Olen vieläkin katkera yläasteeni äidinkielen opettajalle

[/quote]

No voi hyvää päivää taas. Enpä jaksa jonnekin vauva foorumille alkaa kirjoittamaan mitään kirjakieltä täydellisesti enkä todellakaan puhu yleiskieltä!

Olin myös kieliopillisissa asioissa hyvä ja ne olivat helppoja enkä muutenkaan ollut huono oppilas. Opettaja kohteli minua aivan mielipuolisesti. Lisäksi se oli jännä, olen alunperin etelä-suomesta ja puhuin tottakai sen alueen murretta. Ylä-asteen kävin itä-suomessa ja muut saivat kirjoittaa omalla murteellaan mutta minä en saanut käyttää etelä-suomen murretta...

No, tänäpäivänä ei kukaan ota selvää mitä murretta puhun tai kirjoitan, siinä on niin montaa eri murretta seassa.

Ap

[/quote]

Tätä nyt vähän kyllä ihmettelen. Miten niin saivat kirjoittaa omalla murteellaan? Tuskin, ellei kyse ole jostain erillisestä murretehtävästä. Äidinkielessä ei kuitenkaan kaikkia aineita ole tapana kirjoittaa murteella tai puhekielellä.

[/quote]

Aineissa esiintyvien henkilöiden keskusteluja muut oppilaat saivat kirjoittaa omalla murteellaan, minulta opettaja sen kielsi ja käski kirjoittaa kirjakielellä.

Ap

Suomalaiset opettajat ei yleisesti ottaen ole mitään mukavia ja kannustavia, toki poikkeuksiakin on. Uset Suomeen muuttaneet ulkomaalaiset tai paluumuuttajat, joiden lapset olleet ulkomaisissa kouluissa ihmettelevät miten töykeitö, nuiivia, epäoikeudenmukaisia jne suomalaiset opet on. Nykyäänkin tuollaisia hirviöopettajia on varisnkin liikunnassa ja he aiheuttavat kansanterveydellistä vahinkoa kun oppilaat saavat liikuntakammon.

Ap, et sinä kirjoitusvirheilläsi tee kuin itsellesi haittaa. Kukaan ei pidä sinua rennompana tyyppinä, koska et jaksa laittaa isoja kirjaimia paikalleen.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 13:09"]Ap, et sinä kirjoitusvirheilläsi tee kuin itsellesi haittaa. Kukaan ei pidä sinua rennompana tyyppinä, koska et jaksa laittaa isoja kirjaimia paikalleen.

[/quote]

Onneksi tällä palstalla muuten kirjoitetaankin kaikkien oikeinkirjoitussääntöjen mukaisesti.

Perheessäni on taiteilijoita vaan opettajan mielestä ainoastaan matematiikka, kemia ja fysiikka vievät eteenpäin. Niimpä niin hän haukkui haaveeni lähteä taidekouluun ja tässä sitä edelleen ollaan kouluttamattomana kun en mihinkään kelvannut ja matikka ei vaan suju. En ole löytänyt omaa alaani kun mikään ei kiinnosta ja taiteen jätin niin empä ole siinäkään kehittynyt yhtään.

Sain yläasteen 3 vuotta kuulla olevani kelvoton ja huono. Olin välitunteja sisällä täyttelemässä milloin mitäkin lappuja ja juttelemassa opettajalle. En polttanut, juonut, enkä ole koskaan lintsannut koulusta. Hän soitti äidilleni ja sanoi minun olevan niin mahdoton, että pitäisi perhekotiin pistää (terkut tutuille joku tunnistaa)

Olin kiltteyden ja kohteliaisuuden perikuva, mutta opettaja vaan inhosi minua.

Sairastuin anoreksiaan kun yritin olla hyvä ja täydellinen ja opiskella huolella. Kaikki muut aineet nousikin paitsi matematiikka ja fysiikka jota tämä opettaja opetti.

Hän laittoi minut terveydenhoitajalle koska olin piirtänyt käteen. Se oli merkki itsetuhoisuudesta kuulemma. Kädessäni luki tähdillä ihastuksen nimi ja sydän :) Tämä oli ennen anoreksiaan sairastumista. 9 luokan koulun päättäjäisissä olin jälki-istunnossa todistusten jaon jälkeen tunnin, koska olimme kaverin kanssa olleet "asiattomia" todistustenjaossa.

Syy tähän kaikkeen oli varmaan erikoinen pukeutuminen, jota opettaja ei hyväksynyt. Onneksi luokallani oli 3 muutakin joiden kanssa olimme ne vihatut. Olin vain ainoa joka oli niin kiltti ettei uskaltanut kotona asiasta sanoa tai tehdä mitään ilmoituksia.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 13:11"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 13:09"]Ap, et sinä kirjoitusvirheilläsi tee kuin itsellesi haittaa. Kukaan ei pidä sinua rennompana tyyppinä, koska et jaksa laittaa isoja kirjaimia paikalleen.

[/quote]

Onneksi tällä palstalla muuten kirjoitetaankin kaikkien oikeinkirjoitussääntöjen mukaisesti.

[/quote]

Ei muiden epäselvä ja huolimaton  kielenkäyttö poista sinun vastuutasi.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 13:14"][quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 13:11"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 13:09"]Ap, et sinä kirjoitusvirheilläsi tee kuin itsellesi haittaa. Kukaan ei pidä sinua rennompana tyyppinä, koska et jaksa laittaa isoja kirjaimia paikalleen.

[/quote]

Onneksi tällä palstalla muuten kirjoitetaankin kaikkien oikeinkirjoitussääntöjen mukaisesti.

[/quote]

Ei muiden epäselvä ja huolimaton  kielenkäyttö poista sinun vastuutasi.

[/quote]

Yritäppä ettiä koko Suomesta ihminen joka puhuu yleiskieltä ja kirjoittaa kirjakieltä? Ei liene montaa sellaista hiekkapillua löytyvän.

Melkein rohkenisin epäillä että se mun äikän maikka täällä kotkottaa.. Pahempaa opettajaa saa ihan etsiä ja lempinimikin oli osuvasti harakka.

Ap

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 13:14"]

Ei muiden epäselvä ja huolimaton  kielenkäyttö poista sinun vastuutasi.

[/quote]

Mitä vastuuta :D

Jonkun sekopään vauvapalstailevan pilkunnussijan keksimää "vastuuta" oikeinkirjoituksesta, ei taida sulla olla tänään kaikki inkkarit kanootissa...

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 13:21"][quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 13:14"]

Ei muiden epäselvä ja huolimaton  kielenkäyttö poista sinun vastuutasi.

[/quote]

Mitä vastuuta :D

Jonkun sekopään vauvapalstailevan pilkunnussijan keksimää "vastuuta" oikeinkirjoituksesta, ei taida sulla olla tänään kaikki inkkarit kanootissa...

[/quote]

Ja tää palstahan on niin epävirallista keskustelua kuin voi vaan olla niin mitä tästä tulis jos kaikki kirjoittaisi kirjakieltä :D ois aika ankeeta ja raskasta luettavaa.

Hyvin saa muuten tuo kirjoittaja ohjattua keskustelun ihan muuhun kuin aiheeseen.

Oikesati open harjoiottamaan kiusaamiseen on todella vaikea puuttua, usein se voi vaan pahenutua kun herkkähipiäinen ope raivostuu siitä.  Tuo mitä joku sainoi, että ekstrovertit opet inhoaa ujoja ja hiljaisia oppilaita ja heidäthän onkin helppoa ottaa silmätikuksi. Koko opettajan koulutus pitäisi uudistaa, varsinkin liikunnanopettajien, jonne tuntuu hakeutuvan juuri noita hiljaisia ja huonoja liikunnassa inhoavia tyyppejä.

Minun luokanvalvojani huusi minulle, että "sinusta ei koskaan tule mitään, ei edes työtöntä". Se rikkoi minut lopullisesti.

Minä olin kiltti, mutta huono koulussa. Olin jäänyt aineissa jälkeen jo ala-asteella, sain vitosia ja kutosia, eli juuri sen verran että pääsin luokaltani, mutta ei muuta. Kukaan ei näistä numeroista välittänyt, kukaan ei kysynyt mitään, kukaan ei tarjonnut tukiopetusta. Minä en osannut pyytää, ja vanhempiani (kaksi alkoholistia) ei olisi vähempää voinut kiinnostaa. Niinpä rämmin läpi peruskoulun, itkien, peläten nöyryytystä kun en osannut ja tiennyt. Lopulta pelkäsin opetustilanteita niin paljon, että yläasteella aloin lintsata. Kotona luin paljon, olin kiinnostunut asioista. En juonut, en polttanut... mutta koulussa minusta tehtiin ongelma, pilasin luokan maineen kun lintsasin, olin laiska ja tyhmä. Yhdeksännellä luokalla kuulin nuo sanat, ja uskoin niihin yhden vuosikymmenen.

Mikulla ei ollut yhtäkään aikuista tukemassa ja auttamassa. Vasta kun tapasin mieheni, uskalsin yrittää koulunpenkkiä vielä kerran. Tulos? Kolme laudaturia, kaksi eximiaa ja yksi c (matikasta). Lukion päättötodistuksen keskiarvo 8.9. Nyt opiskelen yliopistossa ja harkitsen kirjeen kirjoittamista luokanvalvojalleni. Oli se lapsellista tai ei, ketään ei saisi kohdella niin kuin minua kohdeltiin.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 13:31"]Minun luokanvalvojani huusi minulle, että "sinusta ei koskaan tule mitään, ei edes työtöntä". Se rikkoi minut lopullisesti.

Minä olin kiltti, mutta huono koulussa. Olin jäänyt aineissa jälkeen jo ala-asteella, sain vitosia ja kutosia, eli juuri sen verran että pääsin luokaltani, mutta ei muuta. Kukaan ei näistä numeroista välittänyt, kukaan ei kysynyt mitään, kukaan ei tarjonnut tukiopetusta. Minä en osannut pyytää, ja vanhempiani (kaksi alkoholistia) ei olisi vähempää voinut kiinnostaa. Niinpä rämmin läpi peruskoulun, itkien, peläten nöyryytystä kun en osannut ja tiennyt. Lopulta pelkäsin opetustilanteita niin paljon, että yläasteella aloin lintsata. Kotona luin paljon, olin kiinnostunut asioista. En juonut, en polttanut... mutta koulussa minusta tehtiin ongelma, pilasin luokan maineen kun lintsasin, olin laiska ja tyhmä. Yhdeksännellä luokalla kuulin nuo sanat, ja uskoin niihin yhden vuosikymmenen.

Mikulla ei ollut yhtäkään aikuista tukemassa ja auttamassa. Vasta kun tapasin mieheni, uskalsin yrittää koulunpenkkiä vielä kerran. Tulos? Kolme laudaturia, kaksi eximiaa ja yksi c (matikasta). Lukion päättötodistuksen keskiarvo 8.9. Nyt opiskelen yliopistossa ja harkitsen kirjeen kirjoittamista luokanvalvojalleni. Oli se lapsellista tai ei, ketään ei saisi kohdella niin kuin minua kohdeltiin.

[/quote]

Kaikki kunnioitus täältä sulle!

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 11:19"]

Ja tuosta tuntemattomasta sotilaasta vielä sanoi minulle ettei hän itse minun ikäisenä pystynyt sitä lukemaan joten turha olettaa että minäkään pystyisin. No luin ja tein kirja-arvostelun.

Ap

[/quote]

No siinäs näet, kateellinen oli, ja aivan riekaleina ajatuksesta, että joku räkänokka olisi häntä parempi. Jos inhoaa työtään ja näkee lapset vastustajina, ei varmasti ole kivaa miettiä, että siellä saattaa lopultakin olla paljon lahjakkaampia ja parempiakin ihmisiä kuin hän.

Sinä olet vielä aika taantuneessa tilassa tuon asian suhteen ja näet opettajat kaikkivaltiaina. Itse olen miettinyt noita koulukokemuksia lähinnä kiitollisena, koska siellä alkoi ymmärtää, miten aikuiset ihmiset reagoivat paineessa kukin tavallaan ja harva loistavasti. Tuli kaikenlaiset pikkumaisuudet ja puolustusreaktiot tutuiksi.

Varmasti moni päkäpää opettaja turvautuu ylenkatseen jaloon lahjaan, koska se säästää paljolta pettymykseltä. Harva ihminen varmaankaan nauttii istua vihamielisen kolmikymmenpäisen raadin edessä tuomiolla joka arkipäivä, ja paljon siinä joutuu tunteitaan hautaamaan.

Yleenkatseen vimmalla sitten luokittelee vuorostaan itse lapset, ja juuri tuo, että joku lapsista osoittaa luokittelun menneen vikaan, herättää sadismin. Tulee noita kohtuuttomia lunttaamissyytöksiä ja ties mitä.

Minulla oli sadisminsa avoimesti näyttävä biologianopettaja, jonka strategia ilmeisesti oli olla niin pelottava, että työrauha pysyy väkisin. Kukaan ei halunnut nostaa päätään joukosta, koska ivaleikkuri iski välittömästi. Viirusilmänä piti tunnit naukuvalla äänellä, mutta mystisen mielenkiintoisesti. Minut oli nostettu ärsyttävien listalle, ja kokeitani oli tarkastettu siihen malliin, että oikeasta vastauksesta oli puolet vedetty punakynällä yli ja perään kirjoitettu, että missäs se viivatuksi jäänyt asia vastauksesta oli. Muutenkin pisteitä annettiin aina alakanttiin, ja numero oli koko yläasteen ajan yhdeksän, vaikka osasin suunnilleen kaiken.

En ikinä valittanut sanallakaan koska se olisi tuominnut minut tolvanaksi. Päättelin, että tässä pelataan pitkäpinnapeliä. Oikeassa olin, päästötodistuksessa luki sitten kymppi, vaikken ikinä ollut saanut kokeesta yhdeksää enempää kaiken sen puliveivauksen takia. Sain koulun pihalla lähtiäislahjaksi vinon hymyn ja arvostavan nyökkäyksen, ja annoin saman takaisin. Ihan oikeasti minun oli pakko kunnioittaa sitä ihmistä, koska minusta se hänen roolipelinsä oli taidetta. Tämä ei kylläkään olisi ollut mahdollista, jos hän olisi iskenyt heikkojen kimppuun luokassa ja harrastanut sillätapaa terrorismia. Sitten meillä olisi ollut avoin sota. Mutta hän oli hyvin moraalinen ilkeydessään, eikä koskaan hyökännyt ensin. Joten kävin biologian tunneilla suorastaan mielelläni, eikä luokkakavereistakaan tietääkseni kukaan häntä inhonnut, vaikka moni kavahti.

Hiukan pelottaa, että tämä pehmeyttä ihannoiva nykymuoti estää tuollaiset vallankäyttömuodot, ja tekee vallankäytöstä teeskentelevää ja tunkeilevasti yksilöönkäyvää, ja uhriuttaa suunnilleen puolet, koska uhrille uskotellaan, että hänellä on sellaisiakin oikeuksia joita tosiasiassa ei pystytä takaamaan ja joiden toteutuminen riippuu myös hänestä itsestään ja siitä, hyökkääkö hän itse vai puolustaako vain omaa tonttiaan. Tällaisessa ympäristössä on vaikea tietää missä mennään ja mitenpäin karttaa kuuluu lukea, ja se tyhmistää.

Olen vieläkin voitonriemuinen vanhalle lukion äidinkielen opettajalleni. Hän yritti koko lukion ajan tapella minun kanssani parista eri pilkkusäännöstä, joita opetti väärin ja antoi sen takia aineilleni aina n. 85 pisteen arvosanoja, vaikka olin loistava kirjoittaja ja sain muiden opettajien kursseilla huomattavasti parempia arvioita. Myös yo-kirjoitusaineeni lähtivät hänen tarkistaminaan vastaavilla pisteillä mutta tulivat takaisin 96:na ja 97:na.

54: oikein sille tyypille, saipas nenillleen. Kirjoituksissa ei opet voi onneksi syrjiä, latistaa, kiusata. Hah!

Minullakin on huonoja kokemuksia koulusta. Niille ei enää mitään voi, mutta tulevia sukupolvia varten kannattaa tukea kaikkia aloitteita useamman opettajan (tai ainakin avustajan) saamista samaan luokkaan. Ei haittaa, vaikka luokkakoko kasvaisikin. Toinen aikuisista opettaa ja toinen auttaa hitaampia ja pitää yllä järjestystä. Samalla aikuiset tulevat valvoneeksi toisiaan, jolloin mielivallalle ei jää niin helposti tilaa. Jostain syystä monet opettajat vastustavat systeemiä ehdottomasti - miksiköhän?

30 vastaa:

Arvioni mukaan noin joka toinen tapaamani opettaja on ammatillisesti epävarma ja purkaa sitä oppilaisiin. Joo, ovat kivoja ihmisiä minulle ja kollegoilleen, mutta sitten kun alkavat puhua työstään ja vertaillaan, miten he noudattavat opetussuunnitelmaa ja arvosteluperusteita, pulpahtaa paskaa pintaan.

Seuraan vain nykyopettajia. Epäilemättä 1970-1990-luvullakin oli huonoja opettajia, mutta ei koulutus ole siitä ainakaan parantunut. Turhaan elää mielikuva velhomaisesta vanhasta opettajasta karttakeppiä hakkaamassa, kun paljon pahempi lapselle voi olla piilovittuileva, lannistava, epäreilusti arvioiva nuori söpö ope, joka saa vanhempien enemmistön puolelleen ja hurmaa reksin.

Kasvatustiede ja psykologia tieteenä ovat aivan hyvällä tolalla, mutta opettajankoulutukseen kuuluu niitä vain pieni pakollinen perusosa, vaikka maallikko helposti muuta luulisi. Usein kun kuulen vastavalmistuneen opettajan keuhkoavan esim., miten "se äpärä selvästi kyseenalaisti mun arvovallan" tai "siitä lapsesta ei kyllä taida tulla mitään", tulee vähän sellainen olo, että pitäisiköhän opinnoissa sivuta psykiatriaakin...

Kaikkein absurdeinta ja surullisinta on, kun opettaja antaa lapselle tai nuorelle profetian "sinusta ei voi tulla X", missä X on jotakin, jota opettaja itse edustaa (eikä hän soisi sitä tuolle lapselle) tai jota hän pelkää (esim. taidesuuntautunut opettaja, joka romuttaa nuoren haaveet teknillisistä opinnoista, tai vaikkapa kemian opettajan kanssa avioitunut opo, joka saarnaa kaikille luonnontieteistä eikä suostu auttamaan esim. kielistä kiinnostuneita... nämä ikävä kyllä oikeita esimerkkejä).

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 12:00"]

Mulla oli täysin mielipuolinen liikanope, mutta se kyllä vihasi ja vainosi kaikkia jotka ei olleet liikunnallisesti lahjakkaita, ei pelkästään minua. Inho ja kammo kyllä jäi liikuntaa kohtaan, joukkuepelejä ja hiihtoa vihaan ihan erityisesti. En siis yleisellä tasolla enkä muitten harrastamana, mutta itse en voisi edes kuvitella harrastavani  niitä.

Joskus näen vieläkin painajaisia yläasteen liikuntatunneista, vaikka olen reilusti yli 40 v.

[/quote]

Mulla on sama pesäpallon kanssa. Koko laji ärsyttää, koska sitä oli suurin osa ulkoliikunnasta ala-asteella. Mikäli ei sitten suunnistettu ilman kunnon opastusta tietenkin.

Just ja just jaksoin nämäkin epistolat lukea. Onneks oli jo yksi lonkero pohjina. T. ope lomalla.