opiskeleva yh-äiti kertoo arjestaan
Päivät omia opintoja. Illat omia opintoja, joista yritän selviytyä kouluikäisen, erityistukea tarvitsevan lapsen kanssa yhdessä näin etäaikaan. Valmistan päivällistä noin joka toinen päivä kaiken kaaoksen keskellä (valmisruokiin ei ole varaa). Katson, että lapsi hoitaa omat koulujuttunsa. Yritän pitää asunnon jonkinlaisessa järjestyksessä (ei onnistu läheskään aina). Nukkumaanmenoajat venyvät, koska töitä on niin paljon ja aika meinaa loppua kesken. Tuntuu, että teen kymmentä eri asiaa yhtä aikaa ja aivoni tilttaavat ihan kohta. Tänään jätin hommat tekemättä, ja nukuin aamupäivän.
Kaikesta tästä huolimatta olen ylpeä itsestäni: opintoni hoituvat ajallaan ja lapsi pärjää hienosti koulussa. Ehkä elämästä tulee vielä joskus vähän helpompaa.
Kommentit (10)
Toinen opiskeleva yh täällä!
Samat tunnelmat, että vuorokauden tunnit ei tahdo riittää. Alkuillat vietän lapsen kanssa, jatkan opintoja, kun lapsi nukahtaa. Välillä tehtäviä on niin paljon, että on pakko vaan mennä siitä mistä aita on matalin. Hyväksyä mitenkuten kirjoitettu essee, kunhan menee läpi. Aiemmin olen aina ollut yliopistoarvisanoilla 4-5 opiskelija. Nyt olen tyytyväinen, jos yleisarvosanaksi jää 3.
Tärkeintä on, että on aikaa myös lapselle. Ja että on monipuolista ravintoa tarjolla. Kerran viikossa äitini tekee jotain lapsen lempiruoista ja tuo annokset myös meille, se on ihanaa!
Ja sitten naimisisissa olevat naiset, joiden mies osallistuu kotitöihin ja lapsenhoitoon, valittavat jatkuvasti jostakin mistä lie. Siis ei siinä mitään pahaa, että miehet osallistuvat. Mutta kun naisille ei tahdo mikään riittää!
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten naimisisissa olevat naiset, joiden mies osallistuu kotitöihin ja lapsenhoitoon, valittavat jatkuvasti jostakin mistä lie. Siis ei siinä mitään pahaa, että miehet osallistuvat. Mutta kun naisille ei tahdo mikään riittää!
Täytyy sanoa, että kun kuuntelee jonkun avioliitossa olevan lapsen koulukaverin äidin narisevan, että mies on neljä päivää työmatkalla, kyllä on niin raskasta olla lasten kanssa yksin. Niin en pysty kyllä ymmärtämään. Kun itselle on normiarkea se, että on lasten kanssa yksin. Mitä ihmeellistä siinä nyt on?
Kyllä ne, joilla on kaksi aikuista perheessä, pärjää ilmeisesti tosi helpolla.
Niin siinä sen huomaa että miehen omaava nainen tukeutuu mieheen kaikessa, se on jo rauhoittavaa kun tietää ettei lasten yksin hoitaminen jatku koko 24/7 vaan joku tulee ja on vastuussa myös.
Näin ei ole yksinhuoltajilla jotka pyörittävät arkea yksin ja välttämättä ei edes hellyyttä saa moniin vuosiin eikä kenen kanssa päivän lopuksi käydään asioita läpi.
Tätä ei sellainen nainen ymmärrä joka saa siihen vielä anopin ruuat ja avustusta sukulaisilta.
Vierailija kirjoitti:
Niin siinä sen huomaa että miehen omaava nainen tukeutuu mieheen kaikessa, se on jo rauhoittavaa kun tietää ettei lasten yksin hoitaminen jatku koko 24/7 vaan joku tulee ja on vastuussa myös.
Näin ei ole yksinhuoltajilla jotka pyörittävät arkea yksin ja välttämättä ei edes hellyyttä saa moniin vuosiin eikä kenen kanssa päivän lopuksi käydään asioita läpi.
Tätä ei sellainen nainen ymmärrä joka saa siihen vielä anopin ruuat ja avustusta sukulaisilta.
Varsinkin, jos on yh ja päälle uhkaileva ex, joka käy nurkissa hiippailemassa, viemässä tavaraa pihalta jne. Oma ex alkoi huutaa ja uhkailla jopa asianajajien läsnäollessa, kun yritettiin sopia asioita. Lopulta exän asianajaja järjesti niin, että vain hän oli mukana keskustelemassa ja välitti tiedot sitten exälle.
no kun ei ehdi päivittää naamaaansa kaikkiin somepalveluihin, viehän se voimat.
Olin itsekin muutama vuosi sitten opiskeleva yh. Päivisin opiskelin ja iltaisin olin lapsen kanssa neljänä päivänä viikossa, lapsi isällään viikossa kolme yötä. Viikonloppuisin olin baarissa töissä. Nykyään naimisissa ja kokopäiväisessä työssä. Suurin helpotus on ollut rahatilanteen paraneminen. Sekin on ihanaa kun on ihana mies ja pääsi rivitalosta omakotitaloon. Lapsi on nykyään lähellä täysi-ikäisyyttä.
Hyvä näin 👍 ei kannata ruoksia itseään asioista, joille ei aio tehdä mitään. Lapsi kasvaa koko ajan ja osaa olla enemmän itsenäisempi ja sinullakin on enemmän omaa aikaa sitten.
Hyvä näin 👍 ei kannata ruoksia itseään asioista, joille ei aio tehdä mitään. Lapsi kasvaa koko ajan ja osaa olla enemmän itsenäisempi ja sinullakin on enemmän omaa aikaa sitten.
Tulee kyllä paremmat ajat jutuistasi päätellen. Tsemppiä!