Poika haluaa pitää pinkkiä ja mekkoja?
Meidän 2v poika haluaa pitää siskon vaaleanpunaisia vaatteita, hameita ym. Onko muilla ollut tämmöistä? :D
Ollaan kyllä annettu kokeilla, mutta sitten ihmisten ilmoille lähdettäessä vaihdettu omat vaatteet päälle. Ja yritetty selittää, että pinkit ovat siskon vaatteita.
Kyllähän nykyään miehetkin voi pukea pinkkiä? Entä hameita?
Kommentit (14)
En minäkään kyllä antaisi poikalapsen pitää mekkoja julkisella paikalla.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 07:52"]
En minäkään kyllä antaisi poikalapsen pitää mekkoja julkisella paikalla.
[/quote]
lapsellesi voi syntyä häpeästä elinikäinen salainen intohimo pukeutua naisten vaatteisiin. Mieti sitä! Niin, ei enää tunnukaan niin pahalle olla pojan äiti joka piti pari kertaa mekkoa puistossa, jos vaihtoehtona on huulipunaa piilotteleva perheenisä..
Itse todellakin antaisin pitää. Kertoisin ylpeänä vastaantuleville ihmettelijöille, että näin se nyt vaan on, poika pitää pinkkiä - ajatella!! :) Toki kertoisin pojalle että joku törppö saattaa kiusata ja nimitellä, mutta en kieltäisi poikaa todellakaan. Sanotteko te tytöllekin että autoleikit on vaan pojille?
saksalaisisän neuvo tilanteeseen: http://www.iltalehti.fi/perhe/2012083016018617_pr.shtml
.Legendaarista!!!!
Lapsilla pitää olla oikeus valita vaatteensa jos on mistä valita. Pojilla on yhtä suuri oikeus pinkkiin kuin tytöillä - ja kaikkiin muihinkin väreihin. Miksi turhaan kuormittaa lasta sellaisilla säännöillä, määräyksillä ja kielloilla, joilla ei ole mitään merkitystä kun on niin paljon asioita joita pitää kieltää ihan lapsen turvalliisuuden vuoksi. Paremmin menee perillekin jos sääntöjä ei ole kuin muutama ja toisaalta, jos kaikki on muiden sanelemaa niin se vain kasvattaa uhmaa.
Mä en nyt tiedä, liittyykö tää yhtään samaa, mutta mä olin pitkässä parisuhteessa (5v kestäneessä) erään miehen kanssa..Tuo mies eli mun eksä oli pikkupojasta alkaen halunnu pukeutua siskonsa vaatteisiin ja leikkiä tyttöjen leluilla. Aikuisiällä mies niinikään laittautui hieman naisellisesti, meikkasi yms.. Oli myös luonteeltaan neiti, ja kaverit suurimmaksi osaksi naisia.
Viimeksi kun kuulin mun eksästä, se oli oikeasti ruvennut muuttamaan itseään naiseksi, ottamaan hormonihoitoja ja ilmeisesti ihan leikannut kasvojaan. Ja muuttanut nimensä naisen nimeksi.
Ja tuo oli näkynyt hänestä jo lapsena, mutta silloin asialle ei oltu tehty mitään, oli vaan ajateltu että kyllä se menee ohi, vaikka ei se sitten mennytkään.
Parivuotiaille todella tyypillistä, ja todellakin antaisin ja annoin pitää. On vahingollista ja typerää alkaa tehdä asiasta numeroa. Sama asia vanhemman lapsen ollessa kyseessä.
En voi ymmärtää, että vielä löytyy vanhempia, joiden mielestä asiassa on jotain kummallista. (Kieltämättä tällainen ahdasmielisyys ja vanhanaikaisuus kertoo mielestäni näiden vanhempien älykkyydestä jotain.)
Joillakin ihmisillä on vaaleanpunaista kohtaan outo vihasuhde. Se on kuitenkin vain väri.:)
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 08:04"]Mä en nyt tiedä, liittyykö tää yhtään samaa, mutta mä olin pitkässä parisuhteessa (5v kestäneessä) erään miehen kanssa..Tuo mies eli mun eksä oli pikkupojasta alkaen halunnu pukeutua siskonsa vaatteisiin ja leikkiä tyttöjen leluilla. Aikuisiällä mies niinikään laittautui hieman naisellisesti, meikkasi yms.. Oli myös luonteeltaan neiti, ja kaverit suurimmaksi osaksi naisia.
Viimeksi kun kuulin mun eksästä, se oli oikeasti ruvennut muuttamaan itseään naiseksi, ottamaan hormonihoitoja ja ilmeisesti ihan leikannut kasvojaan. Ja muuttanut nimensä naisen nimeksi.
Ja tuo oli näkynyt hänestä jo lapsena, mutta silloin asialle ei oltu tehty mitään, oli vaan ajateltu että kyllä se menee ohi, vaikka ei se sitten mennytkään.
[/quote]
Asialle ei olisi tarvinut tai voinutkaan tehdä mitään, ei niin yhtään mitään. Paitsi tukea asiassa (ehkä vanhemmat niin tekivätkin), jolloin yksi transihminen ehkä olisi vähän vähemmällä ahdistuksella selvinnyt, muutenkin raskas tilanne syntyä väärään sukupuoleen. Eli hänen kohdallaan asiat ilmeisesti kääntymässä parhain päin, jos vielä rakastavaa lähipiiriä löytyy. Jos tuota asiaa olisi yrittänyt "korjata" tai "hillitä" ("tehdä jotain asialle") nuorena, henkilö olisi voinut saada merkittäviä mielenterveysongelmia. Kuka vanhempi haluaa lapselleen ahdistusta, joka voi viedä itsemurhaan (ei ole tavatonta transihmisillä, joita ei tueta) kun toinen vaihtoehto lapsi, joka kokee että edes vanhemmat hyväksyvät hänet ja rakastavat.
Tuossa iässä kaikki kokeilevat, toiset enemmän. Omista pojistani yksi oli todella "tyttömäinen", piti prinsessamekkoja, leikki tyttöjen kanssa, toki myös ns poikien juttuja. Maailma opettaa, nyt on teinipoika muiden joukossa, tosin harvinaisen fiksu ja empaattinen toisin kuin pojat keskimäärin. Mahdollistin, kannustin tekemään mieltymystensä mukaan toki esim kylään mennessä yhteiskunnan normit täyttäen :) Maailma siihen opettaa, jos on opettaakseen. Jos on joku transu, asia on eri, mutta siihen et pysty vaikuttamaan. Eli kehu ja kannusta!
Tuossa iässä kaikki kokeilevat, toiset enemmän. Omista pojistani yksi oli todella "tyttömäinen", piti prinsessamekkoja, leikki tyttöjen kanssa, toki myös ns poikien juttuja. Maailma opettaa, nyt on teinipoika muiden joukossa, tosin harvinaisen fiksu ja empaattinen toisin kuin pojat keskimäärin. Mahdollistin, kannustin tekemään mieltymystensä mukaan toki esim kylään mennessä yhteiskunnan normit täyttäen :) Maailma siihen opettaa, jos on opettaakseen. Jos on joku transu, asia on eri, mutta siihen et pysty vaikuttamaan. Eli kehu ja kannusta!
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 08:15"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 08:04"]Mä en nyt tiedä, liittyykö tää yhtään samaa, mutta mä olin pitkässä parisuhteessa (5v kestäneessä) erään miehen kanssa..Tuo mies eli mun eksä oli pikkupojasta alkaen halunnu pukeutua siskonsa vaatteisiin ja leikkiä tyttöjen leluilla. Aikuisiällä mies niinikään laittautui hieman naisellisesti, meikkasi yms.. Oli myös luonteeltaan neiti, ja kaverit suurimmaksi osaksi naisia.
Viimeksi kun kuulin mun eksästä, se oli oikeasti ruvennut muuttamaan itseään naiseksi, ottamaan hormonihoitoja ja ilmeisesti ihan leikannut kasvojaan. Ja muuttanut nimensä naisen nimeksi.
Ja tuo oli näkynyt hänestä jo lapsena, mutta silloin asialle ei oltu tehty mitään, oli vaan ajateltu että kyllä se menee ohi, vaikka ei se sitten mennytkään.
[/quote]
Asialle ei olisi tarvinut tai voinutkaan tehdä mitään, ei niin yhtään mitään. Paitsi tukea asiassa (ehkä vanhemmat niin tekivätkin), jolloin yksi transihminen ehkä olisi vähän vähemmällä ahdistuksella selvinnyt, muutenkin raskas tilanne syntyä väärään sukupuoleen. Eli hänen kohdallaan asiat ilmeisesti kääntymässä parhain päin, jos vielä rakastavaa lähipiiriä löytyy. Jos tuota asiaa olisi yrittänyt "korjata" tai "hillitä" ("tehdä jotain asialle") nuorena, henkilö olisi voinut saada merkittäviä mielenterveysongelmia. Kuka vanhempi haluaa lapselleen ahdistusta, joka voi viedä itsemurhaan (ei ole tavatonta transihmisillä, joita ei tueta) kun toinen vaihtoehto lapsi, joka kokee että edes vanhemmat hyväksyvät hänet ja rakastavat.
[/quote]
Hei! Kiva herättää keskustelua aiheesta. Eksälläni todellakin oli massiivisia mielenterveysongelmia ehkä juuri siksi että hän oli syntynyt väärään kehoon. Hän oli vähän väliä onneton, ei tiennyt mitä halusi eikä kohdellut minua hyvin. Ihmettelen miten pystyin olemaan hänen kanssaan niin kauan yhdessä, mutta minä vain todella rakastin häntä ja yritin tehdä hänet onnelliseksi. Erosimme juuri hänen MT ongelmiensa takia, kun elämämme yhdessä oli aina yhta murhetta, kun toinen ei koskaan ollut onnellinen.
Luultavasti eksäni on melko yksinäinen. Hän ehti olla pari kolme (?) vuotta yhden nuoren naisen kanssa minun jälkeeni ja heillä on yhteinen lapsikin, yllättäen ovat nyt eronneet.. Mitä olen juttuja kuullut niin aika monen sympatiat on olleet tuon naisen puolella tässä tilanteessa. Harmillistahan tuollainen on kaikkien osalta. Itse olen vaan iloinen että en saanut lasta eksäni kanssa ja että en hukannut enempää vuosia häneen.
Erään ulkomaalaisen julkkisparin noin 2-vuotias poika ilmoitti usein pitävänsä vaaleanpunaisesta väristä. Vanhemmat eivät sallineet, kerran olivat mm. vierailulla jollain ranchilla tosi tv -ohjelmassaan ja poika olisi halunnut pinkin stetsonin. Lapsiparka itki sydäntä särkevästi ja jopa tilan isäntä sanoi että kyllä ne cowboytkin voivat pinkkiä käyttää. Eivät ehkä todellisuudessa käytä, mutta mies antoi ymmärtää, ettei yksi vaaleanpunainen hattu maailmaa kaada. Värit ovat värejä, that's it.
Miksi opetatte häpeämään mekon pitämistä?