Miesystävä haluaa pitää lapset erillään suvustaan.

Selvennyksenä, että lapset ovat minun, ei meidän mikäli ei aloituksesta auennut.

Me olemme naimisissa ja meillä molemmilla on omia lapsia, yhteisiä ei ole.

Pidämme lapset erillään toistemme suvuista. Emme yritä änkeä itseämme ydinperheelsi, koska uskomme sen olevan uusperheem tuho. Tässä on eri dynamiikka, ja sillä mennään.

Lapset ovat jo 10-20 vuotiaita.

Ovatko miehesi sukulaiset koskaan ehdottaneet, että ottaisit lapsesikin mukaan? Oletan, että lapsete ivät ole teidän yhteisiä lapsianne. 

Vierailija kirjoitti:

Me olemme naimisissa ja meillä molemmilla on omia lapsia, yhteisiä ei ole.

Pidämme lapset erillään toistemme suvuista. Emme yritä änkeä itseämme ydinperheelsi, koska uskomme sen olevan uusperheem tuho. Tässä on eri dynamiikka, ja sillä mennään.

Lapset ovat jo 10-20 vuotiaita.

Ettekö ikinä kutsu omia vanhempianne tai sisaruksia ym kahville kotiinne?

Uusperheen perustaminen ei koskaan ole helppoa. Sun mies ei taida olla ihan sinut asian kanssa. Jos sitä nolottaa sukunsa edessä, että on ottanut hoitoonsa toisen miehen lapset? Miten muuten tulee lasten kanssa toimeen? Tuossa tilanteessa lapsettomalta osapuolelta vaaditaan suurta sydäntä ja heittäytymistä, jos uusperheeseen mukaan lähtee. Kun lapset ovat vasta koululaisia, ei heitä voi sivuuttaa perheen yhteisestä elämästä.

Kyseessä luultavasti suvun edessä alitajuinen häpeä siitä, että hoitaa toisen miehen lapsia. Ei tarvitse liittyä mitenkään siihen, kuinka paljon oikeasti välittää ja huolehtii lapsista. Kulttuurimme leimaa lapsettoman, toisten lapsista huolehtivan mielen epäonnistuneeksi suvunjatkajaksi.

Miksi ne lapset pitäisi ottaa mukaan, kun ne eivät ole heidän lapsenlapsiaan? Onko jotain syytä olettaa, että miehen vanhemmat haluavat vieraita lapsia kylään?

Vierailija kirjoitti:

Ovatko miehesi sukulaiset koskaan ehdottaneet, että ottaisit lapsesikin mukaan? Oletan, että lapsete ivät ole teidän yhteisiä lapsianne. 

Miehen isä on useamman kerran mökkikutsua esittäessään ja syömään pyytäessään mieheni mukaan kutsunut myös lapset. Äitinsä ainakin tänä vuonna lähetti jouluruokailukutsun vain minun nimellä miehelle.

Tietääkö miehen vanhemmat, että sulla on lapsia? Jos salailee asiaa vanhemmiltaan? Kuulostaa hullulle, mutta tällaisiakin tapauksia on varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä luultavasti suvun edessä alitajuinen häpeä siitä, että hoitaa toisen miehen lapsia. Ei tarvitse liittyä mitenkään siihen, kuinka paljon oikeasti välittää ja huolehtii lapsista. Kulttuurimme leimaa lapsettoman, toisten lapsista huolehtivan mielen epäonnistuneeksi suvunjatkajaksi.

Voisikohan oikeasti olla näin? Mies kyllä jonkin verran oma-aloitteisesti auttelee lapsia ja ilmoittaa minulle jos joku tuntuu olevan hullusti poissaollessani, että sillä tavalla tuntuu olevan kiinnostunut.

Ap

Isänsä kertonut pojalleen tämän olevan aisankannattaja pahimmasta päästä ja häpeävänsä tätä. Eiköhän se ole loogisin selitys.

Juttelisin miehen kanssa suoraan asiasta. Onko hänen ja vanhempiensa väleissä jotain ongelmia, jotka eivät liity sinuun tai lapsiin mitenkään? Onko vanhemmilla joku ongelma hyväksyä yhteistä elämäänne? Vai ajatteleeko mies, että lapsia ei vieä, koska eivät ole hänen vanhempiensa verisukulaisia? Vai jotain ihan muuta?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne lapset pitäisi ottaa mukaan, kun ne eivät ole heidän lapsenlapsiaan? Onko jotain syytä olettaa, että miehen vanhemmat haluavat vieraita lapsia kylään?

En viitsi mitään kokopäivän mökkivisiittejä kesällä viettää, kun lapset keskenään sitten. Voisivat mökillä uida ja tehdä omiaan kuitenkin ja silloin aikani ei olisi heiltä pois.

Ap

Onko tilanne ap vain aina mennyt jotenkin niin, että lapsia ei oteta miehen vanhemmille mukaan keskustelematta asiasta? Mitä miehesi vastaisi, jos ehdotat, että otetaan lapset mukaan? Onko mies suoraan sanonut, että ei halua lapsia sinne viedä? Ja jos on sanonut, oletko kysynyt, miksi?

Eihän kukaan vieraile vain omilla sukulaisillaan, joten minusta lähtökohtaisesti outo ajatus, että lapsia ei voisi ottaa mukaan. Te olette perhe riippumatta siitä, kenen biologisia lapsia lapset ovat ja voitte kyllä perheenä liikkua ja vierailla paikoissa.

Silloin jos lapsetkin on kutsuttu, en lähtisi ilman heitä. Menköön sitten yksin. Ei lapsia tietenkään aina tarvitse ottaa mukaan, mutta tosi typerältä tuntuu etteivät voisi vaikka mökille lähteä uimaan. En tekisi lapsilleni noin.

Asutteko yhdessä?

Hyvä. Miksi ihmeessä hän niitä lapsia sinne tunkisi? Varsinkaan jos itselläänkin on etäiset välit?

Karmea kyynikko voisi myös sanoa että mies ei luota vanhempiinsa lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme naimisissa ja meillä molemmilla on omia lapsia, yhteisiä ei ole.

Pidämme lapset erillään toistemme suvuista. Emme yritä änkeä itseämme ydinperheelsi, koska uskomme sen olevan uusperheem tuho. Tässä on eri dynamiikka, ja sillä mennään.

Lapset ovat jo 10-20 vuotiaita.

Ettekö ikinä kutsu omia vanhempianne tai sisaruksia ym kahville kotiinne?

Kutsumme. Kutsumme miehen vanhemmat vain silloin, kun miehen lapset ovat paikalla. He eivät siis asu koko aikaa. 

Minun lapseni on kyllä silloin paikalla, mutta yli 18-vuotiailla on omat menot, emmekä pakota heitä kahvipöytään. 

Minun vanhempani kutsumme silloin, kun miehen lapset eivät ole paikalla. He asuvat lähellä, eli useinmiten me käymme heillä. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne lapset pitäisi ottaa mukaan, kun ne eivät ole heidän lapsenlapsiaan? Onko jotain syytä olettaa, että miehen vanhemmat haluavat vieraita lapsia kylään?

Miksi naisystävä pitää ottaa mukaan? Onko jotain syytä olettaa, että haluavat vieraan, suvun ulkopuolisen naisen kylään?