Mies puhuu alentavasti

Jos asiasta on jo puhuttu ja sama houhkaaminen vaan jatkuu ja jatkuu niin voisit vain tästä lähtien poistua paikalta. Lähdet vaan kylmän rauhallisesti vaikka kävelylle tai kyläilemään tai menet vaikka suihkuun jos et muuta jaksa/keksi.

Ukko saa sitten keskenään draamailla.

Mitä sinä valitat, kun "on se muuten niin ihana"? Tällä perustelulla naiset ovat valmiita sietämään ihan mitä tahansa. Mitä se "ihanuus" sitten oikeastaan on?

Onks sillä jotain stressiä? Käske chillata.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2014 klo 13:06"]

Mitä sinä valitat, kun "on se muuten niin ihana"? Tällä perustelulla naiset ovat valmiita sietämään ihan mitä tahansa. Mitä se "ihanuus" sitten oikeastaan on?

[/quote]

Olen törmännyt ihan mukaviin tyyppeihin, jotka ovat hyvällä säällä huomaavaisia ja kilttejä, mutta joiden stressin sietokyky on täysi nolla, mikä ilmenee sitten tällaisena kiukutteluna. Samastahan tässä taitaa olla kyse. 

Meillä samantyyppistä, mutta sanoo kyllä suoraan mulle. Sitten kun loukkannun, niin ihmetelee kuinka herkkä ja raukkamainen olen. En usko et sunkaan  tilanne paremmaksi muuttuu, ainkin meillä vaan mennyt pahemmaksi. Olen pohjimmiltani nykyään aina surullinen, koska mua on loukattu niin pahasti. Se on vaan niin hassua, miten sama tyyppi voi olla niin kaksnaamanen. 

Kai se olisi tosiaan järkevintä poistua paikalta ja antaa toisen rauhoittua.

Musta vaikuttaa aika paljon yleiskuvaan, onko mies aina epäkunnioittava mua kohtaan vai vain näissä tapauksissa. Jos 10% ajasta räyhää, niin on se vähän eri asia kuin, että 24/7 kiukuttelisi. "Muuten fiksu ja huomaavainen" maininnalla tarkoitan mm. sitä, että mies osallistuu kotitöihin, kehuu mun tekemää ruokaa, on oikeudenmukainen raha-asioissa, kohtelee mua tasa-arvoisesti, osoittaa hellyyttä, on hyvin älykäs ja aikaansaava, seksielämä toimii jne

...

[quote author="Vierailija" time="13.04.2014 klo 13:01"]Miehelläni on ihan naurettavan lyhyt pinna, kun jokin menee pieleen. Muuten fiksu ja huomaavainen, mutta kun joku asia ei sujukaan niin kuin piti, on helvetti irti.

Ihan pikkujututkin on maailmanloppuja... Kun joku asia menee rikki tai on hukassa, älytön paniikki ja huuto samantien. Ei suoranaisesti kohdista muhun, mutta korostaa aina omaa erinomaisuuuttaan ja valittaa KAIKKIEN muiden ominaisuuksista. Rivien välistä siis syyllistää joka asiasta mua.

Jos asiasta huomautan niin eihän hän ole mitään musta sanonutkaan... Sanoo tosi törkeitäkin asioita välillä, mutta kun ei mainitse suoraan mua, niin saa ilmeisesti sanoa ihan mutä vain. Nytkin haukkuu kaikkia maailman naisia ämmiksi ja huoriksi... Raivonnut vaikka kuinka pitkään kun joku kassatäti oli mokannut jonkun pikkujutun.

Onko muiden miehet tällaisia, miten yleistä tällainen? Kuinka reagoitte/reagoisitte?

[/quote]

Miehet eivät yleensä ole sinun miehesi kaltaisia.

Mä hankkisin pojulle jonkun humoristisen stressilelun, jonka törkkäisin käsin kun vouhkaaminen alkaa ja poistuisin paikalta.

Jos ihmettelee ja kyselee, sano, että olet kyllästynyt olemaan hänen stressilelunaan. "Käytä tota lelua, sillä ei ole tunteita!"

Meillä ihan sama. Ja vihjailee koko ajan painosta ja ulkonäöstä ja että olen ällöttävä. Tiedän kyllä etten oikeasti ole ja en ota enää itseeni haukkuja mutta välillä jos mies vetää esim perheeni (vanhemmat yms) mukaa juttuihinsa niin menee jo liian pitkälle ja sanon takaisin. Sitten alkaakin mökötys. Koskaan ei pyydä anteeksi ja asiasta ei enää puhuta,Eli on ihan normi parin tunnin jälkeen. Kieltää myöskin koskaan haukkumeensa minua... Ei siitä koskaan mun lasten isää tuu mutta en jaksa vielä muuttorulianssia joten jään suhteeseen.

Nostan, koska meillä ihan samanlaista. Mies on muuten täydellinen, mutta pinna palaa hyvinkin pienestä ja aina on kuin maailmanloppu. Meillä on myös lapsi ja lastenhoidoissa ym aina auttanut jne. Mutta tuo pinna... Tänä vuonna ollut vähän kivikkoisempaa ja tuntuu, että miehestä tullut ilkeämpi. Usein epäilee kykyjäni, moittii ja vähättelee joskus myös muiden kuullen. Syynä aina hermoilu. Minäpä en ole hyväksynyt tätä syytä ja sitten on kunnon riita.

Tuo jatkuva hermoilu on muutenkin tosi kuluttavaa, mutta nyt olen joutunut välillä kunnolla tulilinjalle. Jos lasta ei olisi... Ja vaikuttaahan tuo itsetuntoonkin, vaikka kuinka pistäisi vastaan.

Jaa tämä keskustelu facessa niin ehkä mies oppii. Muutoinhan aivan turha ihmetellä jos sama käytös jatkuu silti päivästä toiseen.

Itsenihän siinä myös nolaisin jos semmoista tekisin. En oikein osaa enää olla aikuinen ja keskustella rakentavasti. Kun on itsekin haukkunut riidan aikana toisen pataluhaksi, on vaikea saada sympatiaa. En vain jaksa enää olla arvostelun kohteena. Joskus mietin provosoinko itse häntä jotenkin vai johtuuko se vain naamastani. 

Olen vielä lapsen kanssa kotona, aiemmin tienasin enemmän kuin mies. Ehkä arvoni on laskenut hänen silmissään.

Joskus ajattelen, että olen vain lapsentekokone ja nyt kun lapsi on kuvioissa, minulla ei enää ole niin väliä. :(

t.11

JSSAP