Ärsyynnyttekö terapeutin puheista?

sano terapeutille että haluat siirtyä seuraavaan aiheeseen jos se ei itse tajua

Tottakai terapeutti myös ohjaa keskustelua arvoisa nro 10, ja kuuluukin seurata ja kuulostella. Myös terapiassa olijan pitää uskaltaa sanoa jos tuntuu että mennään ihan sivuraiteille. Itse ainakin pyrin olemaan aktiivinen, tarjoamaan toisenlaista näkökulmaa, tutkimme potilaan ajatusmaailmaa, siitä miten on tottunut hahmottamaan maailmaan. Samalla tulee psykoedukaatiota siitä miten ihmismieli yleensä toimii ja mikä on ns normaalia ja mikä ei. Moni on ollut valtavan helpottunut kun on ian kaiken pitänyt jotain asiaa sellaisena josta pitää päästä eroon ihan suotta. Ihmissuhteita ja niissä toimimista ja lainalaisuuksia tarkastellaan usein. Menneisyydestäkin puhumme ja perustiedot/anamneesin otto kuuluu asiaan, mutta kun terapia edistyy painostus on nykyhetkessä ja oman toiminnan ja oireiden paremmin ymmärtämisessä, siihen siis pyritään. Menneisyy toki pulpahtelee esille tuon tuostakin mutta usein siten että potilas oivaltaa yhteyksiä menneen ja nykyisyyden välillä, joskus itsekin toisinaan minun avittamani. Pyrin siihen että potilaan ymmärrys elämästään ja omasta itsestään, omista ihmisuhteista ja tekemistään valinnoista kasvaa. Turha syyttely jää, mutta joskus vaaditaan myös rehellistä peiliin katsomista. En ole vielä kenenkään kohdalla huomannut tässä ongelmia, tai että joku loukkaantuisi kun sen ammattitaidolla tekee. Ei voi vain tokaista esim työpaikkakiusatulle että mitäs sinä annat muiden hyppiä silmille. Mutta oman osuuden ymmärtäminen on joskus haastavaa ja täytyy olla tosiaan sitä ammattitaitoa ja jo jonkinlainen luottamus potilaan ja minun välillä.

En ole virallisesti terapeutti, vaan psykologi mutta tässä muutamia näkemyksiä tältä puolen.

Joo ja vielä se että potilas välttelee tiettyä aihetta tai ei tunnu haluavan puhua jostain täytyy miettiä mikä siinä on takana. Sen voi ottaa esille: minusta näyttää että tämä aihe on sinulle hankala mitä voisimme tehdä sille jne. Vaikeista asioista puhuminen on haastavaa mutta terapia ei etene jos vain potilas valitsee puheenaiheet. t. 24

Mun terapeutti suuttui mulle kerran ja huusi kuinka mulle 'ei mikään kelpaa'. Tämä tilanteessa jossa vointini ei lähtenytkään terapiassa kohentumaan odotetusti. Pyysi seuraavalla kerralla anteeksi mutta tämän jälkeen luottamukseni ja arvostukseni häntä kohtaan oli vessasta vedetty.

Jaha. Terapeutti saa siis huutaa potilaalle?

Ihanko totta nro 26? Olen pahoillani enkä kyllä saata käsittää miten tuollaista voi päästää suustaan. Enkä ymmärrä näitä itsestään höpisijöitä ynnä muita. Näköjään meissa on eroja ammattitaidossa. Mä tunnen joihinkin verrattuna olevani ammattitaitoisempi kuin terapiakoulutettu kun kuulen sellaisia kokemuksia kuin täälläkin on ollut, joskin olen psykologi, toiset ovat terapeutteja jollain muulla koulutuspohjalla. Toivottavasti kaikki löytävät sopivan avun. En käytä psykoterapeutin nimikettä vaikka terapeuttisia hoitosuhteita minulla on ollut kun siihen vaaditaan valviran lupa käyttää sitä nimikettä.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 21:31"]

Ihanko totta nro 26? Olen pahoillani enkä kyllä saata käsittää miten tuollaista voi päästää suustaan. Enkä ymmärrä näitä itsestään höpisijöitä ynnä muita. Näköjään meissa on eroja ammattitaidossa. Mä tunnen joihinkin verrattuna olevani ammattitaitoisempi kuin terapiakoulutettu kun kuulen sellaisia kokemuksia kuin täälläkin on ollut, joskin olen psykologi, toiset ovat terapeutteja jollain muulla koulutuspohjalla. Toivottavasti kaikki löytävät sopivan avun. En käytä psykoterapeutin nimikettä vaikka terapeuttisia hoitosuhteita minulla on ollut kun siihen vaaditaan valviran lupa käyttää sitä nimikettä.

[/quote]

Kannattaako muuten samalla terapeutilla käydä useita vuosia? Mulla on mielestäni hyvä terapeutti, mutta mietin tarvitsisinko kuitenkin vaihtelua jotta löytäisin uusia näkökulmia...

Pakkohan tuollainen asia tietenkin on ottaa jotenkin esille (kun ensin pohtii huolellisesti että missä vika, miksi tuo ihminen käyttäytyy noin), jos alkaa tunnustaa/näyttää että mistään ei näytä olevan apua tai jos potilas johdonmukaisesti tyrmää kaikki näkökulmat ja mitä sanon jne mutta ei tuolla lailla. Voi vaikka sanoa että minusta näyttää siltä että en osaa auttaa sinua, ehkä hyötyisit toisentyyppisestä terapiasta tms. Voi keskustella asia auki sitten kun selviää että mistä kenkä puristaa.

Välillä, mutta terapeuttini osaakin kaivaa ne ongelmakohdat esille ja keskustella niistä, siten että joudun myös itse vastaamaan/pohtimaan asiaa. Eli hän osaa löytää ne oleelliset asiat ja keskittyä niihin, vaikka välillä kyllä jutellaan kevyemmistä aiheista. Mulla onkin hyvä terapeutti. Niin ja yhden terapeutin luona kävin kaksi kertaa ja sanoin suoraan, ettei meidän kannata jatkaa, kun hlö.kemiat eikä maailmankatsomuksemme kohtaa lainkaan ja ihan kuin eläisimme ihan eri maailmoissa. Eli välillä voi vaihtamallakin parantua.

Terapeutin vaihto? Ota asia puheeksi terapeuttisi kanssa. Hyvä terapeutti ei ota itseensä ja vaan auttaa sinua löytämää sopivamman lähestymistavan jos päätätte lopettaa yhteistyön. Suosittelen kuitenkin silloin ei pelkästään terapeutin vaihtoa vaan myös terapiasuuntauksen vaihtoa. Niin kauan kun tunnet että terapia etenee ja saat näkökulmia ja tunnet olevasi tyytyväinen niin miksei, toisinaan voi olla hyväkin asia ja jotain ongelmaa voi paremmin työstää toisen tyyppisessä terapiassa.Tapauskohtaista siis ja on vaikea antaa yleispäteviä neuvoja.

Vuoden tai yli vuoden terapiassa? Auttaisikohan teitä lyhytterapia, jossa ei suotta mässätä menneillä, vaan keskitytään toivottuun tulokseen.

No kertoo kyllä terapeutin tutkalla olosta tai jostakin laiskuudesta, jos jää jaarittelemaan jonkin epäoleellisen ystävän ongelmista tai elämäntilanteista. Muutaman lisäkysymyksen ymmärtää, mutta ei sitä jos potilas/asiakas koittaa kääntää asian omiin asioihinsa takasin ja terapeutti ignooraa sen.

Itsellä oli ilo ja kunnia olla maailman ammattitaitoisimman terapeutin potilaana, ei ollut vuosien aikana kertaakaan, että olisi tullut olo että terapeutti ei kuullut asioitani tai olisi puhunut epäoleellisuuksia kun minä puhuin tärkeistä asioista.

Päinvastoin. Sai kaivettua minusta irti tarvittavat tunnereaktiot kokemiini vääryyksiin ja osasin käsitellä ne siten tietoisesti. Osasi ohjata ymmärtämään elämäni tapahtumia ja erityisesti äitisuhteeni osasi kanssani käydä läpi asiantuntemuksella, niin että sain sekä kuulijan tunnekokemuksilleni että myös välimatkaa tarkastella esim omaa äitiäni erillisenä ihmisenä niin ettei kaikki vika ollutkaan minussa itsessäni. Nobelin ansaitsisi terapeutti!!!

jos melkein joka kerralla jäät ap pohtimaan että terapeutti puhuu epäoleellisuuksia, niin älä tuhlaa aikaasi enempää hänen kanssaa! Jos ei ole kokenut toimivaa ja hyvää terapiasuhdetta, on toki vaikea vaatia hyvää laatua terapeutilta, tai vaikea tietää, miten hyvää terapiaa VOISI saada. Kannustan vaihtamaan terapeuttia, jos sen voi tehdä esim kelan mielestä.

Lyhytterapia sopii ihmisille, joilla tietty ongelma, joka haittaa jokapäiväistä toimintaa. Vaikka sosiaalisten tilanteiden pelko. Siinä keskitytään tilanteissa tapahtuviin omiin reaktioihin. Oikeassa terapiassa mennään ongelmien alkulähteille. Lyhytterapia on kuin laastari kroonisen haavan päällä. No, voi kyllä auttaa ihmisiä paremman elämän alkuun, mutta ei poista itse ongelmaa OIKEASTI.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 15:16"]

Emme me käy missään terapeutilla.

[/quote]

Syytä saattas olla :)

Juurikin näin, nro 30. Minua ei olisi haitannut pätkääkään saada tiukkaakin palautetta terapeutilta jos se olisi annettu ammattimaisesti. Huutamalla terapeutti teki itsestään mun silmissä vain epäuskottavan ja -luotettavan. T. Se jolle mylvittiin

Terapeutin kanssa on EHDOTTOMAN VÄLTTÄMÄTÖNTÄ, että olette samalla aaltopituudella! Vaihda terapeuttia, jos turhaudut nykyisen kanssa. Tämän hetkinen kuulostaa vain rahan hukalta.

Toivottavasti 37 löysit itsellesi paremman terapeutin. Mä oon vieläkin vähän hämmentynyt näistä jutuista vaikka oonhan mä näitä joskus kuullut ja omatkin potilaat muutama kertoneet.   t. 24,27,28, 30 ja 32

Terapiatyylejä on erilaisia ja terapeutteja joka lähtöön. Kognitiivisella käyttäytymispsykologialla on parhaat näytöt tehosta tiedemaailmassa, suositteleen sitä! Siinä ei todellaakaan takerruta meneeseen vaan ohjataan nykyistä toimintaa ja konkreettisten esimerkkien ja harjotteiden avulla. Sitten osa terapiatyyleistä on vaan ns uskomushoitoja, esim tietyntyyppisen psykoterapiat ja ns "peilimalli" jossa terapeutti vaan kuuntele sanomatta mitään, niistä on hyvin vähän todisteita tehosta ja saattavat olla jopa potilaalle haitallisia - ja kela tukee meillä näitäkin... Myös se vaikuttaa, onko terapeuttisi psykologi (psykologiaa maisterin tutkinnon verran yliopistossa opiskellut, sanoisin että pätevin vaihtoehto, osaa eri tyylejä terapioista ja myös tunnistaa eri oireet ja diagnoosit parhaiten), psykiatri (ihan perus lääkäri, joka käynyt vuoden psykologian opinnon lisäkoulutuksena - heillä on reseptinkirjoitusoikeus ja valitettavasti myös usein usko, että apu löytyy parhaiten pilleristä, hyviäkin löytyy), amk-terapeutti (kela ei välttis korvaa terapiaa, hyviä ja huonoja löytyy) ja psykiatrinen sairaanhoitaja (sairaanhoitaja, joka käynyt alle vuoden lisäkoulutuksen psykiatriasta. epäpätevin omien ja tuttujen kokemuksissa). Mulla on ollut neljä eri terapeuttia, kolme psykologia ja yksi psykiatrinen sairaanhoitaja. Sanoisin että vaihtamalla todellakin paranee, tuo psykiatrinen sairaanhoitaja käytti tuota peilimallia ja oli todella epäpätevä, esim kun menin kerran terapiaan niin että edellisellä kerralla olin ollut ihan romuna ja itkenyt vain koko kerran, niin kun seuraavalla kerralla oli hyvällä tuulella, oli sitä mieltä että terapian voikin lopettaa, olen kas parantunut masennuksestani :D :D :D Vaihdoin terapeuttia ja en katunut.

Hei nro 40 itse sovellan juurikin tuota kognitiivis-behavioraalista lähestymistapaa, joskin mun työotetta kuvaa varmaan parhaiten integratiivinen, eli työkaluja on sieltä täältä. Se on hyvä masentuneiden ja ahdistuneiden kanssa ainakin. Epävakaat hyötyvät parhaiten skeematerapiasta tai dialektisesta käyttäytymisterapiasta, trauman kokeneille voi keskusteluterapian ohella sopia EMDR. Aktiivista tyyliä toivovat voisivat harkita myös hahmoterapeuttia, monen olen kuullut hyötyvän ja heitakin on kelan listoilla eli sekin kertoo että näyttöä tehosta on. Terkuin mm 39.

Aika rahanahneita taitavat olla. Omakin menee niin vaikeaksi kun ehdotan käyntien harventamista.