Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työssä jaksaminen, vinkkejä!
03.12.2020 |
Kertokaapas nyt parhaat työssäjaksamisvinkit.
Taustaa:
Työssä henkilöresurssi pienentynyt puolen vuoden sisällä 50-60%. Resursseja ei ole korvattu uusilla.
Viimeiset 4kk menty jaksottaisilla ylitöillä ja poikkeus ollut jos päivä on todella kestänyt sen 7h 45min.
Tilanne on nyt eskaloitumassa niin, että työ kasaantuu pahasti. Resurssipulasta on jatkuvasti viestitty eteenpäin ja pitkään johto oli ymmärtävä mutta nyt ollaan siirtymässä porkkanasta keppiin. Ylitöihin pyydetään ja painostetaan joka päivä. Tehtyjen tehtävien määrää kysellään päivittäin. Viestitään ettei ole muuta tapaa selvitä tästä kuin ylityöt.
Työtä on jo tehty 4kk resurssipulan aikaan niin tehokkaasti kuin mahdollista. Johdon viestinnän muuttuessa voimakkaammaksi että pitäisi tehdä vielä enemmän, aiheuttaa minussa suurta vastustusta. Tämä on jotenkin henkinen juttu. Siihen asti tunsin, että tätä painetta jaksaa. Nyt tämä lisätty painostus on omalta osaltani katkaissut kamelin selän.
Mitä olen itse yrittänyt on:
Paine on vain henkistä, en välitä, jatkan samaan malliin, ylitöihin ei ole pakko suostua enää jos jaksaminen ei riitä.
Huolehdin jotenkuten liikunnasta, hyvästä ruokavaliosta, en käytä päihteitä , yritän nukkua tarpeeksi mutta työtilanne on aiheuttanut unettomuutta.
Mutta painostus on viemässä minulta mehut tehdä tehokkaasti työtä edes normaalia aikaa.
Tarvitsisin nyt ensisijaisesti henkisiä vinkkejä ja neuvoja , miten selvitä painostuksen alla ?
Ryhmäpaine on kova. Esimerkiksi jos teen aikaa vievää tehtävää , joka konkreettisesti vie aikaa ilman että se näkyy tehokkuudessa - joudun selittelemään miksi tehokkuus pienempi siltä ajalta.
Tervettä tällainen ei ole. Omalle esimiehelle olen sanonut jo aiemmin, että minussa on se hyvä puoli, että jos olen tilanteessa joka on kestämätön tai työssä josta en pidä, havahdun jos alan valittaa asioista ja teen muutoksen. Olen ennen rakastanut työtäni mutta ensi kertaa tämän resurssipulan aikana on ajatukseni nyt menneet siihen, että olen hyvin lähellä sitä eyyänlaitan pillit pussiin.
Mistä ja miten rakennetaan sellainen henkinen haarniska, että voi tehdä työtä paineista välittämättä? Ryhmäpaine on psykologinen tosiasia joten sen selättäminen on vaikeaa.
Arvostan asiallisia kommentteja, ja kiitos jos jaksoit lukea.
Kommentit (17)
Anteeksi, kun tämän neuvo ei ole sitä mitä odotit. Kysyn vaan, mistä syystä näet ainoaksi ratkaisuksi sopeutumisen ja henkisen haarniskan? No, tässä tulee siihen neuvo: "minä olen täällä VAIN töissä".
Muitakin vaihtoehtoja on. Työsuojeluilmoitus AVI:lle koko työpaikan puolesta. Oletettavasti ammattiliittonne on niin hampaaton, että siihen on turha turvautua.
Asioille olisi tehtävä jotain. Ette taida edes tietää, että ylitöille on olemassa yläraja. AVI voi puuttua siihen, jos ette itse pysty. Eikö työkavereilla ole aivan sama tilanne niin että heidänkin pitäisi tehdä asialle jotain eikä vaan kiristää työpaikan ilmapiiriä ja keskinäisiä välejä.
Joka tapauksessa tuo työnantaja on loppunsa edellä, joten uuden työpaikan hankkiminen alkaa olla ajankohtaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko luottamusmies tietoinen jatkuvista ylitöistä? Paikallinen työsuojeluviranomainen?
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, kun tämän neuvo ei ole sitä mitä odotit. Kysyn vaan, mistä syystä näet ainoaksi ratkaisuksi sopeutumisen ja henkisen haarniskan? No, tässä tulee siihen neuvo: "minä olen täällä VAIN töissä".
Muitakin vaihtoehtoja on. Työsuojeluilmoitus AVI:lle koko työpaikan puolesta. Oletettavasti ammattiliittonne on niin hampaaton, että siihen on turha turvautua.
Asioille olisi tehtävä jotain. Ette taida edes tietää, että ylitöille on olemassa yläraja. AVI voi puuttua siihen, jos ette itse pysty. Eikö työkavereilla ole aivan sama tilanne niin että heidänkin pitäisi tehdä asialle jotain eikä vaan kiristää työpaikan ilmapiiriä ja keskinäisiä välejä.
Joka tapauksessa tuo työnantaja on loppunsa edellä, joten uuden työpaikan hankkiminen alkaa olla ajankohtaista.
Mä kans mietin, että miksi pitäisi sopeutua? Sano pomolle, että ei pysty, töitä on liikaa ja jos se ei auta, niin saikkua, perusteet siihen jo on ja saattaa herätellä työnantajaa.
Luottamushenkilö on tietoinen. Sama tilanne useassa eri yksikössä samalla työnantajalla.
Oman tiimin esimiehellä paine tulee johdosta ylempää. Esimiehen viestintätyyli on muuttunut täysin.
Itse olen jo päättänyt olla tekemättä ylitöitä enempää. Se vaan kun tehtäviä määrätään joka päivä lisää, ei ole kauhean motivoivaa olla se, jolla on 20 tehtävän back log , seuraavana päivänä siellä on taas 5-10 lisää tekemättä jne.
Ja ne 5-10 pitäisi tehdä ylitöitä ja tai työaikapankkiin, ellei halua jättää niitä kertymään sinne tekemättömien listaan.
Ala on meillä sellainen, että ei liittoa/ avia oikeasti kiinnosta. Osalla firmamme työntekijöitä on asiat vielä huonommin, omani on asiantuntijatyö mutta sama piiska heiluu kuin toimihenkilöpuolella.
Täytyy vaan yrittää jaksaa..
Tällä viikolla olen itkenyt töissä joka päivä. Itken nytkin. Olen yleensä hyvin järjellinen ihminen, tämä itku on tällä viikolla lähinnä ollut vain tällaista mekaanista kyynelten purkautumista.
En tiedä kollegojen tuntemuksia. Itselläni on tunne, että kohta jää joku sairauslomalle. Jostain syystä ajattelen, että se en halua olla minä, ihmettelen jos tästä selvitään ilman että alkaa olla poissaoloja.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, kun tämän neuvo ei ole sitä mitä odotit. Kysyn vaan, mistä syystä näet ainoaksi ratkaisuksi sopeutumisen ja henkisen haarniskan? No, tässä tulee siihen neuvo: "minä olen täällä VAIN töissä".
Muitakin vaihtoehtoja on. Työsuojeluilmoitus AVI:lle koko työpaikan puolesta. Oletettavasti ammattiliittonne on niin hampaaton, että siihen on turha turvautua.
Asioille olisi tehtävä jotain. Ette taida edes tietää, että ylitöille on olemassa yläraja. AVI voi puuttua siihen, jos ette itse pysty. Eikö työkavereilla ole aivan sama tilanne niin että heidänkin pitäisi tehdä asialle jotain eikä vaan kiristää työpaikan ilmapiiriä ja keskinäisiä välejä.
Joka tapauksessa tuo työnantaja on loppunsa edellä, joten uuden työpaikan hankkiminen alkaa olla ajankohtaista.
Mä kans mietin, että miksi pitäisi sopeutua? Sano pomolle, että ei pysty, töitä on liikaa ja jos se ei auta, niin saikkua, perusteet siihen jo on ja saattaa herätellä työnantajaa.
Kiitos.. pakko yrittää toimia näin. Tilanne on kestämätön , on aivan matemaattinen tosiasia ettei yksikkömme selviydy nykyisestä työmäärästä. Se ei tunnu vaan menevän johdon päähän , että resurssi on liian pieni.
Minua auttaa jo puhua tästä asiasta tässä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on oma ikäsi, jos n. 43 vuotta niin ammatinvaihdos voisi olla paikallaan?
Vierailija kirjoitti:
Luottamushenkilö on tietoinen. Sama tilanne useassa eri yksikössä samalla työnantajalla.
Oman tiimin esimiehellä paine tulee johdosta ylempää. Esimiehen viestintätyyli on muuttunut täysin.
Itse olen jo päättänyt olla tekemättä ylitöitä enempää. Se vaan kun tehtäviä määrätään joka päivä lisää, ei ole kauhean motivoivaa olla se, jolla on 20 tehtävän back log , seuraavana päivänä siellä on taas 5-10 lisää tekemättä jne.
Ja ne 5-10 pitäisi tehdä ylitöitä ja tai työaikapankkiin, ellei halua jättää niitä kertymään sinne tekemättömien listaan.
Ala on meillä sellainen, että ei liittoa/ avia oikeasti kiinnosta. Osalla firmamme työntekijöitä on asiat vielä huonommin, omani on asiantuntijatyö mutta sama piiska heiluu kuin toimihenkilöpuolella.
Täytyy vaan yrittää jaksaa..
Tällä viikolla olen itkenyt töissä joka päivä. Itken nytkin. Olen yleensä hyvin järjellinen ihminen, tämä itku on tällä viikolla lähinnä ollut vain tällaista mekaanista kyynelten purkautumista.
En tiedä kollegojen tuntemuksia. Itselläni on tunne, että kohta jää joku sairauslomalle. Jostain syystä ajattelen, että se en halua olla minä, ihmettelen jos tästä selvitään ilman että alkaa olla poissaoloja.
Ap
Sanon lämmöllä: sun kannattaisi käydä juttelemassa jollekulle. Ei ole normaalia, että noin kuormittuneena yhä laittaa työnantajan itsensä edelle. Aloitusviestisi ja tuo, ettei avia kiinnosta, kun on sellainen ala, kuulostaa joko ajatusvääristymiltä tai tunnelukoilta.
Jää sairaslomalle. Se on pian edessä joka tapauksessa, mutta toivut sitä nopeammin mitä pikemmin jäät. Olet uupunut ja se on täysin normaali reaktio tuossa tilanteessa.
Sillä, että olet tai et ole ensimmäinen, ei ole mitään väliä. Ehkä se, joka jää ensimmäisenä, auttaa muitakin jäämään. Tilanne ei ole sinun syytäsi, töitä on liikaa, työnantajan odotukset ovat epärealistiset ja te maksatte omalla terveydellänne laskun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on oma ikäsi, jos n. 43 vuotta niin ammatinvaihdos voisi olla paikallaan?
Onko 43 joku tilastollinen raja kun se on vielä mahdollista ilman ikäsyrjintää?
Olen vasta kolmekymppinen, joten sinänsä uran rakentaminen toisella työnantajalla voisi olla hyvin mahdollista.
Ap
Ylityö kasvattaa liksaa (et kai ilmaiseksi tee).
Enemmän liksaa tarkoittaa enemmän kesälomarahaa.
Enemmän liksaa + kesälomarahaa tarkoittaa suurempaa eläkettä. Vai aiotki sinäkin sitten aloittaa "köyhä eläkeläinen" vinkunan? Se ei tuo rahaa, usko pois.
Eläkkeellä kivempi olla kun on rahaa asumiseen, ruokaa, lääkkeisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luottamushenkilö on tietoinen. Sama tilanne useassa eri yksikössä samalla työnantajalla.
Oman tiimin esimiehellä paine tulee johdosta ylempää. Esimiehen viestintätyyli on muuttunut täysin.
Itse olen jo päättänyt olla tekemättä ylitöitä enempää. Se vaan kun tehtäviä määrätään joka päivä lisää, ei ole kauhean motivoivaa olla se, jolla on 20 tehtävän back log , seuraavana päivänä siellä on taas 5-10 lisää tekemättä jne.
Ja ne 5-10 pitäisi tehdä ylitöitä ja tai työaikapankkiin, ellei halua jättää niitä kertymään sinne tekemättömien listaan.
Ala on meillä sellainen, että ei liittoa/ avia oikeasti kiinnosta. Osalla firmamme työntekijöitä on asiat vielä huonommin, omani on asiantuntijatyö mutta sama piiska heiluu kuin toimihenkilöpuolella.
Täytyy vaan yrittää jaksaa..
Tällä viikolla olen itkenyt töissä joka päivä. Itken nytkin. Olen yleensä hyvin järjellinen ihminen, tämä itku on tällä viikolla lähinnä ollut vain tällaista mekaanista kyynelten purkautumista.
En tiedä kollegojen tuntemuksia. Itselläni on tunne, että kohta jää joku sairauslomalle. Jostain syystä ajattelen, että se en halua olla minä, ihmettelen jos tästä selvitään ilman että alkaa olla poissaoloja.
Ap
Sanon lämmöllä: sun kannattaisi käydä juttelemassa jollekulle. Ei ole normaalia, että noin kuormittuneena yhä laittaa työnantajan itsensä edelle. Aloitusviestisi ja tuo, ettei avia kiinnosta, kun on sellainen ala, kuulostaa joko ajatusvääristymiltä tai tunnelukoilta.
Jää sairaslomalle. Se on pian edessä joka tapauksessa, mutta toivut sitä nopeammin mitä pikemmin jäät. Olet uupunut ja se on täysin normaali reaktio tuossa tilanteessa.
Sillä, että olet tai et ole ensimmäinen, ei ole mitään väliä. Ehkä se, joka jää ensimmäisenä, auttaa muitakin jäämään. Tilanne ei ole sinun syytäsi, töitä on liikaa, työnantajan odotukset ovat epärealistiset ja te maksatte omalla terveydellänne laskun.
Kiitos tästä!
Olen itsekin jollain tasolla huomannut ajatteluni muuttuneen mutta on ollut vaikea saada kiinni siitä, että miten. Hyvä että kiinnitit huomiota tuohon, tunnen tavallaan voimattomuutta tilanteessa ja se kertoo että tilanne on pitkällä.
En osaa itse sanoa milloin ajatteluni alkoi muuttua. Se on kasautunut pikkuhiljaa tässä. Itselläni on myös ollut pyrkimys edetä uralla ja idealistisiakin käsityksiä työnantajastani. Koen että olen työnantajaani pettynyt ja tämän pettymyksen huomasin jo aiemmin. Tämä on ollut pitkä prosessi. Voisin varata ajan työterveyshuoltoon psykologille juttelemaan asiasta.
Ap
Raha motivoi kirjoitti:
Ylityö kasvattaa liksaa (et kai ilmaiseksi tee).
Enemmän liksaa tarkoittaa enemmän kesälomarahaa.
Enemmän liksaa + kesälomarahaa tarkoittaa suurempaa eläkettä. Vai aiotki sinäkin sitten aloittaa "köyhä eläkeläinen" vinkunan? Se ei tuo rahaa, usko pois.
Eläkkeellä kivempi olla kun on rahaa asumiseen, ruokaa, lääkkeisiin?
Ihana , kiitos 😆 olen myös hyvin paljon käyttänyt rahaa itseni motivoimiseen mutta tilanteen pitkittyessä ajatukset nyt lähinnä on, että olisin mielummin katuojassa kuin nykyisessä työssäni.
Mahdollisuudet vaihtaa työpaikkaa on kyllä joten ehkä alan katsella uusia paikkoja.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luottamushenkilö on tietoinen. Sama tilanne useassa eri yksikössä samalla työnantajalla.
Oman tiimin esimiehellä paine tulee johdosta ylempää. Esimiehen viestintätyyli on muuttunut täysin.
Itse olen jo päättänyt olla tekemättä ylitöitä enempää. Se vaan kun tehtäviä määrätään joka päivä lisää, ei ole kauhean motivoivaa olla se, jolla on 20 tehtävän back log , seuraavana päivänä siellä on taas 5-10 lisää tekemättä jne.
Ja ne 5-10 pitäisi tehdä ylitöitä ja tai työaikapankkiin, ellei halua jättää niitä kertymään sinne tekemättömien listaan.
Ala on meillä sellainen, että ei liittoa/ avia oikeasti kiinnosta. Osalla firmamme työntekijöitä on asiat vielä huonommin, omani on asiantuntijatyö mutta sama piiska heiluu kuin toimihenkilöpuolella.
Täytyy vaan yrittää jaksaa..
Tällä viikolla olen itkenyt töissä joka päivä. Itken nytkin. Olen yleensä hyvin järjellinen ihminen, tämä itku on tällä viikolla lähinnä ollut vain tällaista mekaanista kyynelten purkautumista.
En tiedä kollegojen tuntemuksia. Itselläni on tunne, että kohta jää joku sairauslomalle. Jostain syystä ajattelen, että se en halua olla minä, ihmettelen jos tästä selvitään ilman että alkaa olla poissaoloja.
Ap
Sanon lämmöllä: sun kannattaisi käydä juttelemassa jollekulle. Ei ole normaalia, että noin kuormittuneena yhä laittaa työnantajan itsensä edelle. Aloitusviestisi ja tuo, ettei avia kiinnosta, kun on sellainen ala, kuulostaa joko ajatusvääristymiltä tai tunnelukoilta.
Jää sairaslomalle. Se on pian edessä joka tapauksessa, mutta toivut sitä nopeammin mitä pikemmin jäät. Olet uupunut ja se on täysin normaali reaktio tuossa tilanteessa.
Sillä, että olet tai et ole ensimmäinen, ei ole mitään väliä. Ehkä se, joka jää ensimmäisenä, auttaa muitakin jäämään. Tilanne ei ole sinun syytäsi, töitä on liikaa, työnantajan odotukset ovat epärealistiset ja te maksatte omalla terveydellänne laskun.
Kiitos tästä!
Olen itsekin jollain tasolla huomannut ajatteluni muuttuneen mutta on ollut vaikea saada kiinni siitä, että miten. Hyvä että kiinnitit huomiota tuohon, tunnen tavallaan voimattomuutta tilanteessa ja se kertoo että tilanne on pitkällä.
En osaa itse sanoa milloin ajatteluni alkoi muuttua. Se on kasautunut pikkuhiljaa tässä. Itselläni on myös ollut pyrkimys edetä uralla ja idealistisiakin käsityksiä työnantajastani. Koen että olen työnantajaani pettynyt ja tämän pettymyksen huomasin jo aiemmin. Tämä on ollut pitkä prosessi. Voisin varata ajan työterveyshuoltoon psykologille juttelemaan asiasta.
Ap
Tosi hyvä idea tuo ajanvaraus! Siitä asia varmasti lähtee kohdallasi kiertymään auki eikä tarvitse yksin pohtia. Lämpöä päivääsi! ❤️🦋
Samoissa tunnelmissa ja tilanteessa mutta kun ikää on 49 niin mahdollisuudet uran tai työpaikanvaihtoon onkin jo ihan erilaiset kuin 30-vuotiaalla.
Mutta silti tiedän etten tätä höykytystä jaksa 15 vuotta lisää millään. Maaliskuusta alkaen olen tehnyt 1.5-2 henkilöt hommat omien päälle korvauksetta. Uusia rekryjä ei saa -tai yksi saatiin mutta koulutus vie 3-6kk- joten nyt sitten muun päälle vielä uuden kouluttaminen. Niin kauan kun esimies (ulkomailla) tsemppasi, jaksoin. Mutta nyt paineita on tullut entistä enemmän ja hyvin negatiivisella sävyllä kun about jokainen maili alkaa ”miksei tätä ole jo hoidettu?” ja heti seuraavaksi isketään enemmän ja enemmän tehtävää ja raportoitavaa. Kerään karenssirahaa tilille ja sinnittelen että se 4kk nettotulot olisi lisäpuskurissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samoissa tunnelmissa ja tilanteessa mutta kun ikää on 49 niin mahdollisuudet uran tai työpaikanvaihtoon onkin jo ihan erilaiset kuin 30-vuotiaalla.
Mutta silti tiedän etten tätä höykytystä jaksa 15 vuotta lisää millään. Maaliskuusta alkaen olen tehnyt 1.5-2 henkilöt hommat omien päälle korvauksetta. Uusia rekryjä ei saa -tai yksi saatiin mutta koulutus vie 3-6kk- joten nyt sitten muun päälle vielä uuden kouluttaminen. Niin kauan kun esimies (ulkomailla) tsemppasi, jaksoin. Mutta nyt paineita on tullut entistä enemmän ja hyvin negatiivisella sävyllä kun about jokainen maili alkaa ”miksei tätä ole jo hoidettu?” ja heti seuraavaksi isketään enemmän ja enemmän tehtävää ja raportoitavaa. Kerään karenssirahaa tilille ja sinnittelen että se 4kk nettotulot olisi lisäpuskurissa.
Kuulostaa tutulta.
Nykyajan työelämä on aivan hullua ja se, että jos siinä kelkassa ei jaksa, joku muu tulee tilalle jolta revitään sitten kaikki selkänahkasta.
Ylin johto selvittää yksikkömme ruuhkautumista, ja mielenkiinnolla / kauhulla odotan tuloksia siitä selvityksestä. Oletettavastikin henkilöresurssivaje on tiedossa, mutta tilanteen matematiikka ohitetaan täysin.
Laskin että yksikössämme oli vielä viime keväänä helmi-toukokuu välillä henkilöresurssi 8- 10,8hlö. Nyt resurssi samoissa tehtävissä elokuun jälkeen on ollut 5,6hlö.
Minua auttoi jo tämä keskustelu, ja otin asian puheeksi myös kollegoiden kanssa. Moni pitää uupumisen tunteita sisällään. Esimies ilmoitti, että ylempi johto selvittää nyt asiaa - selvitys tosin aloitettu vasta kun yksikömme tulos romahtanut marraskuussa. Tuleeko sieltä keppiä vai porkkanaa, jää nähtäväksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Samoissa tunnelmissa ja tilanteessa mutta kun ikää on 49 niin mahdollisuudet uran tai työpaikanvaihtoon onkin jo ihan erilaiset kuin 30-vuotiaalla.
Mutta silti tiedän etten tätä höykytystä jaksa 15 vuotta lisää millään. Maaliskuusta alkaen olen tehnyt 1.5-2 henkilöt hommat omien päälle korvauksetta. Uusia rekryjä ei saa -tai yksi saatiin mutta koulutus vie 3-6kk- joten nyt sitten muun päälle vielä uuden kouluttaminen. Niin kauan kun esimies (ulkomailla) tsemppasi, jaksoin. Mutta nyt paineita on tullut entistä enemmän ja hyvin negatiivisella sävyllä kun about jokainen maili alkaa ”miksei tätä ole jo hoidettu?” ja heti seuraavaksi isketään enemmän ja enemmän tehtävää ja raportoitavaa. Kerään karenssirahaa tilille ja sinnittelen että se 4kk nettotulot olisi lisäpuskurissa.
Ja vielä tällä on niin suuri merkitys, että kun työtä on liikaa - tsempata ja kannustaa tulisi positiivisen kautta. Koska kyllä työntekijä sen näkee ja tietää, että työtä on paljon. Sitten kun alkaa tulla sitä negatiivista viestiä, käskyjä, kyselyitä, ylityöpyyntöjä jo tehtyjen ylitöiden päälle - menee se kuppi nurin. Minullakin vaikutti motivaatioon paljon se, koska kun johdon linja vaihtuu painostukseen siitä seuraa riittämättömyyden tunne. Siitä voimattomuus, ja se muutenkin rajoilla ollut jaksaminen vähenee.
Yrityksemme on hyvin ”tulos tai ulos” -keskeinen. Myös kritiikin esittäjät saa lähteä. Esimerkiksi ns. Vaikeiden ihmisten määräaikaisuuksia ei jatketa. Kaikkensa ja enemmän on annettava hymyillen tai korkeintaan saa syyttää itseään , miksi ei jaksa. Yritykseen kohdistuvaa kritiikkiä siedetään hyvin vähän.
On hyviä ja huonoja esimiehiä ja isossa organisaatiossa molempia mahtuu väliin. Hyvät osaavat ottaa huomioon työntekijöiden voimavarat. Sellaisiakin olen nähnyt!
Alue: Aihe vapaa
Up