttaa, mutta mihin? Normaaliin vai epänormaaliin? Nykypäivän normaali on eri kuin normaali 50 vuotta sitten. Toisin sanoen, diagnoosit muuttuvat eri vuosikymmenillä ja todennäköisesti syntyy uusia "sairauksia", oli ne sitten luonnollisia tai biologisia, tai sitten ei. Yks asia sairastuttaa nykyään enemmän kuin ennen. Meillä on liikaa aikaa ajatella mitä ajattelemme!

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
05.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi vaikuttaa tuolta,mutta jos aletaan tekeen testit niin ei niitä olekkaan paljoa.

Vierailija
2/9 |
05.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap tiedän mitä tarkoitat mutta. Joo. Mitä tähän nyt sanoisi.

Jos mielestäsi olet suht täyspäinen ja hieman hämmentynyt kaiken diagnoosipolkan edessä, minun neuvo on tämä. Hakeudu sellaiseen seuraan jossa et tunne itseäsi hämmentyneeksi. Diagnoosikuningattaret ja -kuninkaat kannattaa kiertää kaukaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
05.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen miettinyt samaa, ap. Diagnoisin raja on vedetty korkealle, mutta todellisuudessa kehityksen häiriintyminen tapahtuu laajalla skaalalla: piirteet voivat massiivisuudessaan haitata yhteiskunnallisella tasolla ilman diagnoosejakin. Piirteet voivat rikastua ja vakiintua "rotuun" , niin että valtaosa tietystä kansasta on käytännössä häiriintynyt - ja sitä pidetään täysin normatiivisena.

Olen itse sekarotuinen, ja huomaan, millaista on hoitaa asioita toisen kansalaisuuteni puitteissa. Se on kinkkistä. On turha etsiä parempaa, koska kyse on rodulle luonteenomaisesta mentaliteetista... Suomessa pidettäisiin psyykkisenä vammana, mutta omasta mielestään ovat tietysti täysin normaaleja; ja niin ovatkin, jos normaalin määritelmä on yleisin! Joku yleistotuus tai ideaali ihmisen käytöksestä kuitenkin mielestäni on teoreettisesti olemassa.

Vierailija
4/9 |
05.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse tunnen jopa useamman britin ja amerikkalaisen, jotka vilpittömästi pitävät suomalaisia keskimäärin sen tason kirjopotilaina, että kotimaissaan saisivat diagnoosin välittömästi. Sama tietenkin toisin päin. Suomessa ulospäinsuuntautuneisuus ja sosiaalinen riippuvuus muista ihmisistä esim. töitä tehdessä katsotaan mielenterveysongelmaksi.

Vierailija
5/9 |
05.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen itse eurooppalainen ja huomaan että pelkästään se että on eloisa niin suomessa pidetään outona.

Vierailija
6/9 |
05.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vastaavanlaisesti suomalaiset diagnosoitaisiin monessa maassa autismin spektriin kuuluviksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
05.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olen vahvasti sitä mieltä että suomalaiset eivät ole normaaleja millään tasolla, siksi ehkä Suomi pärjää hyvin?

Täällä ei olle luonnollisia, ei näytetä tunteita. Suomalaiset vaikuttavat siltä että olisivat kivestä veistettyjä, ei ole tarpeita eikä ymmärretä elämän ilo.

Vierailija
8/9 |
05.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyviä kommentteja joihin helppo yhtyä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
05.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Itse olen vahvasti sitä mieltä että suomalaiset eivät ole normaaleja millään tasolla, siksi ehkä Suomi pärjää hyvin?

Täällä ei olle luonnollisia, ei näytetä tunteita. Suomalaiset vaikuttavat siltä että olisivat kivestä veistettyjä, ei ole tarpeita eikä ymmärretä elämän ilo.

Toisaalta on myös ihan normaaleja suomalaisia. Esim. itse olen pitkään asunut ulkomailla, ja vasta siellä opin näyttämään tunteita ja osin jopa tuntemaan niitä voimakkaammin. Toisaalta siellä minulla oli usein hyötyä suomalaisen stoalaisesta asenteesta, koska ihan oikeasti en mene koskaan paniikkiin. Huvitti joskus paikalliset, jotka järjestivät hirveät show't ihan tyhjästä.

Eli summa summarum, kyse on mieluummin kulttuurista kuin yksilöistä. Suomessa on vaikea oppia ns. normaalia tunneilmaisua, koska se ei ole tämän kulttuurin juttu. Suomalaiset taas osaavat hallita ja hillitä tai jopa täysin ignoorata tunteensa paremmin kuin ihmiset maailmalla keskimäärin. Mielestäni näitä asioita diagnosoidaan aivan liian kevyesti. Jos erilaisuutta oikeasti pidettäisiin rikkautena, saisivat kaikki kukat kukkia.