Mitä ajatuksia herättää, jos jonkun naisen lapsilla on kaikilla eri isä?

kahdenkin eri miehen kanssa, pidän lapsellisena ja yksinkertaisena.

tai yrittää " varmistaa" niitä miessuhteita " tekemällä" lapsen

ja vieläpä töissä ja koulutettu.. siinähän mietit horo.

uskomatonta millaista nimittelyä... mutta yksinhuoltajaäidiltä ei kai voi muuta odottakaan



taisi jäädä sulla itselläsi koulut pahasti kesken

horo! Ja jos lapsia on ainaski kolme ni.. HUH!

niin säälin ja ajattelen, että tarvitsisi apua. Sama koskee siis miehiä ja naisia.

että onko ihmissuhteissaan epävakaa tms., onko jotain vialla.



Mutta toisaalta ymmärtäisin myös, että elämä nyt on vain voinut mennä siten, että kaikilla on eri isät.

Kolmannenkin vielä haluaisin ja eri isästä, koska aikaisempiin isiin ei ole yhteyttä. Olen yksinkertaisesti aina halunnut lapsia, mutta en miestä.

ei voi muuta kuin ihmetellä.

siinähän vielä mietitte tyhmät.

ja sitten käy noin - surullista ja itsekästä. Varmaan hillitön hoivatuksi tulemisen tarve niillä naisilla ja kanavoivat sen lapsiparkoihin

jonka mies pettää minkä kerkiää :) ja miehellä on viisi vahinkolasta!!!

4:sen vastauksesta aika pitkälle, heti sieltäkin tuli tuo horo perään aivan turhan takia. Mikä sen tarkoitus nyt sitten oli, ja kelle se oli tarkoitettu? Keneltä puolustauduit? Kukaanhan ei varsinaisesti vielä ollut edes hyökännyt vastaan...



Eli mitä näistä monen miehen naisista sitten voi päätellä.... No, suustaan ainakin päästelevät mitä sattuu, niin ajattelevatkokaan sitten kovin pitkälle tekemisiään; mitä nyt sivusta olen seurannut (suvussa yksi tälläinen joka suuntaan sikiävä) niin eivät todellakaan ajattele vasta kun sitten kun on liian myöhäistä. Ja sitten se ajattelukin alkaa aina sillä: " Kun on niin vaikeeta näiden lasten kanssa" Tai seuraavana päivänä: " Ai että se Pera pitää meistä niin hyvää huolta, mä oon muuten taas raskaana..."

Kasvatusta ei voi aikuisena enää korjata, tai sitten nimittelijä on luonnevikainen, ja yh:t voisivat olla tilastollisesti todennäköisemmin luonnevikaisia? Tällainen argumentointi tuli mieleen.

tekstisi on ala-arvoista.

Siis miten voi erehtyä niin monta kertaa luulemaan että on kyllin vakavassa suhteessa hankkiakseen siihen lapsia ja tehdäkseen lapset onnellisiksi.

että yh:t ovat todella rivosuisia ja huonokäytöksisiä.

Ja tiedän, et jos elämä heittelis niin, et yksin jäisin taas, niin vois olla et jos uuden miehen sit tapais tosimerkeissä ja hän haluais lapsen,niin suostuisin kyllä.



Siis selvemmin sanottuna: Haluan vielä yhden lapsen, ja tietysti mieluiten kahden nuorimman lapsen isän ja nykisen mieheni kanssa.



Mutta jos erottais,hän kuolis tms. niin sit vois olla eri isä seuraavalla vauvalla. Olen vielä kuitenkin alle 30.



mulla on amk-tutkinto, vakityö ym. Enkä ikinä ole ollu " sosiaalitapaus" . esikoisen sain 19-v, seuraavat 25 ja 26 v iässä. töitä olen tehnyt myös opiskellessa, enkä ikinä ole sossun luukulla käynyt. kodinhoitajakin on käynyt nyt vasta kun lapsia ollu 3, kun oltiin koko perhe vatsataudissa. Että näin

En ole sosiaalitapaus enkä mitenkään muutenkaan poikkeava ihminen, vaikka minulla lapset eri miesten kanssa.



Esikoisen sain ensimmäisen mieheni kanssa, joka kuoli kun lapsi oli puoli vuotias.



Ja toisen sain ex-mieheni kanssa. Erosimme koska hän petti minua lukuisten naisten kanssa, mukaan lukien oman siskoni kanssa.



Kuopuksen olen saanut nykyisen mieheni kanssa.



Onhan se kovin noloa selittää jollekkin että lapsilla on erit isät, koska yleinen ajatushan on juuri tuo, että äidin on pakko olla horo ja muutenkin mielenvikainen, jos lapsilla erit isät.



Mutta minä tiedän että itse en ole tuohon kastiin kuuluva ja se riittää minulle!

ja silti olette mielestäni horoja. palkkani on 2700e kuussa ja mies meillä hoitaa lapsia siinä missä minäkin.. mistäköhän vois johtua? Omituista... en kyllä missään kirjoittanut monta lasta..