Joidenkin bloggaajien "täydellinen" elämä, keitä ahdistaa/ärsyttää?

Minusta on mukavaa kun mamma on niin täydellinen ja pukee lapsensa täydellisesti ja koti on siisti, mutta samalla voi myöntää virheensä jos tuli vaikka unohdettua lapsi päiväkotiin tai kauppaan! :D

Onhan se nyt ihan kamalaa jos jotain vielä kehutaankin. Jos omistaa jotain kaunista niin onhan se nyt velvollisuus pitää se salassa. Eikä kerjätä mitään kehuja!

Onhan se nyt ihan kamalaa jos jotain vielä kehutaankin. Jos omistaa jotain kaunista niin onhan se nyt velvollisuus pitää se salassa. Eikä kerjätä mitään kehuja!

Entä jos sen sijaan ammentaisit siitä kiiltokuvaelämästä jotain omaankin arkeesi? Panosta yksityiskohtiin, nauti joka hetkestä. Jos se on sitä, mitä ihailet, pyri samaan!

Ei ärsytä, tykkään katsella kivasti laitettua ruokaa/kotia, myös asukokonaisuuksiin löytyy hyviä vinkkejä usein juuri blogeista. En ole kyllä muutenkaan sellainen ihminwn, että vertailisin jatkuvasti omaani muiden omaan. Olen sitäpaitsi tyytyväinen omaan elämääni niin paljon, että en vaihtaisikaan sitä kenenkään kanssa (:

Miten pyritään samaan? Tykkään itse lattemamman blogista mutta elämäni ei ole niin hienoa. Kaisa jaakkolan blogi on uusi tuttavuus.

Murehdin joskus muinoin ihan samaa asiaa ja ahdisti ne blogien täydelliset elämät. Mutta aloin ajatella asiaa tältä kannalta: voisin aivan hyvin kirjoittaa elämästäni samanlaista blogia. Pystyisin kiillottamaan kulissin todella hienoksi. Meillä kiva omakotitalo, olen kaunis, käytän kivoja vaatteita, ihanat lapset, hyvät työpaikat. Eli saisin todella kivoja kuvia, joita varmasti kahdehdittaisiin ja joista jotkut ahdituisivat!

Mutta. Niistä kuvista ei ilmenisi minun yksinäisyys ja tunteeton avioliitto :-(

Joten miksi kiillotttaisin elämääni ja valehtelisin? En ihmettele, että bloggarit ovat niin kiukkuisia ja vetävät herneet nenään pienimmistäkin kritiikeistä, koska oikeasti heidän elämänsä voi olla aika onnetonta. Emme voi tietää totuutta! En minäkään kestäisi sitä joka päiväistä kiillotusta ja lukijoiden huijaamista muka-täydellisellä elämällä!! Olisi aivan liian rankkaa.

Miksi sitten luet sellaisia blogeja? on olemassa paljon realistisia, oikeaa elämää näyttäviä blogeja. Miksi turhaan vaivata itseään?

Täydellistä ihmistä tai täydellistä elämää ei olekaan, kaikilla on omat ongelmansa ja heikkoutensa, jokaisella ruusulla on piikkinsä mutta ei kukaan blogissaan mitään henkilökohtaiseen elämään liittyvää kirjoita tai avaudu koko internetille ongelmistaan.  Se, että joku kirjoittaa vaan pinnallisia asioita blogissaan, tai kirjoittaa vain iloisista tapahtumista ei tarkoita etteikö tällä henkilöllä koskaan olisi myös niitä synkempiä päiviä elämässään, turha kadehtia.

Mä taas inspiroidun juurikin lattemamman tyyppisistä blogeista. Omassa kotona on kaaos ja peilistä katsoo sellainen mörkö että... Mutta kun luen kauniita hattara/hömppä blogeja, saan yleensä edes vähän energiaa ja intoa korjata oman elämän ankeutta. 

No en osaa olla kateellinen heille =)

Mutta tahtoisin tietää kuinka moni jaksaisi loppujen lopuksi lukea siitä tavallisesta arjesta. Voisi toki kokeilla. Kirjottaisi ja kuvaisi sen kaiken epäonnistumisenkin. Esim. tältä aamulta lapsen kaataman maidon sohvalle, sekamelskaisen keittiön, imuroimista tarvitsevan lattian. Sen kuinka väsynyt olen tällä hetkellä ja tahtoisin vain nukkua.

Mutta jokaisesta päivästä pyrin kuitenkin hakemaan ne iloiset ja positiiviset asiat mielummin, olkoon se sitten jonkun mielestä sitä "täyellisyyttä". Yksikään päivä ei kuitenkaan kenelläkään taida olla täydellinen. Kyse on ehkä kuitenkin elämänasenteesta.

Mutta olisihan siinä(kin) blogin lukijoille haukkumisen aihetta kun ottaisit ne surkeat kuvat ja toisit esille myös sen surkean puolen elämästä. Ehkä vielä jonain päivänä kokeilen..

Ei kenelläkään ole täydellinen elämä. Jollekulle bloggarille se blogin pito voi olla kuin terapiaa. Oppii näkemään ne oman elämän kauniit pienet asiat, järkevämpää kuin se ikävien asioiden etsiminen ja korostaminen minun mielestäni.

Kuka hemmetti haluaa lukea ja katsoa kuvia: 

likainen kahvipannu aamulla, kaatunut maitolasi pöydällä, murusia koko pöytä täynnä, kattialla eilistä ketsuppia, imuiroimatta pari viikkoa, ikkunan talven jälkeen paskaiset, kynsi katkea akun skrapaan kevään viimeisiä kertoja jäätä auton lasista, farkuissa tahra, pää särkee, flunssaa, piha talven jälkeen haravoimatta, en ole ostanut narsisseja vielä, talven jälkeen kanervat edelleen ruukuissa. 

Ei kiitos.

Omasta elämästä saa tietyillä ajatusmalleilla ja kuvakulmilla ihan samanlaista. Leikittelen joskus ajatuksella, et mulla olis blogi ja pysähdyn sellaisiin hetkiin, joista nappaisin kuvan ja kirjoittaisin sinne blogiin. Alkukadehtimisen jälkeen oon alkanut tiedostaa, että osaisin itsekin tehdä sellaista sisältöä, joka aiheuttaisi varmasti suurta kateutta. Mutta ei mulla ole tarvetta korostaa elämääni ja sen täydellisyyttä niin paljon (enkä jaksaisi pitää blogiakaan), menen mielummin rennosti sen mukana. :)

13 jatkaa: Ja uskon, että noillakin bloggareilla elämästä tulee täydellisempää, kun siitä dokumentoi vain tiettyjä paloja. Omaa blogia selailemalla voi myös vaikuttua siitä, että elämä on merkityksellistä ja hienoa. Siihen vielä päälle muiden ylistävät kommentit niin johan tuntuu merkityksellisen upean täydelliseltä.

Kaikkilla ihmisillä on kulissinsa, pienet ja isot. Monet eivät koe tarvetta hehkuttaa pelkästään oman elämän hyviä puolia, mutta se hyvin tavallista tuttavuuksien kanssa, joiden kanssa ei yleensä ole tapana keskustella masennuksista tai avioliitto-ongelmista. Jos joku kysyy mitä sinulle kuuluu, suurin osa jättää kertomatta peräpukamistaan. Se ei ole niinkään teeskentelyä vaan omista negatiivisista asioistaan haluaa yleensä puhua vain ihmisille joihin luottaa.

Yllättävän paljon on myös ihmisiä joiden elämässä yksi tärkeimmistä asioista on se, että ulkopuoliset pitäisivät heidän elämäntapaansa, perhettään jne. täydellisenä. En henkilökohtaisesti halua lukea sellaisia juttuja. Elokuvista, tv-sarjoista ja kirjoista saa jo täydellisyyskiintiön täyteen.

mä kyllä tykkään lukea aitoja ja rehellisiä blogeja, joihin kirjoittaja on oikeasti laittanut itsensä likoon ja siellä kerrotaan niin positiivisista kuin negatiivisistakin asioista. Olen huomannut, että monet suosituimmat blogit ovat niin täynnä teeskentelyä, että ihan tulee paha olo niitä lukiessa. He kertovat kyllä negatiivisistakin asioista, mutta tavallaan toisia halventaen, esimerkkinä voisi olla hoikka kaunis nainen läskin vieressä valittaa kuinka hän on niiiiin iso ja ruma. Jollakin tavalla he kuvittelevat olevansa aina muiden yläpuolella ja kritiikkiä eivät siedä ollenkaan. Ne negatiiviset kommentit eivät niinkään kerro kateudesta vaan ihmisten kokemasta ärsytyksestä teeskentelyä kohtaan.Olen ihan varma, että muutamalla ns huippubloggaajalla on narsistisia piirteitä, sillä heillä on selvästi se "ihanneminä" joka on täydellinen, ei tee virheitä, ei siedä negatiivisuutta. 

Lukijat eivät ole niin ilkeitä kuin voisi kuvitella. En ole juuri nähnyt negatiivisia kommentteja ns persoonallisten ja aitojen blogien kommenttibokseissa, sillä ne herättävät ihmisissä enemmän positiivisia mielikuvia.

Niin ja joidenkin elämässä on vaan kaunista :D Ei vaan, ihan tosissaan. Joidenkin kotona on aina siistiä ja nättiä, he pukeutuvat kauniisti ja harrastavat mielenkiintoisia asioita. Itse olen kasvanut kodissa, jossa oli aina (siis ihan aina, silloinkin kun me lapset olimme pieniä) siistiä, kaunista ja sisustettua. Ei meillä eletty mitään kiiltokuvakulissia eikä äitini ollut siivoushullunatsi (kuten sotkuisista kodeista kotoisin olevat kaverini väittivät), vaan meillä ihan normaalisti laitettiin lelut leikin päätteeksi laatikkoon, imuroitiin murut rikkaimurilla ja likaisia astioita ei jätetty lojumaan ympäriinsä. 

Samanlaisen järjestyksen olen pitänyt omassa kodissani, eikä meillä ole koskaan mitään kaaosta emmekä elä kulisseissa. 

Jokaiselle kohderyhmälle löytyy varmasti blogeja! Kenenkään elämä ei ole "täydellistä", jotkut haluavat vain sellaisen blogin (tai kulissin) itselleen.