Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla sukulaista jonka
05.12.2020 |
hautajaisiinkaan ette haluaisi mennä?
Jos siis kuolevat aikaisemmin.
Mulla surukseni on, anoppi ja veli.
Kommentit (19)
On, useampi. En pidä yhteyttä kuin yhteen sukulaiseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Miksi olisi? En ole pitkävihanen.
Tarkoitatko, että heillä on kuolemaan johtava sairaus vai inhootko heitä niin paljon, etyä arvelet heidän kuolevan ennen sinua.
Itse en halua mennä yleensäkään hautajaisiin.
Sehän nyt vasta pimeää olisi jos minä oikein haluaisin päästä sukulaisteni hautajaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös tuollainen pitkävihaisuus ole kauhean kuluttavaa ja raskasta? Miten te jaksatte ruokkia sitä vihaanne vuodesta toiseen? Edes anteeksi pyyntö ei kelpaa.
Kyllä, en voi ymmärtää pitkävihaisia ihmisiä, vaan pidän heitä jotenkin lapsellisena ja keskenkasvuisina.
Kukaan ei ole täydellinen, kaikki tekevät joskus virheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä ja äiti erosivat 50-luvulla, mikä ei silloin ollut tavallista. Sain elää lapsuuteni ihanien (isän puoleisten) isovanhempieni kanssa.
Isällä oli lapseton sisko, joka otti asiakseen pitää minusta huolta. Aloitin kouluni tädin ostamissa kamppeissa. Hän teetti ompelijalla minulle vaatteet ja koulureppu oli myös hänen mielensä mukainen! Eipä ollut farkkuja.
Olin kympin tyttö, mutta auta armias, jos sain kokeesta kasin! Tuo täydellisyyden odotus jätti koko elämääni sellaisen tunteen, että en ole tarpeeksi hyvä ikinä. Lapsiltani en koskaan vaatinut oikeastaan mitään muuta kuin hyvää käytöstä. Ovat hyviä tyyppejä sellaisenaan.
Vierailija kirjoitti:
Isä ja äiti erosivat 50-luvulla, mikä ei silloin ollut tavallista. Sain elää lapsuuteni ihanien (isän puoleisten) isovanhempieni kanssa.
Isällä oli lapseton sisko, joka otti asiakseen pitää minusta huolta. Aloitin kouluni tädin ostamissa kamppeissa. Hän teetti ompelijalla minulle vaatteet ja koulureppu oli myös hänen mielensä mukainen! Eipä ollut farkkuja.Olin kympin tyttö, mutta auta armias, jos sain kokeesta kasin! Tuo täydellisyyden odotus jätti koko elämääni sellaisen tunteen, että en ole tarpeeksi hyvä ikinä. Lapsiltani en koskaan vaatinut oikeastaan mitään muuta kuin hyvää käytöstä. Ovat hyviä tyyppejä sellaisenaan.
No samat tuntemukset on muillakin eivät silti tolleen kiukuttele!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne inhottavat ihmiset kyllä miksikään muutu. Itse olen ilkeiden sukulaisten kanssa tekemisissä vain 1- 2 kertaa vuodessa, joulukahveilla tms. Sielläkin mieluiten toisessa seurueessa. Siis käytännössä ei olla väleissä lainkaan, mutta kuitenkin varmaan mutkin kutsutaan hautajaisiin. Voin mennä, mutta ei haittaa vaikka ei kutsuttaiskaan.
En näe syytä kenenkään pilata ainoaa elämäänsä ilkimysten kanssa vain jonkun " sukulaisteatterin" takia. Sen verran lasteni takia pelaan sukulaisteatteria että en hauku näitä ihmisiä ja voin hyvin harvoin tavatakin. Ettei lapsille jää muistikuvia vaikka mummonsa eli anopin hautajaisista että minä mielenosoituksellisesti en mene koska vihaan sitä hirviötä. Liian kiihkeä vihanpito ei ole hyväksi kenellekään. Välinpitämätön koen saavani olla.
Entisen siskoni. En kutsu häntä enää siskoksi. Niin paljon sairasta henkistä väkivaltaa olen kokenut. Tapaamme sukujuhlissa eivätkä monet tiedä totuutta hänestä vielä, pystyy pitämään itsensä koossa muiden edessä.
Hän kävi kimppuuni vuosia sitten ja se kaikki tuli aivan puun takaa. Pahemmaksi on mennyt ja sen jälkeen kun lapset vedettiin tähän mukaan olen lakannut kaiken yhteydenpidon ja välittämisen. Olen tässä ihan oikeasti uhri koska en ole tehnyt hänelle koskaan mitään pahaa.
Jos kuolee ennen mua en sure. Lapsilleen toki esitän osanotot ja heidän kanssaan on jonkinlainen yhteys pysynyt eli eivät varmaan ole täysin nielleet äitinsä valheita minusta.
Sairaalle ei ehkä saisi kantaa kaunaa, en tiedä, mutta minä kannan. Hän ei ole minulle enää sisko.
Muiden epämiellyttävienkin ihmisten hautajaisiin menen toki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On, ihan lähisukulainen vielä. Mutta en ole pitkävihainen, kuten monet tässä keskustelussa pohtivat vaan en vain välitä kyseisestä henkilöstä ollenkaan. En vihaa häntä enkä rakasta. Hän on minulle yhden tekevä. Joten siksi ei kiinnostaisi hänen hautajaisiin osallistua.
Vierailija kirjoitti:
On, ihan lähisukulainen vielä. Mutta en ole pitkävihainen, kuten monet tässä keskustelussa pohtivat vaan en vain välitä kyseisestä henkilöstä ollenkaan. En vihaa häntä enkä rakasta. Hän on minulle yhden tekevä. Joten siksi ei kiinnostaisi hänen hautajaisiin osallistua.
Olet epäystävällinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuollainen pitkävihaisuus ole kauhean kuluttavaa ja raskasta? Miten te jaksatte ruokkia sitä vihaanne vuodesta toiseen? Edes anteeksi pyyntö ei kelpaa.
Tämä on viisas kysymys. Vastaan tähän, minä joka en mene entisen siskon hautajaisiin.
En halua ruokkia vihaa. Kyse on enemmänkin itseni suojelemisesta etten tapaa ihmistä joka saattaa alkaa sylkeä vihaa/mielisairauttaan niskaani loukkaavilla ja epäkunnioittavilla sanoilla. Ja kun olen joutunut tämän suojelemisen (suojelen myös lapsia) jättämään yhteydenpidon enkä ole saanut tätä ihmissuhteesta mitään hyvää lapsuuden jälkeen niin onko se vihanpitoa?
En vaan välitä tästä seonneesta ihmisestä edes sen vertaa että menin hautajaisiin. En sanoisi että vihaan. Yritin aikani auttaa hakemaan psyykkistä apua mutta ei se onnisti. Säälin ehkä hiukan. Ja sydämessä on arpia haukuista ja todella rumista sanoista. Jotain kaunaa toki kannan mutta en kutsu sitä vihaksi. Se ei ole voimakas tunne.
Miten veli tai anoppi voi olla yhdentekevä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, ihan lähisukulainen vielä. Mutta en ole pitkävihainen, kuten monet tässä keskustelussa pohtivat vaan en vain välitä kyseisestä henkilöstä ollenkaan. En vihaa häntä enkä rakasta. Hän on minulle yhden tekevä. Joten siksi ei kiinnostaisi hänen hautajaisiin osallistua.
Olet epäystävällinen.
Tietäisitpä millanen ihminen hän on. Et menisi itsekään.
Vierailija kirjoitti:
Miten veli tai anoppi voi olla yhdentekevä?
Vuosia jatkuneen henkisen ja fyysisen väkivallan jälkeen toisesta ihmisestä tulee yhdentekevä kun itse käsittelee asiat terapiassa. Siten.
Kaikki ne