Lue keskustelun säännöt.
Vaikeus hyväksyä läheisten torjumista, mistä johtuu?
16.04.2014 |
Olen tajunnut, kivuliaasti ja pitkän kaavan kautta, tulevani toistuvasti torjutuksi läheisteni toimesta. Siitä ei tarkemmin sen enempää, mutta osaisiko joku kertoa, miksi sitä on vaikea ymmärtää ja tajuta ja ennen kaikkea hyväksyä, että seurani ei_ole__kaivattua? Mä kaipaisin, että näin anonyymisti joku kertoisi, miksi mä lyön päätäni seinään ja yritän hakeutua yhä uudelleen tekemisiin ihmisten kanssa, jotka eivät sitä, ihan aikuisten oikeasti halua. Vissiin kyse on siitä, että mä haluaisin niin kauheasti olla läheinen tiettyjen sukulaisten/muiden läheisten kanssa, mutta en vain suostu ottamaan merkkejä vastaan.
Kommentit (3)
Sinut on torjuttu lapsena, joten toistat tuttua kaavaa aikuisenakin ja hakkaat päätäsi seinään. Et hakeudu sellaisten ihmisten seuraan, joita seurasi saattaisi kiinnostaa, sillä he eivät kiinnosta sinua. Sinua kiinnostaa sellaisten ihmisten seura, jotka torjuvat sinut - syy on se, että se on tuttua jo lapsuudesta. Tässäpä sinulle kyökkipsykologiaa. Voi olla että meni ihan pieleenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3, sä sanoit asian just niinkuin se on. Pelottavaa.
Kyllä, tulen torjutuksi, ihan oikeasti. Mun viesteihin, puheluihin, kyläilykutsuihin ei vastata, saan ärähdyksiä ja moitteita, lasten synttärit jätetään väliin jne, ja kyse ei ole lyhyistä ajanjaksoista vaan asia on ollut näin vuosikausia. Mä oon jo kauan "tiennyt" kuuluvani ei-pidettyihin henkilöihin, mutta olen vain jaksanut yrittää lyödä päätä seinään. Tunnen itseni tyhmäksi, korjaan, tiedän olevani tyhmä kun en ota merkkejä vastaan. Miksi pitää olla tyhmä, sitä mä tässä kysyn itseltäni?
ap
Tuletko oikeasti torjutuksi, vai onko sinun näkemys läheisyydestä vaan erilainen kuin heillä? Kerro joku konkreettinen esimerkki.