Lapsuuden ajattelu itkettää :(
Ensin kaikki oli niin hyvin, onnellinen perhe ja lämmin tunnelma. Oli ihanaa, vanhemmat rakasti ja huolehti. Ainakin lapsen silmin oli näin. Olin noin 10v kun kaikki muuttui. Alkoholiongelma, yölliset riidat, väkivalta sekä nähtynä että itse koettuna, avioero, uudet vaihtuvat kumppanit... Pelko, epätoivo, syyllisyys, ahdistus. Halusin kuolla siihen hakkaamiseen.
Kommentit (11)
Täällä kohtalotoveri. Alkoholia, hakkaamista, väkivaltaa, itsemurhayritys, kaikkea on tullut nähtyä lapsuudenkodissa.
Toivon kaikkea hyvää sinulle, porskutetaan vaan täysillä eteenpäin vaikka se vaikeaa välillä onkin. <3
"Alkoholia alkoholia alkoholia alkoholia alkoholia alkoholia alkoholia..."
Olen pahoillani puolestasi. Ethän anna vahingon kiertää? Anna omille lapsillesi paras mahdollinen lapsuus, voit kokea sitä samalla itsekkin.
Voimia, ap. Haethan itsellesi apua.
Mä "heräsin" juuri eilen illalla siihen todellisuuteen, että en muista olleeni vanhempieni sylissä tai halanneeni heitä lapsuudessa. Tämä tuli jotenkin ikävänä asiana päin kasvoja, kun oma lapseni kiehnää koko ajan kiinni minussa. Toki pidän lastani sylissäni ja halin häntä; en anna vahingon kiertää mutta jotenkin tuli itsellenikin sellainen äidin sylin kaipuu. Ikää mulla 46 :).
Omassa lapsuudessani oli myös alkoholi näkyvästi esillä, vaikkei väkivaltaa ollutkaan. Edelleen koen alkoholin liiallisen käytön (varsinkin isälläni) lapsuudestani ahdistavana. Perusturva oli kunnossa mutta isäni ei ole koskaan ollut luotettava isä, jolle voisi huolensa uskoa.
Yritän olla muistelematta sitä jatkuvaa hakkaamista ja henkistä väkivaltaa. Vaikuttihan se elämääni, liiankin paljon edelleenkin.
Samat täällä. Itkettää ja ahdistaa. Öisin herään ahdistukseen ja mietin, että mistä se johtuu. Veikkaan, että johtuu monista peloista mitä olen lapsuudessa kokenut. Tämä tunne on ihan sama. Usein pelkäsin. Vaikkei nyt ole sellaista pelättävää, niin se tunne kuitenkin tulee.
olen myös oivaltanut, että miksi en kestä stressiä ja miksi otan niin helposti tuskaa kannetavakseni ja otan syyllisyyksiä hyvin pienistä asioista, nii se on se, että olen lapsuudessa ja nuoruudessani kokenut perheen ilmapiirin niin ahdistavaks ja pelännyt. On jäänyt päälle sellainen pelko. Varuillaan olo. Ja kun on perustaso sellainen, niin pienet henkiset stressit aiheuttaa tuskan.
Fyysisestä rasituksesta ei sellaista tuskaa, mutta pienemmästä henkisestä, oikeanlaisesta tulee tuska ja tuohon rintakehän alueelle ahdistava olo.
siitä olisi hyvä osata päästää irti. Ottaa sopivia haasteita. Olen ajatellut, ettei kannata liian helpolla päästää itseä. Ettei tavallaan alisuoriudu. Toisaalta, että osaisi löytää sopivan stressitason, ettei koko ajan ole liian tiukilla.
jos sinulla on lapsia, niin helposti nuo lapsuuden traumat aiheuttaa jossain vaiheessa ahdiststa ja voit käyttäytyä väsymyksen takia samankaltaisesti kuin perheesi aikuiset tekivät. Mutta, kun tiedostat syyn, niin osaat varoa ja pehmentää käytöstäsi. Ne kymmeneen laskemisen ja oman tilan ja ajan ottamiset ovat tärkeitä.
se ahdistus tulee ja menee. Sinulla on mahdollisuus tehdä omassa elämässäsiasiat toisin. Tärkeää on, että tunnistat tuon lapsuutesi. Sitten voit valita miten toimit. Ammattilaisiin kannattaa uskaltautua ja heidän kanssa juttelemaan. Al anon on myös hyvä paikka mennä juttelemaan. Tulee tajuntaan, että et ole yksin asiasi kanssa. Jakajia on. Meitä on aika paljon.
Voimia! Ja halaus. Elämä on- Nyt.