Kun lapsi ei suostu syömään

Lopeta kaikkinainen taistelu, houkuttelu, maanittelu ja tarjoaminen.

Kata pöytään terveellistä ja täysipainoista ruokaa, myös sitä leipää ja salaattia, ja anna lapsen syödä mitä syö.

Meilläkin on se leipä suosikkia. Ja en näe mitään pahaa siinä, että lapsi syö salaattia. Älä tee numeroa syömättömyydestä, ei meilläkään tehdä. Olen tyytyväinen, että lapsi maistaa. Meillä on periaatteena että pari lusikallista kun maistaa lämmintä ruokaa niin saa leivän jos niin tahtoo. Toista leipää ei tule ennen, kuin on taas ottanut vähän lämmintä ruokaa. Lapsi on oppinut tähän tapaan alusta asti ja tämä toimii. On päiviä jolloin syö sen kaksi lusikallista joka ruualla ja päälle leipää. Ja sitten on taas päiviä että syö kaiken lämpimän ruuan eikä välitä leivästä.

Mitä enemmän kiinnität huomiota syömättömyyteen, sitä pitempään syömättömyys kestää. Edelliset neuvot ovat hyviä.

Miksi sitä leipää on pakko olla ruokapöydässä ollenkaan? Ihmeellisesti ulkomaillakin pysyvät hengissä vaikka ei joka aterialla olekaan leipää. Ei se lapsi pelkällä salaatilla kauan jaksa, tajuaa syödä sitten ruokaakin, jos on muutamalla aterialla saanut pelkän salaatin ilman leipää. Toinen vaihtoehto on sanoa lapselle, että maistaa ensin ruokaa, sitten saa salaattia ja leipää. Lapsille on ihan tyypillistä tukeutua tuttuihin ruokiin ja välttää uusien makujen maistelua, toisilla se vain menee vähän pidemmälle. Pakottaminen ja taisteleminen ei ole hyvä vaihtoehto, lapsihan kuitenkin syö eikä kieltäydy syömästä kokonaan.

Syö mitä syö ja sitten kun on seuraava ruoka-aika, saa tilaisuuden syödä taas. Jos ei maistu, sitten naisruu paremmin seuraavalla kerralla. Leipä vasta ruuan jälkeen. Ja jälkkäriksi hedelmää. En maanittele syömään, yritä olla superjohdonmukainen.

Ei saa antaa leipää määriä mitä lapsi itse tahtoo.

Salaattihan on ok muttei sekään yksinään ravinnollisesti ole hyvä jos siitä puuttuu sitten proteiini vaikkapa. Voisiko salaattiin laittaa kanaa tai tonnikalaa, riisiä, makaroonia yms?

Meilläkin on maistettu pikkusena kaikkea. Ihan vähän riittää alkuun mutta taapero voi vaikka ikänsä verran syödä ruokaa: 2-v syö 2 lusikallista, 3-v 3 lusikallista jne.

Ei siitä enempää tarvitse tapella.

Esimerkki toimii myös: eli syöt itse lapsen kanssa samaa ruokaa ja samaan aikaan. Puhutte muusta kuin ruuasta. Vaikka siitä miten tänään menette kauppaan tai lähdette ulos. Kehu kun lapsi syö.

Pyydä joku vieraaksi joskus syömään. Menkää ravintolaan tai kahvilaan. Ettette ole niin sulkeutuneessa tilassa, kerhot myös toimii. Ota eväät matkaan. Jätä leipä kotiin!

Jos lapsen on hankala syödä niin se voi johtua vaikka kulmaan kasvavista hampaista mutta älä tee syömisestä numeroa, se saattaa olla mitä lapsi hakee.
:(

Kannattaa vaan tunkea lapsen eteen ruokia joita päättää tarjota ja ymmärtää ettei ravintoon kuulu leipä kuin sivuosaan! Valkoinen vilja muutenkin muuttuu ihmisen sisällä sokeriksi niin vältä nyt ainakin sitä..

Mutta me aikuiset päätetään mitä lapsi syö. Ei lapsi päätä että vetää vatsan täyteen leipää! Ja sinä et sitä päätöstä tue. Tuo on nyt opittukin tapa ja niinkuin valtaosa tietää: siitä on vaikea oppia ulos mutta tee se nyt.

Lapsi sitten päättää määrän minkä syö. Eli joskus voit tehdä vaikka ruokaisan salaatin tai tarjota leipää mutta ei niin että lapsi sitten syömällä syö leipää kun ei muuta herkkuperseelle kelpaa.
Sillä on se ruoka, syököön sitä.

Olen itse opettanut lapsilleni ruokatapoja. Eli pöydässä ollaan syömässä ja juttelemassa päivän tapahtumia kauniisti. Jos ruualla pelleilee niin voi mennä leikkimään muualle. Takaisin saa tulla yhden kerran vielä kokeilemaan jos jäikin nälkä. Mutta taas poistuu ja sitten parin tunnin päästä taas on ruokailu (jolloin taas minä päätän mitä lapsi syö) -eikö?

Ei sen tarvitse olla tappelua ja vääntöä. Sinä teet säännöt ja lapsi syö nälkäänsä.