Välilevyn pullistuma/tyrä - synnytyksen jälkeen leikkaus tunnetteko leikattuja?
Toipuivatko hyvin?
Entä jos oli osittainen halvaus (pareesi) jalassa, palautuuko jalka/jalat ja miten nopeasti?
Onko sulla kovia kipuja tai katoaako jaloista tunto? Se voi olla selkä paskana?
Kommentit (15)
Mulla on se käsitys, että noista selkävioista ei kukaan tiedä. Ne eivät esim. näy magneettikuvissakaan: kahdella ihmisellä voi olla ihan "samanlaiset" magneettikuvat, mutta toinen on aivan hajalla ja toinen ei ole huomannutkaan mitään ongelmaa.
Mulle suositeltiin leikkausta, mutta en mennyt. Päätös oli vaikea ja jouduin sen aika yksin tekemään. Sanotaan niin, että jos olisi mennyt täysin tunto jostain tai joku tuollainen pidätyskyky kokonaan, olisin varmaan mennyt. Mulla oireet oli vähän lievempiä ja pelkäsin kovasti leikkausta.
En pelännyt leikkausta vain tyhmyyttäni, vaan olin hankkinut paljon tietoa aiheesta ja löytänyt paljon tietoa pieleen menneistä leikkauksista + siitä, että moni paranee ilman leikkaustakin. Löysin jonkun tutkimuksenkin (valitettavasti linkkiä ei ole enää) että 2 vuoden päästä leikatut ja leikkaamattomat on yhtä tyytyväisiä/tyytymättömiä. Leikkaus auttaa selkeimmin niihin alkuvaiheen akuutteihin kipuihin.
Mulla on taipumusta arpikudoksen liikakasvuun, joten pelkäsin, että leikkaus toisi lisää riesoja.
Kävin kiropraktikoilla ja se auttoi. Yksi tosin sanoi, ettei välilevynpullistumia saisi käsitellä niin kuin hän käsitteli... Sain kuitenkin aina kiropraktikoilta apua. Kallista se tosin oli.
Jokainen joutuu päättämään nämä ihan itse. Yksi lääkäri voi olla valmis päättämään potilaan puolesta, mutta minäkin kävin usealla ortopedilla ja parilla muulla erikoislääkärillä, ja kaikki olivat kyllä ihan eri mieltä kaikesta...
Mulla taas kiropraktikon jälkeen tuli niin helvetilliset kivut, että ambulansdilla sairaalaan ja magneettiin ja leikkauspöydälle. Selkä pamahti kun nosti vauvaa pinnasängystä. sjattelin ensin kokeilla kiropraktikon apua. No, kivut vaan koveni muutamien päivien päästä.
Akuutteihin kipuihin ei saakaan kiropraktikkoa käyttää jos on oikeesti vakava pullistumaoire tms. Jos vähän lonkkaan säteilee tms niin silloin kiro oikein hyvä apu ja muutenkin neuvoo oikeaan suuntaan elämäntavoissa miten helpottaa elämää selän kanssa ja miten paljon liikunta voikaan auttaa ja ennaltaehkäistä!
Liikunta on todella tärkeää leikkauksen jälkeenkin! Heti kun on sallittua.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2014 klo 20:47"]
Akuutteihin kipuihin ei saakaan kiropraktikkoa käyttää jos on oikeesti vakava pullistumaoire tms. Jos vähän lonkkaan säteilee tms niin silloin kiro oikein hyvä apu ja muutenkin neuvoo oikeaan suuntaan elämäntavoissa miten helpottaa elämää selän kanssa ja miten paljon liikunta voikaan auttaa ja ennaltaehkäistä!
[/quote]
Mun kokemus on valitettavasti se, että julkisen kautta magneettiin ei pääse kovin nopeasti. Pahimmat kipuajat joutuu pärjäämään omin avuin. Kävin kiropraktikolla pääasiassa ennen magneettikuvaa. Kuvista sitten selvisi, että pullistumia oli useita ja yksi oli paukahtanut rikki. Mistäpä sen olisi tiennyt, kun kiropraktikolla kävi?
Asian vierestä: minulla on 3 prolapsia ja 1 nikamasiirtymä, skolioosi ja tulehduksellista muutosta. Tälle ei tehdä mitään, syön kipulääkkeitä. Fysioterapeutti antaa ohjeet oikeanlaiseen liikuntaan ja kuntosaliharjoitteluun.
Mulla taas toisenlainen kokemus. Sain heti kun tunto meni nilkasta lähetteen Töölöön, siellä kuvattiin päivystyksessä ja 2 vrk jälkeen olin leikattu. Nopeasti toivuin, kuukaudessa jalka toimi taas hyvin. Mutta pelkkä kipu ei kai riitä tai kivun pitää olla todella hurjaa, vaikka sellaista, että sängystä ei ylös pääse. Jos et ole työelämässä, silloin ovat nihkeämpiä hoitamaan.
Mieheltä leikattu viime vuonna, jalat palautui kahdessa kuukaudessa. Pitää kävellä paljon ha varoa nostoja. Ei tosin synnytystä, mutta ei saanut vauvaa alkuun kantaa.
Mieheltä leikattu viime vuonna, jalat palautui kahdessa kuukaudessa. Pitää kävellä paljon ha varoa nostoja. Ei tosin synnytystä, mutta ei saanut vauvaa alkuun kantaa.
Heippa! Välilevynpullistumia löytyy kolme kappaletta. Yksi tyrä leikattiin ensimmäisen raskauden jälkeen kahdesti, aiheutti oikeaan jalkaan hermopinteen. Jalka oli jo lääkärien luulojen mukaan "mennyttä" . Nyt n.5 vuoden jälkeen jalka parantunut aika hyvin. Samoin hermo kivut katosivat toisen leikkauksen myötä (ensimmäisen leikkauksen jälkeen hermokivut palasivat n. 2 viikon jälkeen, siksi uusi leikkaus) Olen välilrvynpullistimien takia kärsinyt kivuista puolet elämästäni, ja vähän kuin niihin "tottunut". Lääkkeitä syönyt hurjia määriä, käynyt kaiken maailman kuntoutuksissa yms.
Hermokipuun kun mikään ei oikein auta niin päädyttiin viimein leikkaukseen ja hyvä niin! Nyt viimeisen vuoden aikana en ole joutunut lääkkeitä syömään ja selkä oireillut vain pari kertaa. Myös toinen raskaus sujunut ongelmitta :)
Joo, tosi pelottavaa jalkojen toimimattomuus, nilkka ja varpaat mullakin tunnottomaksi meni. Halvaus lähellä. Leikattiin ja mies nosteli vauvaa ekan kuukauden, onneksi oli kesäloma. Nyt alkaa olla aika ok jalat, 1 vuosi mennyt. Pelottavaa aikaa kun ei tiennyt miten jalkojen käy. Selästä löytyi myös nikamansiirtymä, voin joutua luudutusleikkaukseen joskus.
Oletko kuullut kiropraktikoista? Onko tilanteesi niin paha että tarvitset oikeasti riskitäyteisen leikkauksen?
Jos on halvausoireita ja tunnottomuutta, pitää päästä päivystykseen ja magneettikuviin nopeasti. Kiropraktikko voi tehdä suurta vahinkoakin. Leikkausta suositellaan jos menee tunto. Hermopinne voi viedä ulostuksenpidätyskyvynkin!
Leikkausta ei suositella helposti. Joten mene!
Ensimmäinen mangneettikuvaus 5vuoden päästä ekoista oireista. Sitä ennen kaiken maailman "arvauksia" ja lähetteitä hermorata tutkimuksiin yms. Mistään muista ei selvinnyt syytä kuin vasta mangneetista, ihanaa kun vielläkin siihen pääsyä panttaavat. Olin itse "liian nuori" sairastamaan mitään selkävikaa (15 vuotias tuolloin) Eka leikkaus 10 vuotta ensimmäisten mangneettikuvien jälkeen.
Itse vaikka pahasti kipuilin, olen tyytyväinen etten mennyt kuin vasta "pakon edessä"