Millaiset välit teillä oli nuorena vanhempiinne? Entä nyt lapsiinne?

Mulla oli ihan hyvät, "tavalliset" lapsi/aikuinen -välit vanhempiini, välillä riideltiin, välillä oltiin sovussa, halattiin, sanottiin hyvää yötä, kiitettiin, autettiin toisiamme jne.. Mutta jotenkin silti etäiset, huomasi juuri sen että vanhempani olivat aikuisia ja me lapsia. Nyt olen parikymppinen ja ja minulla on itselläni tytär ja mietin juuri millaiset välit haluan luoda häneen. Muistan kun kateellisena nuorena katselin niitä kavereitani joiden vanhemmat olivat heille kavereita. Tietysti vanhemmat viimekädessä määräsi ja oli vanhempia mutta ainakin siinä 14 vuotiaina viimeistään vanhemmat käänsi kaveri nappulan päälle. Oli kivaa kun aikuiset piti muakin ihan saman vertaisina, kutsui kylään, jutteli, vitsaili.. Ei mun vanhemmat ikinä tehnyt niin mun kavereille. Mulla jos oli kavereita kotona niiin äitini korkeintaan tarjosi välipalaa, ei koskaan tullut kanssamme olkkariin istumaan ja juttelemaan. Joidenkin kavereiden ylppäreissä/valmistujaisissa istuttiin iltaa isolla porukalla, kaverit, vanhemmat ja jotain sukulaisia. Kaikilla oli kivaa ja aikuiset katsoi vähän läpi sormien jos 17 vuotiaatkin otti alkoholia. Omilla vanhemmillani on edelleen ongelma ottaa alkoholia edes minun kanssani. Äitiäni selvästi hävettää jos otan sukulaisen mökillä lonkeron saunan jälkeen terassilla... koska olen edelleen niin "lapsi", ei ole sopivaa että tulen siihen aikuisten kanssa "juopottelemaan" :( 

Onko mun vanhemmat ollut outoja, ja onko siitä haittaa jos on tuollaiset kaveri-välit lapsiin? Niin ja vielä piti sanoa että monet kavereideni vanhemmat kutsuvat mua edelleen kylään, vaikka tietysti kaikki asutaan jo omillamme, en voisi ikinä kuvitella äitini tekevän niin minun kavereilleni kun ei edes käytännössä tunne heitä.