Virpojien oksat rumia
Kommentit (48)
Tulipa paha olo tästä ketjusta. Enpä ole ikinä itse edes osannut ajatella virpomista jonain vaihtokauppana, jossa antaisin palkan siksi, että saan vastalahjana tyylikkään oksan. Olen ajatellut sitä vain hauskana perinteenä. Nykyaikana ilmeisesti kaikessa pitää ajatella omaa hyötyä ja sitä, ettei vaan tee huonoja "kauppoja". Hävetkää! Millaista ihmistä oikeasti harmittaa, jos saa virpomavitsan liian vähillä tai vääränlaisilla koristeilla?
Omat poikani askartelivat virpomavitsoja tosissaan, innolla ja ajan kanssa. Oli myös hankittuna kaikenmoisia tarpeita niihin, mm. höyheniä, silkkipapereita yms. Eivät vitsat silti rehellisesti sanottuna mitenkään kauniita olleet, mutta ihan tosissaan yrittivät kyllä. Eikä heillä kyllä ainakaan ollut päällimmäisenä mielessä pelkkä palkankalastelu, vaikka joku varmaan niin on ajatellutkin tämän ketjun perusteella. En olisi uskonut, että tällaisia ihmisiä on edes olemassa.
Meidän rapussa ja naapurirapussa oli porraskäytävät täynnä karkkipaperia ja suklaamunien muovisia lelukoteloita. Ja joku oli antanut virpojille keksejä palkaksi ja sehän ei kelvannut ollenkaan, keksit oli tallottu portaisiin murusiksi ja palasiksi.
Vanhemmat voisivat myös ohjeistaa virpomaan lähtijöitä, että eivät ylenkatso mitään saamaansa palkaa, vaan tuovat kaiken kotiin ja heittäät vasta kotona roskikseen, jos ei kelpaa. Onneksi ei oltu itse kotona tuollaisten sikalija-kakaroiden riehuessa taloyhtiön mailla, olisin saattanut käydä vähän ojentamassa pentuja.
Meillä lapset ovat laittaneet jo vuosia koristeet kiinni kuumaliimalla. Joskus olen ollut auttamassa liiman kanssa ja tänä vuonna tein oksan itselle kun oli niin kivan näköistä lasten askartelu.
Meillä on pusseittain höyheniä, Tiimarin puukoristeita (erilaisia kukkia, tipuja ja pupuja), kreppipapereita useaa väriä (ne saivat kyllä sateessa vähän siipeensä) ja mm. valkoisia ja keltaisia piipunrasseja, joita pystyi kivasti pyörittämään oksan ympärille. Lapset kävivät hakemassa sylillisen oksia torstaina ja niistä valitsimme parhaimmat koristeltaviksi.
Oksista saa oikein kivan näköisiä jos haluaa. Vaivaa pitää nähdä ja mielikuvitusta käyttää, mutta silloin niistä tulee hienoja. Meille tulleet oksat eivät olleet mitään tekemisen riemuvoittoja, lähinnä sarjatyönä minuutissa kyhättyjä risuja.
Me saatiin kummitytöltä, joka kuitenki eskarissa, tosi ruma oksa. Hirvee hojohka ja ei yhtään pajunkissaa ja muutama silkkipaperi liimattu. Oisin luullu et osaa tehä hienon. Pienemmällä sisaruksellaan oli paljon hienompi. Samanlaisen hojohkan vei isovanhemmille ja rupes vaa valittaa että en minä tälläsiä halua. Äitinsä ei ees sanonu siihen mitään. Anto vaan haukkua saamansa.
Meillä kävi 4v virpoja, joka tarjosi ihan paskan näköistä oksaa, jossa oli pari ruttuista silkkipaperiroikaletta huonosti teipattuna. Lapsi ei osannut edes virpoa kuuluvalla äänellä, vaan kuiskutti lorunsa.
Sanoin, että kuule pentu, ei tällainen peli vetele. Minä en tällaisesta oksasta kyllä maksa mitään, roskiin joutaisi koko rumilus. Käskin tytön mennä kotiinsa tekemään paremman vitsan ja harjoittelemaan kuuluvammalla äänellä virpomista. Jumaliste, heikko nysverö-ipana alkoi nyyhkyttää. Mikä lie curling--vanhempien lapsi. Onneksi minä naapurina sentään opetan, että mikä on työnteon merkitys yhteiskunnassa. Mitään ei saa ilman raatamista.
Ei tullut takaisin ipana. Hyvä niin, vituttaa maksaa jostain risusta.
Meillä kävi 4v virpoja, joka tarjosi ihan paskan näköistä oksaa, jossa oli pari ruttuista silkkipaperiroikaletta huonosti teipattuna. Lapsi ei osannut edes virpoa kuuluvalla äänellä, vaan kuiskutti lorunsa.
Sanoin, että kuule pentu, ei tällainen peli vetele. Minä en tällaisesta oksasta kyllä maksa mitään, roskiin joutaisi koko rumilus. Käskin tytön mennä kotiinsa tekemään paremman vitsan ja harjoittelemaan kuuluvammalla äänellä virpomista. Jumaliste, heikko nysverö-ipana alkoi nyyhkyttää. Mikä lie curling--vanhempien lapsi. Onneksi minä naapurina sentään opetan, että mikä on työnteon merkitys yhteiskunnassa. Mitään ei saa ilman raatamista.
Ei tullut takaisin ipana. Hyvä niin, vituttaa maksaa jostain risusta.
Meillä kävi lapset koulun jälkeen omatoimisesti hakemassa oksia lähimetsästä ja askartelivat parhaan taitonsa mukaan. Esittelivät niitä mulle ylpeinä, kun tulin töistä kotiin. Osa vitsoista ei ehkä ollut huippuhienoja, olivat aika lyhkäsiä jne. muttei mulla ollut sydäntä arvostella niitä. Olisiko pitänyt sanoa ettei nuo kelpaa?
Paikkakunta on Jyväskylä ja pahoittelen jos jollekin ei sattunut tulemaan kovin upea vitsa.
Tarkoituksena ei heillä edes ollut se herkkujen kerjuu vaan toinen tytöistä sanoi takaisinpalatessaan innoissaan että oli hienoa käydä "jakamassa hyvää terveyttä" koko naapurustolle. :)
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 00:39"]Meidän rapussa ja naapurirapussa oli porraskäytävät täynnä karkkipaperia ja suklaamunien muovisia lelukoteloita. Ja joku oli antanut virpojille keksejä palkaksi ja sehän ei kelvannut ollenkaan, keksit oli tallottu portaisiin murusiksi ja palasiksi.
Vanhemmat voisivat myös ohjeistaa virpomaan lähtijöitä, että eivät ylenkatso mitään saamaansa palkaa, vaan tuovat kaiken kotiin ja heittäät vasta kotona roskikseen, jos ei kelpaa. Onneksi ei oltu itse kotona tuollaisten sikalija-kakaroiden riehuessa taloyhtiön mailla, olisin saattanut käydä vähän ojentamassa pentuja.
[/quote]
Meidät yllätti taas tämä virpominen. Luulen sen aina olevan samaan aikaan kuin pääsiäisloman. Mies ratkaisi kuitenkin lahjusongelman jakamalla jääkaapista luomuappelsiineja. Innolla ottivat lapset vastaan. Mies kysyi vielä että sopiiko palkkioksi ja innolla tuli kaikilta joo. Vaikea kuvitella, että olisi tällaista keksiongelmaa.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 09:18"]
Meillä kävi lapset koulun jälkeen omatoimisesti hakemassa oksia lähimetsästä ja askartelivat parhaan taitonsa mukaan. Esittelivät niitä mulle ylpeinä, kun tulin töistä kotiin. Osa vitsoista ei ehkä ollut huippuhienoja, olivat aika lyhkäsiä jne. muttei mulla ollut sydäntä arvostella niitä. Olisiko pitänyt sanoa ettei nuo kelpaa?
Paikkakunta on Jyväskylä ja pahoittelen jos jollekin ei sattunut tulemaan kovin upea vitsa.
Tarkoituksena ei heillä edes ollut se herkkujen kerjuu vaan toinen tytöistä sanoi takaisinpalatessaan innoissaan että oli hienoa käydä "jakamassa hyvää terveyttä" koko naapurustolle. :)
[/quote]
Ja lisäisin vielä että tytöt oli jättäneet vitsan jopa sellaisten talojen oville joissa ei oltu tultu avaamaan. Sekin kertoo siitä ettei tarkoituksena ollut vain "kerjätä".
Pitäisikö niihin ripustaa jotain LV-logoja vai?
No niinpä! Karkin ja rahan toivossa kerjätään ovelta ovelle ja palkaksi saan yhden minioksan, jossa kaksi pajunkissaa ja vähän lahjanarua!
Oon samaa mieltä. Muutaman paperisilpun oksat ei ole hienoja ja tekis mieli jättää palkka antamatta. Mitä lasten vanhemmat ajattelee päästäessään muksut pelkillä risuilla virpomaan?
On se elämä vaikeeta. Hävetkää vähän.
No tulihan se sieltä, kunnon virpomisvitsojen haukuntaketju! :D sanoppas ensi vuonna suoraan lapsille, ettei tuollaisella oksalla saa palkkaa, ja ojenna oksa takaisin. Olisi ihan jänskä olla siinä lasten kanssa seuraamassa kun teet sosiaalisen itsemurhan.
Työtä vieroksuvaa nykynuorisoa jo lapsesta pitäen? Ei vaivauduta koristelemaan varpuja, mutta ollaan nyrpeitä jos ei saada isoa palkkiota. Laiskimmat ovat virpovinaan ilman minkäänlaisia oksia. Vanhemmat vois vähän katsoa miten varustettuna kehtaavat päästää jälkikasvunsa ovia kolkuttelemaan. Ja liian isoille lapsille voisi jo kotona selvittää, että nyt tämä touhu ei enää sovi teidän ikäisille.
Vanhemmat vois vähän avustaa jälkipolveaan,kun kerjuulle lähtevät!Pari silkkipaperinriekaletta kuivassa oksannysässä ei ketään ilahduta!Ostakaa kunnon askartelutarvikkeet!
Rumia on, eikä sen vertaa jousteta että saisi itse valita omaan sisustukseen sopivan oksan.
Minulla on vuosikymmenten aikana säilömäni virpomisvitsat tallessa - saa tulla hakemaan mieleisensä ihan ilmaiseksi ja lupaan että joka trendiin riittää.
Meillä Espoossa kävi myös kohteliaita ja hauskasti pukeutuneita pikkunoitia, joilla oli ihan kivannäköiset oksat annettavinaan. Ja näin ollut edellisinäkin vuosina.