Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kysymys uusioperheellisille...
14.04.2014 |
Mikä on ollut vaikeinta/ järkyttävintä/ uskomattominta mihin olet törmännyt uusioperheen myötä?
Meillä uusioperhe johon kuuluu kaksi minun lasta ja yksi miehen lapsi vakituisina asukkaina ja kaksi miehen lasta viikonloppulapsina. Ei yhteisiä lapsia. Yhdessä asuttu kolmisen vuotta, naimisiin menimme puolisen vuotta sitten. Miehen ex on mm. syyttänyt minua heidän erostaan lapsille (tapasimme 10kk eron jälkeen), meitä lasten laiminlyönnistä (kaksi lastensuojeluilmoitusta), kidnappauksesta (kun heitti vanhimman lapsen pihalle ja otimme hänet meille asumaan sosiaalipäivystyksen luvalla, myöhemmin oikeuden päätöksellä). Jatkuvalla syötöllä oikeudenkäyntejä, sosiaalityöntekijöiden tapaamisia, syytöksiä milloin mistäkin, lapsille valehtelua (esim. peruu tapaamisen koska lapsilla on jotain menoa ja sanoo sitten lapsille, että emme halua heitä tänne kun emme mene hakemaan heitä), estää yhteydenpidon suoraan lapsiin (myös meillä asuvan sisaruksen kohdalta) kun ovat äidillä.
En ollut yhtään varautunut tälläiseen, vaikka olen itsekin eroperheen lapsi ja eronnut lasteni isästä...
Kommentit (16)
Kamalaa, paitsi teille aikuisille, etenkin lapsille :( Minulla ei ole tästä minkäänlaista kokemusta, joten voin ainoastaan toivoa teille voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän uusperhe hajosi siihen, että en osannut antaa omaa elämääni perheelle. Pidin oman lapseni omana lapsenani ja perheemme muistuttikin enemmän kommuunia kuin perhettä. Seksi oli huonoa ja sitä oli liian vähän. Molemmilla oli lapsia.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 13:47"]
Se on UUSperhe, ei UUSIOperhe.
[/quote]
Voi anteeksi, varmaan löytyy lisääkin kirjoitusvirheitä jos oikein kovasti etsit?
Ajatus kuitenkin taisi tulla selväksi?
Ap
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 13:46"]
Meidän uusperhe hajosi siihen, että en osannut antaa omaa elämääni perheelle. Pidin oman lapseni omana lapsenani ja perheemme muistuttikin enemmän kommuunia kuin perhettä. Seksi oli huonoa ja sitä oli liian vähän. Molemmilla oli lapsia.
[/quote]
Miehen ex haluaisi, että meillä elettäisiin noin. Emmehän me edes ole perhe, kun emme ole biologisesti sukua toisillemme.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noita sairaita, katkeria psykohirviöexiä riittää... Voimia taistoon, kyllä te sen voitatte, kunhan vaan vedätte yhtä köyttä.
Hankalinta on elää koko aika niinkuin muut tahtoo, koko aika saa omat ajatukset sysätä jonnekin piiloon ja vaan mennä niin kuin muut haluavat. Exät ovat elossa mukana koko ajan jollain lailla, heistä ei pääse ikinä eroon. Lasten takia vain pakko sietää.
Pahimpia on Joulu ja muut pyhät. Koskaan ei saada viettää joulua yhdessä kaikkien lasten kanssa rauhassa. Pahaa tekee katsoa omaa puolisoa kun lapset eivät ole läsnä, eivätkä edes muista, sen vertaa voi exänsä huolehtia, että pitäisi huolen lapsiensa muistavan vaikka ihan viestillä omaa vanhempaa. Ikinä en ole omille lapsilleni heidän toista vanhempaa haukkunut, ikävä kyllä kaikki ei toimi näin. Uusperheessä elo on joskus tosi raadollista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin uusperheen "äitinä" olen yrittänyt pitää mielessäni etten välittäisi niistä exien kommenteista. Miksihän se onkin niin, että se ex nainen on yleensä pahin. Kuvittelee tosiaankin ettei kukaan muu osaisi hoita hänen lapsiaan ja kun huomaa sitten että lapset viihtyvät toisenkin naisen seurassa hyvin, alkavat terrorisoida kaikin mahdollisin tavoin ex miehensä elämää ja tyrannisoida lapsia - sairasta.
Minulla on lähes samanlaisia kokemuksia kuin ap:llä. Lastensuojeluilmoituksia ei sentään vielä ole tullut.
Voimia sinulle. Toivottavasti miehesi ja sinä osaatte tukea toisianne ja näyttää rakkautenne myös lapsille. Kyllä he jossain vaiheessa ymmärtävät kuka on hyvis ja kuka pahis. Toivottavasti taistelunne silloin palkitaan.
Exän ja tämän äidin mustamaalauksen kohteena olen ollut. Tuttua on. Naisille on kamala paikka, jos oma lapsi on onnellinen jonkun toisen naisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen uusperheen lapsi ja elämä on aluksi vaikeaa (varsinkin pienenä) nyt jo 6 vuotta eläneenä tässä tilanteessa, alkaa jo tottumaan... Onhan se perseestä vaihtaa kotia koko ajan ja vanhempien uudet puolisot on vielä vähän niitä "vieraita" mutta kyllä kaikki sujuu kun muistaa ottaa muut huomioon:)
9 jatkaa vielä vastaamalla tuohon kysymykseesi, että mikä on pahinta uusperheessä, mihin on itse törmännyt.
Minä itse olen törmännyt lukuisiin asioihin, joita en olisi voinut kuvitellakaan etukäteen, kuten esim
- mieheni ex lähti itse menemään (muutti suoraan toisen miehen luo) heidän liitostaa ja me tapasimme noin 8kk tämän jälkeen. Tästä huolimatta olen saanut puheluita, että makaan hänen miehensä kanssa.
- olen saanut henkilökohtaisia uhkailuita, etten saa olla tekemisissä hänen lastensa kanssa.
- myös minun teini-ikäiset lapseni ovat saaneet uhkailuja
- mieheni exä on käynyt heidän entisessä kodissaan (pois muutettuaan) viskelemässä tavaroita ja haukkumassa ex miestään
- yhä edelleenkin, kolme vuotta heidän eron jälkeen, lähettelee käsitämättömiä uhkausviestejä juovuspäissään.
- tämä ex jättää itse huolehtimatta lasten asioista, mutta tästä huolimatta moittii miestäni ettei hän muka osaa hoitaa lasten asioita.
- kontrolloi lasten asioita ja elämää lukuisilla puhelinsoitoilla päivittäin, kun nämä ovat isänsä luona. Lapset tosin ovat jo lopettaneet vastaamasta äidilleen.
Olisihan näitä esimerkkejä vaikka kuinka ja paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko maailmassa noin paljon hulluja?
Minä olen tälläinen ex. Eli ex-miehelläni on uusioperhe, minulla ei. En ole koskaan puuttunut heidän elämäänsä, vaikka mies vaihtoi minut lennosta tuohon toiseen naiseen. Eikä tämä puuttumattomuus ole edes vaikeaa... mutta minulta lienee puuttuvan kontrollointihalu.
Toi on niin harmillista kun noi exät ja miestemme lasten äidit eivät ymmärrä mitä seuraamuksia heidän käytöksellään voi lasten kannalta olla. Itse olen todella todella tyytyväinen että minun lasteni isä on löytänyt fiksun naisen vierelleen josta lapsetkin pitävät ja pystyvät luottamaan häneen, me ei hänen kanssaan koskaan tulla kavereita olemaan saati moikkaamaan kadulla. Mieheni ex puolestaan tekee kaikkensa että lasten olisi ikävä olla meillä, hän väheksyy lastensa isää suoraan lapsille, haukkuu ja puhuu perättömiä. Surullista kuinka joku äiti voi omia lapsiaan kohdella noin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole mitään tuollaisia kokemuksia uusperhessä, kaikki aikuiset ovat tulleet toimeen hyvin. Hankalinta on ollut sovittaa teini-ikäisen pojan ja isäpuolen välistä eräänlaista kilpailua, kasvava uros on tiedostamaton uhka kyllä myös ydinperheissä aika usein. En jaksaisi kuunnella tuota lätinää enää kovin kauaa. Onneksi poika kasvaa ja isäpuolikin sinä mukana :)
Meillä ei mitään suurempaa ongelmaa. Meillä minun 2 lasta ed liitosta ja yhteinen poika (pian 9v). Harmaita hiuksia aiheuttanut vain exän juominen, osallistumattomuus ja lapsellisuus. Toisaalta sekin joskus hyvä, eipä oo tunkenu nokkaansa meidän perheen elämään lyhyitä "angstiajanjaksojaan" lukuunottamatta
Alue: Aihe vapaa
Olet ap varmaan mennyt yhteen mieheni exän uudemman miehen kanssa. Tuolla naisella on tapana tehtailla lapsi/a, ottaa sitten aika nopeasti miehestä ero, pimittää eron yhteydessä yhteinen omaisuus itselleen, vaatia ylisuuret elatusavut ja eristää lapset isästä. Hän käyttäytyy niin kuin hänellä olisi valtavasti kostettavaa ja näyttää rakastavan erityisesti oikeudenkäyntejä. Hän on tehnyt tuon tietääkseni jo kolmen miehen kanssa, minun mieheni oli se ensimmäinen huijattava. Naisparka. Hänellä on täytynyt olla ikävä isä.