Mitä teet, jos joku nainen flirttailee miehesi kanssa?

Mulla on tapana olla flirttailijoille mukava. Yleensäkkin kuppiloissa agressiivisesti käyttäytyville naisille olen ystävällinen, sillä tunteehan siinä tyhmempikin ihminen itsensä ääliöksi jos käyttäytyy rumasti kilttiä ihmistä kohtaan.
Kerran mieheni ex yhdissä juhlissa kävi avautumaan miehelleni, miten haluaa hänet takaisin. Tirautti itkun minullekkin, vaikken häntä edes tunne, miten rakastaa vieläkin mun aviomiestä.
Se oli kohtalaisen hiljentävä tilanne. Mutta ei siinäkään auttanut kun halata ja lohduttaa. "Kyllä sä hei vielä jonkun löydät!" :D

Hymyilen kannustavasti. Minun puolestani flirttailkoon sielunsa kyllyydestä. Flirttihän on kivaa.

Eipä hirveästi hetkauta, koska eihän sillä ole mitään väliä - mies on mennyt naimisiin minun kanssani, ja tähän mennessä on naimisissa pysynytkin naisilta saamastaan huomiosta huolimatta. Kyllä minäkin flirttailen joskus kevyesti toisille miehille, ja samoin vastaanotan kevyttä flirttiä useinkin (olen miesvaltaisella työpaikalla). Lähinnä koen flirttailun olevan mihinkään johtamatonta päivänpiristystä. Jos flirttailu menee yli sopimattoman rajan (eli fyysiseen kosketteluun), niin oletan mieheni olevan sen verran fiksu että osaa itsekin pistää pelin poikki. Luottamusta löytyy puolin ja toisin.

Lähden paikalta tai suhtaudun kylmästi. Mies ei kestä sitä, koska on jo oppinut, että olen henkisesti vahvempi. Tulee koiranpentuna perässä ja jättää toisen naisen flirttailemaan keskenään.

Minusta nuo varatuille törkeästi flirttaavat eivät ole ihan tasapainoisia, jos miehen vaimo on vierellä ja sen tajuavat, mutta jatkavat silti törppöä käytöstään.

Mieheni on kyllä myös yhtä törppö, eli voi hyvin loukata julkisesti tunteitani flirttaamalla jonkun muun naisen kanssa minusta täysin välittämättä. Minuun sellaisen sattuu oikeasti. Itken salaa sydämessäni törkeää minun loukkaamistani, koska en koe ansaitsevani sellaista kohtelua. Miehelläni on jotenkin kieroutunut halu satuttaa minua, kostaa noin 40 vuotta sitten tapahtuneita. Ikävä todeta. Mutta kun sen tiedän, niin enemmänkin säälin häntä, ja tilanteiden mentyä ohi yleensä muistutan häntä väärästä käytöksestä omaa puolisoa kohtaan ja että tuollainen käytös ei ole Jumalan tahdon mukaista, hän kun mieltää itsensä uskovaiseksi. Minä olen sydämestäni uskovainen, tulin uskoon tajutessani oman petollisen seurusteluaikaisen elämäntapani (jollaista myös mieheni eli seurusteluaikanamme), en siksi hyväksy pettämistä, en flirttiä (vähäistä hauskaa ja ketään loukkaamatonta sanailua lukuunottamatta).

Kun tuollainen tilanne tulee (onneksi harvoin!), lähden kauemmas, koska en halua olla katsomassa. Mies tietää tasan tarkkaan satuttavansa minua, joten minulla ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin lähteä pois. Usein se flirtti ei sitten kiinnostakaan enää. Siitä alkaa usein myöhemmin minun haukkuminen sairaan mustasukaiseksi ja vainoharhaiseksi, mutta senkin tiedän olevan väärin minua kohtaan. Minulle uskollisuus on sitä, että puolison läsnäollessa käyttäytyy samoin kuin poissaollessakin, ja ettei tahallaan loukkaa puolisoaan.

Joka on oikeasti syvästi joutunut kokemaan pettämistä, selvinnyt siitä ja tajuaa, että se on todella väärin, on myös useimmiten aika rajoittunut hyväksymään flirttaamistakaan (ja tarkoitan taas sitä päällekäyvää, en viatonta hauskaa sanailua).

Seurasin joskus vähän kauempaa hetken aikaa kun nainen flirttaili aivan estoitta mun miehelleni. Siinä lennäteltiin hiuksia puolelta toiselle, purtiin alahuulta, hymyiltiin söpösti samalla kun katsotaan vähän kulmien alta miestä, käsivarren koskettelua jne. Mua oikeasti hymyilytti koko tilanne; eihän se mun ukkokultani edes tajunnut mitä nainen teki. 
Kun mä menin mieheni viereen, nainen mulkoili mua silleen "mitäköhän vi..ua sä siinä teet?" -ilmeillä ja pettymys oli ihan oikeasti silminnähtävissä kun mies otti mua vyötäröstä kiinni ja veti lähemmäs, esitteli mut sille naiselle ja jatkoi kesken jäänyttä keskustelua, mutta naisen mielenkiinto oli jo lopahtanut. 

Kun nainen oli lähtenyt, sanoin miehelle että eikö se huomannut kun nainen oli flirttaillult, niin vastaus oli aidon hölmistynyt "hä? nyvvai?" Mun mieheni on tavallisen hyvännäköinen suomalainen mies, ei mikään six pack -adonis, mutta muuten oikein miellyttävä katsella. Kyllä mä ymmärrän sitä naista että yritti flirttailla, mutta kun toi mies on välillä niin uuno ettei se tajua kuin suoria sanoja. Miten monta kertaa mä olen yrittänyt vokotella hiljalleen, mut mies ei vaan hoksaa. Sitten kun sanoo että nyt olisi lämmintä rakkautta tarjolla, niin sekin ymmärtää olla hommassa mukana. :)