Tunnetko ihmisiä, joille lemmikki on selvästi tärkeämpi kuin yksikään ihmissuhde?

Minä itse. Jos pitäisi valita mies tai lemmikit, niin valinta olisi selvä. Mies lentää pihalle ja lemmikit pysyvät täällä.

T. akateemisesti koulutettu millenniaali

En, mutta tunnen ihmisiä joille tuo elämäntapa on aivan valtava ongelma. Kai ottavat sen henkilökohtaisena torjumisena. Vaikka eivät kyseistä ihmistä edes tuntisi. Outoa.

Minä myös.

Itseni.

Minä tunnen, itseni.

Minä. Koirastani en ikinä luopuisi parisuhteen takia. 

Tunnen, nimittäi itteni. :) Vanhemmat menee tietenki koiran edelle, mut veljet ei.

Minä!

Ollut tuollainen. Onneksi mulla on nyt sellainen mies, että hän ehdotti VIIDENNEN kissan ottamista.

Arvaa vaan, heiluuko peitto, ja syökö mies hyvin.

Palstan kissavihaajamiehet voi miettiä tuota.

Niitä on pilvin pimein, jokainen yksinäinen koiranomistaja on sellainen, kuten tältäkin palstalta voi lukea, koira päättää loppupeleissä onko poikaystävämateriaalia vai ei, sitte ihmetellään kun ollaan 40v neitsyitä.

Pyrin välttelemään tälläisiä ihmisiä.

Serkkuni. Oli pahasti koulukiusattu, sairastui masennukseen ja oli osastohoidossakin. Ei luota ihmisiin ollenkaan, joten lemmikit on hänelle tärkeimpiä maailmassa. Ainoat ihmiskontaktit taitavat tulla töistä ja lapsuudenperheestä.

Vierailija kirjoitti:

Pyrin välttelemään tälläisiä ihmisiä.

Koiraihmisillä tuntuu olevan muita ihmisiä enemmän mt-ongelmia, sen olen pannut merkille.

Itsekin valitsisin oman lemmikkini, jos pitäisi valita sen ja parisuhteen välillä.

Tunnen kyllä niitä ihmisiä, jotka mesoaa sitä, miten ihmiset on pskoja ja se oma sesse on ainoa, joka ymmärtää. Musta tää on vähän säälittävää.

Oma koirani on tietenkin rakas perheenjäsen, mutta mikään lapsi se ei ole.

Minä. Totta kai pidän lemmikeistäni huolen loppuun asti, kuten ne ottaessani sitouduin tekemään.

Mielelläni kyllä löytäisin myös parisuhteen, sellaisen ihmisen kanssa joka ei vihaa lemmikkejäni.

Vierailija kirjoitti:

En, mutta tunnen ihmisiä joille tuo elämäntapa on aivan valtava ongelma. Kai ottavat sen henkilökohtaisena torjumisena. Vaikka eivät kyseistä ihmistä edes tuntisi. Outoa.

Todellisen ihmisvihaajan puhetta, sinä olet osa ongelma, vaikket sitä ehkä tajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyrin välttelemään tälläisiä ihmisiä.

Koiraihmisillä tuntuu olevan muita ihmisiä enemmän mt-ongelmia, sen olen pannut merkille.

Ei voi kaikkiin yleistää mutta molemmat tuntemani henkilöt jotka ovat avoimia mt-ongelmistaan, omistavat myös koiran joten jotain perää tuossa kyllä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyrin välttelemään tälläisiä ihmisiä.

Koiraihmisillä tuntuu olevan muita ihmisiä enemmän mt-ongelmia, sen olen pannut merkille.

Onko ihan vaan omia havaintoja, vai löytyykö oikeaa faktaa havaintojesi tueksi?

Vierailija kirjoitti:

Niitä on pilvin pimein, jokainen yksinäinen koiranomistaja on sellainen, kuten tältäkin palstalta voi lukea, koira päättää loppupeleissä onko poikaystävämateriaalia vai ei, sitte ihmetellään kun ollaan 40v neitsyitä.

Minua ei ollenkaan haittaisi se, että eläisin loppuelämäni neitsyenä. Seksi on yliarvostettua. Minulla on elämässä paljon tärkeämpiäkin asioita: työ, opiskelu, harrastukset, ystävät, lemmikkieläimet.

Kyllä, äitini. Hänellä on koiria mutta ei juurikaan ystäviä. Kaikkien kanssa on välit poikki. Myös perheenjäsenten. Olen ainut sisaruksistani, joka on puhunut hänelle viime vuosina, ja silloinkin  yleensä puhumme hänen koiristaan. Mutta hänellä on mielenterveysongelmia, joten ymmärrän hyvin, miksi koirat ovat kivempiä kuin ihmiset: ne ovat yksinkertaisia, eivät arvostele ja rakastavat ehdoitta.