Suuret ikäluokat haalivat itselleen etuja, jotka nuoret maksavat

Suurille ikäluokille oli lottovoitto syntyä Suomeen. Syntymävuotenani 1948 tuli lapsilisäjärjestelmä. Kunnallinen päivähoito oli tasokasta, koulurakennus hohti uutuuttaan.

Opiskelupaikoille ei ollut tungosta, työpaikkoja oli runsaasti tarjolla. Uraputki oli valoisa sillä teollisuus investoi ennätysvauhtia ja julkinen sektori laajeni kovaa vauhtia – 1990-luvun lamaan asti.

Laina-ajat olivat lyhyitä mutta korot kohtuullisia ja korkomaksut täysimääräisesti vähennyskelpoisia verotuksessa. Nopea inflaation ansiosta velat sulivat pois ja asuntovarallisuus karttui, etenkin 1970-luvulla.

Vuoden 2005 eläkeuudistuksessa eläkkeeseen oikeuttavia karttumia porrastettiin keski-iän ylittäneitä suosivasti. Päätimme, että alkavia eläkkeitä leikkaava niin sanottu elinaikakerroin astuu voimaan vasta kun olemme jo eläkkeellä. Suuret ikäluokat saavat elinaikanaan enemmän eläkkeitä kuin ovat maksaneet eläkemaksuja.

Tämän päivän nuorten näkymät ovat toiset. Kilpailu opiskelupaikoista on kovaa ja vastavalmistuneen työllistyminen vaikeaa. Kalliin omistusasunnon hankinta vaatii lähes elinaikaista velkavankeutta. Eläkemaksuja nuoret maksavat enemmän kuin odottavat saavansa eläke-etuina.

Me suuret ikäluokat päätimme itsellemme hoito- ja hoivamenoja kasvattavia palveluja, jotka jäävät pääosin nuorten maksettavaksi. Siksi meillä on julkisen talouden kestävyysvaje. Tämän lisäksi ongelmana on pitkään jatkunut talouden taantuma. Kasvun resepti tuntuu olevan hukassa, hyvää tulevaisuutta on vaikea hahmottaa.

Nykysuomi on toki vauras maa. Asuntokanta ja koko infra ovat aivan muuta kuin ennen muinoin. Suomi on äideille maailman paras maa. Koulun ansiosta lapsemme saavat hyvät lähtökohdat pärjätä.

Jatkossakin Suomi voi menestyä, mutta vain jos meitä nuoremmat löytävät uusia eväitä niin talouskasvun ja työllisyyden vahvistamiseksi kuin kestävyysvajeen taltuttamiseksi.

Käänteen aikaan saaminen vaatii kipeitä toimia. Kukaan ei kuitenkaan hevin tingi eduistaan, eivät myöskään suuret ikäluokat. Haluamme palveluja ja eläkkeitä, emme raippaveroja. Ja meitä yli 65-vuotiaita on noin miljoona, pian puolitoista.

Toivomme nuoremmille onnea ja menestystä talouslaivan kurssin kääntämisessä. Ilman sitä eivät myöskään suuret ikäluokat voi olla onnekkaita elämänsä loppuun asti.

Sixten Korkman hs.talous@hs.fi
Kirjoittaja on Aalto-yliopiston taloustieteen laitoksen professori.