Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitien väsymys ja "väsymys"
01.12.2020 |
Nyt taitaa olla arka aihe. Olen tätä ajoittain miettinyt, kun kuuntelen ihmisiä työkseni ja on sitä omaakin kokemusta. Itse olen ollut äitinä "vain vähän" väsynyt ja vain ajoittain. Kaksi vaippaikäistä ollut samaan aikaan ja kolmas eri aikaan. Todellakin tajuan, että voi olla tosi raskasta joskus. Saan kyllä kiinni, kun sitä kokevaa kuuntelen. Kaikki sympatia heille. Mutta, mitäs kun jotkut tuntuvat valittavan herkästi. On lapsenhoitoapua isovanhemmista, on toinen lapsi koko päivän päiväkodissa ja toinen kotona hoitovapaalla. Ja sitten ei jakseta. Toki tajuan, että kaikki ei näy päällepäin. Voi olla parisuhde sillä hetkellä haasteellista - vie voimia. Voi olla kasvu vanhemmaksi sulavan helppoa tai sitten kipujen kautta. Joidenkin väsymystä "en jaksa - lauseita" vaan jään miettimään. Eikä ole mitään selittävää tekijää, kun "lapset vie vaan niin paljon aikaa"
Ihmiset on erilaisia, haastetta voi olla siinä jo, kun lapset sitoo ja vastuuttaa.
Sitten on niitä jaksanjaksan - ihmisiä. Niitä, kun vaan painaa menemään ja voivat hyvin ison lapsikatraan kanssa.
Kommentit (58)
Kannattaa huomata, että joku voi ottaa täysin tosissaan tämän että pitää vain jaksaa, kun kyllähän kaikkia "väsyttää". Mä otin pojan vauva-aikana sen ihan normaalina että kuuluuhan äidin vain jaksaa vaikka väsyttääkin. Join sitten vain todella paljon kahvia ja väänsin väkisin itseni kuntoilemaankin etten ole huono homssuinen äiti joka vain makaa. Hoidin lasta ja opintoja ja menin töihin heti äitiysloman loputtua.Ja tottahan toki pienen lapsen vanhemman nyt vain kuuluu saada kaikki päiväkodissa kiertävät pöpöt. Sitten lapsen ollessa kaksivuotias lopulta selvisi että väsymyshän johtui siitä että minulla on leukemia, hemoglobiini 80 ja rauta-arvot niin alhaalla että lääkäri meinasi väkisin hätistää rautatiputukseen. Ihmettelivät miten olin täysin toimintakuntoinen niillä arvoilla. Vielä kun olisin vähän jatkanut ilman hoitoa, olisin ollut vainaa. Jos en olisi uskonut sitä, että nuoren ihmisen pitää vain väkisin jaksaa yhden lapsen ja tavallisen työn kanssa, kun on mieskin vierellä, olisin mennyt paljon aiemmin lääkärille ja olisi ehkä löydetty leukemia aiemmin eikä olisi tarvinnut sinnitellä kipeänä ja karmeassa olossa niin kauaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole fyysisesti väsynyt. Nukun ihan hyvin kolmen alle 5-vuotiaan kanssa (kai). Tosin nyt kun tätä kirjoittaa niin tajuaa että tää mun hyvän unen määritelmä on ehkä vähän eri kuin lapsettomalla hyvin nukkuvalla aikuisella. Hyvät yöunet tarkoittaa siis sitä että imetän vauvaa yöllä vain kerran tai kaksi, kaksivuotias tulee väliin vasta joskus kolmen aikaan ja potkii ennemmin miestä kuin minua ja esikoinen herää vasta seitsemän jälkeen katsomaan lastenohjelmia. Eli havahdun unestani vain 4-5 kertaa, kun pahimpina aikoina se on ollut 15-20 kertaa. Hyvät unet siis.
Mutta tulin siis alunperin kirjoittamaan että eniten väsyttää yksinäisyys. Se, että saattaa mennä päiviä etten puhu toisen aikuisen kanssa. Se, että ei ole oikein ketään, jolle voisi keskellä päivää soittaa ja höpötellä, kun kaikki on töissä ja muissa puuhissa omien perheiden kanssa. Se että laitoin naapurin äidille viestiä mutta hän ei vastannut.
Mutta itsehän olen lapseni tehnyt. Odotan että pääsen vuoden päästä takaisin töihin ja juttelemaan taas aikuisten kanssa.
Itsellä arjen tekee erittäin raskaaksi kivirekipuoliso.
Ei leiki lasten kanssa, ei ole ikinä vienyt lapsia ulos 3 vuoden aikana, ei päivääkään käynyt töissä, rötvää iltaisin ja muutenkin välttelee kaikin keinoin perhehommia.
Jäin vauvan + taaperon kanssa koti-isäksi, ja hän päätti sitten ryhtyä opiskelijaksi, opiskele 3-4 tuntia päivään, ja loppupäivän keksii kainenlaisia nakkisuojia.
Rahat aivan jumalattoman tiukassa, onneksi sentään saan sen 1800 vanhempainpäiväraha, 4kk opintolainan pisti haisemaan yhteen kuukauteen.
Kun hän oli esikoisen kanssa 1v 4 kk kotona, ei hän vienyt KERTAAKAAN lasta ulos, vaan minä hoidin nämä aina työpäivän jälkeen ja viikonloppuisin.
Hammasta purren puskenut nämä vuodet lapsia ajatellen, uhraten heille kaiken.
Kun taas lasten äitiä ei kiinnosta yhtään, kunhan pääsee taas kaljalle tyttökamujen kanssa.
Ehkä tuleva ero, ja jaettu huoltajuus helpottaa, tai sitten jää mustapekka lapaan eli yksinhuoltajuus...
Iskä 28 vuotta kirjoitti:
Itsellä arjen tekee erittäin raskaaksi kivirekipuoliso.
Ei leiki lasten kanssa, ei ole ikinä vienyt lapsia ulos 3 vuoden aikana, ei päivääkään käynyt töissä, rötvää iltaisin ja muutenkin välttelee kaikin keinoin perhehommia.
Jäin vauvan + taaperon kanssa koti-isäksi, ja hän päätti sitten ryhtyä opiskelijaksi, opiskele 3-4 tuntia päivään, ja loppupäivän keksii kainenlaisia nakkisuojia.
Rahat aivan jumalattoman tiukassa, onneksi sentään saan sen 1800 vanhempainpäiväraha, 4kk opintolainan pisti haisemaan yhteen kuukauteen.Kun hän oli esikoisen kanssa 1v 4 kk kotona, ei hän vienyt KERTAAKAAN lasta ulos, vaan minä hoidin nämä aina työpäivän jälkeen ja viikonloppuisin.
Hammasta purren puskenut nämä vuodet lapsia ajatellen, uhraten heille kaiken.
Kun taas lasten äitiä ei kiinnosta yhtään, kunhan pääsee taas kaljalle tyttökamujen kanssa.Ehkä tuleva ero, ja jaettu huoltajuus helpottaa, tai sitten jää mustapekka lapaan eli yksinhuoltajuus...
Huhhuh. Aivan karmea tilanne. Vaikuttaa siltä, että tavallaan olet jo yksinhuoltaja ja ainoa vastuullinen aikuinen perheessä. :( Rahatkin vielä tiukilla. Ei ihme, että väsyttää, vaikka ulkopuolisten silmiin tuo näyttää toki siltä, että on kaksi tervettä aikuista pyörittämässä arkea!
Vierailija kirjoitti:
Iskä 28 vuotta kirjoitti:
Itsellä arjen tekee erittäin raskaaksi kivirekipuoliso.
Ei leiki lasten kanssa, ei ole ikinä vienyt lapsia ulos 3 vuoden aikana, ei päivääkään käynyt töissä, rötvää iltaisin ja muutenkin välttelee kaikin keinoin perhehommia.
Jäin vauvan + taaperon kanssa koti-isäksi, ja hän päätti sitten ryhtyä opiskelijaksi, opiskele 3-4 tuntia päivään, ja loppupäivän keksii kainenlaisia nakkisuojia.
Rahat aivan jumalattoman tiukassa, onneksi sentään saan sen 1800 vanhempainpäiväraha, 4kk opintolainan pisti haisemaan yhteen kuukauteen.Kun hän oli esikoisen kanssa 1v 4 kk kotona, ei hän vienyt KERTAAKAAN lasta ulos, vaan minä hoidin nämä aina työpäivän jälkeen ja viikonloppuisin.
Hammasta purren puskenut nämä vuodet lapsia ajatellen, uhraten heille kaiken.
Kun taas lasten äitiä ei kiinnosta yhtään, kunhan pääsee taas kaljalle tyttökamujen kanssa.Ehkä tuleva ero, ja jaettu huoltajuus helpottaa, tai sitten jää mustapekka lapaan eli yksinhuoltajuus...
Huhhuh. Aivan karmea tilanne. Vaikuttaa siltä, että tavallaan olet jo yksinhuoltaja ja ainoa vastuullinen aikuinen perheessä. :( Rahatkin vielä tiukilla. Ei ihme, että väsyttää, vaikka ulkopuolisten silmiin tuo näyttää toki siltä, että on kaksi tervettä aikuista pyörittämässä arkea!
Voin nähdä nyt mielessäni ap:n päivittelemässä itsekseen isien "väsymystä"!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pidä ottaa vastaan kaikkia juuri äideille suunnattuja vaatimuksia. Neuvolan suositukset tulee ottaa suosituksina ja sellainen puhe josta omalle perheelle ei ole hyötyä, tulee karsia.
Ottaa vain sen minkä tarvitsee, muun läpätyksen jättää taustakohinaksi - silloin ei ole väsynyt.
Vierailija kirjoitti:
Iskä 28 vuotta kirjoitti:
Itsellä arjen tekee erittäin raskaaksi kivirekipuoliso.
Ei leiki lasten kanssa, ei ole ikinä vienyt lapsia ulos 3 vuoden aikana, ei päivääkään käynyt töissä, rötvää iltaisin ja muutenkin välttelee kaikin keinoin perhehommia.
Jäin vauvan + taaperon kanssa koti-isäksi, ja hän päätti sitten ryhtyä opiskelijaksi, opiskele 3-4 tuntia päivään, ja loppupäivän keksii kainenlaisia nakkisuojia.
Rahat aivan jumalattoman tiukassa, onneksi sentään saan sen 1800 vanhempainpäiväraha, 4kk opintolainan pisti haisemaan yhteen kuukauteen.Kun hän oli esikoisen kanssa 1v 4 kk kotona, ei hän vienyt KERTAAKAAN lasta ulos, vaan minä hoidin nämä aina työpäivän jälkeen ja viikonloppuisin.
Hammasta purren puskenut nämä vuodet lapsia ajatellen, uhraten heille kaiken.
Kun taas lasten äitiä ei kiinnosta yhtään, kunhan pääsee taas kaljalle tyttökamujen kanssa.Ehkä tuleva ero, ja jaettu huoltajuus helpottaa, tai sitten jää mustapekka lapaan eli yksinhuoltajuus...
Huhhuh. Aivan karmea tilanne. Vaikuttaa siltä, että tavallaan olet jo yksinhuoltaja ja ainoa vastuullinen aikuinen perheessä. :( Rahatkin vielä tiukilla. Ei ihme, että väsyttää, vaikka ulkopuolisten silmiin tuo näyttää toki siltä, että on kaksi tervettä aikuista pyörittämässä arkea!
Sinänsä kyllä, tietenkin on ne 2 paria käsiä jos vaikka itse täytyy käydä äkkiä kaupassa yms.
Usein tuntuu että olisi 2 pienen ja yhden teinin yh isä.
Tais lasten äidillä käydä se kuuluisa " ei tää ollutkaan niin siistiä ".
No semmosta se on, itehän olen ilman sprägää kuksinut. Nyt niitetään sitä mitä on kylvetty.
// sama uupunut isä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä ottaa vastaan kaikkia juuri äideille suunnattuja vaatimuksia. Neuvolan suositukset tulee ottaa suosituksina ja sellainen puhe josta omalle perheelle ei ole hyötyä, tulee karsia.
Ottaa vain sen minkä tarvitsee, muun läpätyksen jättää taustakohinaksi - silloin ei ole väsynyt.
Harmi vain ettei taida olla olemassa sellaisia ihmisiä, jotka olisivat täysin immuuneja ulkoisille paineille. Itse asiassa tuo vaatimus olla välittämättä kurjasta olosta huolimatta ulkoisista paineista on vain yksi vaatimus muiden joukossa, joka tuottaa stressiä entisestään. Ihmisillä on tarve kokea hyväksyttyjä muiden silmissä eikä se poistu sillä, että hokee itselleen "älä välitä tuosta".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä ottaa vastaan kaikkia juuri äideille suunnattuja vaatimuksia. Neuvolan suositukset tulee ottaa suosituksina ja sellainen puhe josta omalle perheelle ei ole hyötyä, tulee karsia.
Ottaa vain sen minkä tarvitsee, muun läpätyksen jättää taustakohinaksi - silloin ei ole väsynyt.
Harmi vain ettei taida olla olemassa sellaisia ihmisiä, jotka olisivat täysin immuuneja ulkoisille paineille. Itse asiassa tuo vaatimus olla välittämättä kurjasta olosta huolimatta ulkoisista paineista on vain yksi vaatimus muiden joukossa, joka tuottaa stressiä entisestään. Ihmisillä on tarve kokea hyväksyttyjä muiden silmissä eikä se poistu sillä, että hokee itselleen "älä välitä tuosta".
Minulle ei tule kurjaa oloa, kun päätän itse, mitkä ovat ’asiaa’, mitkä kohinaa. Se on sitä mielen hallintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä ottaa vastaan kaikkia juuri äideille suunnattuja vaatimuksia. Neuvolan suositukset tulee ottaa suosituksina ja sellainen puhe josta omalle perheelle ei ole hyötyä, tulee karsia.
Ottaa vain sen minkä tarvitsee, muun läpätyksen jättää taustakohinaksi - silloin ei ole väsynyt.
Harmi vain ettei taida olla olemassa sellaisia ihmisiä, jotka olisivat täysin immuuneja ulkoisille paineille. Itse asiassa tuo vaatimus olla välittämättä kurjasta olosta huolimatta ulkoisista paineista on vain yksi vaatimus muiden joukossa, joka tuottaa stressiä entisestään. Ihmisillä on tarve kokea hyväksyttyjä muiden silmissä eikä se poistu sillä, että hokee itselleen "älä välitä tuosta".
Minulle ei tule kurjaa oloa, kun päätän itse, mitkä ovat ’asiaa’, mitkä kohinaa. Se on sitä mielen hallintaa.
Sepä kiva. Kaikilla ei valitettavasti ole yhtä rautaista mielen hallintaa. Itse asiassa, aika harvalla on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä ottaa vastaan kaikkia juuri äideille suunnattuja vaatimuksia. Neuvolan suositukset tulee ottaa suosituksina ja sellainen puhe josta omalle perheelle ei ole hyötyä, tulee karsia.
Ottaa vain sen minkä tarvitsee, muun läpätyksen jättää taustakohinaksi - silloin ei ole väsynyt.
Harmi vain ettei taida olla olemassa sellaisia ihmisiä, jotka olisivat täysin immuuneja ulkoisille paineille. Itse asiassa tuo vaatimus olla välittämättä kurjasta olosta huolimatta ulkoisista paineista on vain yksi vaatimus muiden joukossa, joka tuottaa stressiä entisestään. Ihmisillä on tarve kokea hyväksyttyjä muiden silmissä eikä se poistu sillä, että hokee itselleen "älä välitä tuosta".
Minulle ei tule kurjaa oloa, kun päätän itse, mitkä ovat ’asiaa’, mitkä kohinaa. Se on sitä mielen hallintaa.
Sepä kiva. Kaikilla ei valitettavasti ole yhtä rautaista mielen hallintaa. Itse asiassa, aika harvalla on.
Harmillista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä ottaa vastaan kaikkia juuri äideille suunnattuja vaatimuksia. Neuvolan suositukset tulee ottaa suosituksina ja sellainen puhe josta omalle perheelle ei ole hyötyä, tulee karsia.
Ottaa vain sen minkä tarvitsee, muun läpätyksen jättää taustakohinaksi - silloin ei ole väsynyt.
Harmi vain ettei taida olla olemassa sellaisia ihmisiä, jotka olisivat täysin immuuneja ulkoisille paineille. Itse asiassa tuo vaatimus olla välittämättä kurjasta olosta huolimatta ulkoisista paineista on vain yksi vaatimus muiden joukossa, joka tuottaa stressiä entisestään. Ihmisillä on tarve kokea hyväksyttyjä muiden silmissä eikä se poistu sillä, että hokee itselleen "älä välitä tuosta".
Minulle ei tule kurjaa oloa, kun päätän itse, mitkä ovat ’asiaa’, mitkä kohinaa. Se on sitä mielen hallintaa.
Sepä kiva. Kaikilla ei valitettavasti ole yhtä rautaista mielen hallintaa. Itse asiassa, aika harvalla on.
Harmillista.
No niinpä! Traumoja on vaikka muille jakaa. Silloin triggeröityy aika herkästi.
Onko ap terveydenhoitaja Porvoon kaupungin lastenneuvolassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töiitä voi tehdä "tarpeeksi ja riittävästi" tai niiitä voi tehdä ylenmäärin. Kannnattaa etsiä rinnalleen ainakin lähtökohtaisesti sellainen joka ymmmärtää jotakin siitä että mitä on vastuulllisuus ja tunnolllisuus,
Sanoisin ap että olet ihan oikeiden kysymysten äärellä. Tiedän jaksanjaksan-ihmisiä ja sitten niitä joille se yksi sitova lapsi on ihan ooh-elämys kun ei mikään ole koskaan elänyt. Jälkimmäisessä rasittavaa ympäristölle on se että henkilö ihan aidosti luulee kokevansa jotain ylivertaisen kuormittavaa suhteessa kaikkiin tuntemiinsa ihmisiin. Tiedän ihmisiä jotka ovat valvoneet ensimmäiset 15-20 vuotta elämästään koska vanhemmat tappelee ihan hvetisti ympäri vuorokauden. Pelkäävät päälle. Tiedän ihmisiä jotka kroonisen kivun takia eivät ole nukkuneet yhtään yötä hyvin 30 vuoteen. Vaihtoehtoja on niin paljon. Varokaa ihmisiä jotka yrittää äitikortilla jyrätä kaiken mitä taivaan alle mahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä ottaa vastaan kaikkia juuri äideille suunnattuja vaatimuksia. Neuvolan suositukset tulee ottaa suosituksina ja sellainen puhe josta omalle perheelle ei ole hyötyä, tulee karsia.
Ottaa vain sen minkä tarvitsee, muun läpätyksen jättää taustakohinaksi - silloin ei ole väsynyt.
Harmi vain ettei taida olla olemassa sellaisia ihmisiä, jotka olisivat täysin immuuneja ulkoisille paineille. Itse asiassa tuo vaatimus olla välittämättä kurjasta olosta huolimatta ulkoisista paineista on vain yksi vaatimus muiden joukossa, joka tuottaa stressiä entisestään. Ihmisillä on tarve kokea hyväksyttyjä muiden silmissä eikä se poistu sillä, että hokee itselleen "älä välitä tuosta".
Minulle ei tule kurjaa oloa, kun päätän itse, mitkä ovat ’asiaa’, mitkä kohinaa. Se on sitä mielen hallintaa.
Sepä kiva. Kaikilla ei valitettavasti ole yhtä rautaista mielen hallintaa. Itse asiassa, aika harvalla on.
Harmillista.
No niinpä! Traumoja on vaikka muille jakaa. Silloin triggeröityy aika herkästi.
Se onn niinkuin papattimattto että se vaaan niiiinkuin "rätätätäätääätääät" eikä kenelläkään ole kivaaa. Kulminoituuu väääriin stimungeihin kuteen ralliraiitoihin vessanpöntösssä. Kurviit suoriksi,
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä, jotka puhuvat lapsistaan aina pelkästään negatiivisessa yhteydessä. Heitä kuunnellessaan kieltämättä herää kysymys, miksi lapsia on pitänyt hankkia, jos niiden kanssa oleminen on niin kamalaa.
No sepä se onkin, kun ei sitä lasten kanssa elämistä tiedä ennen kuin on niitä hankkinut. Tuskinpa kukaan ajattelee lapsettomana, että lapset väsyttää ja elämä on sitten kamalaa mutta tehdäänpä lapsi. Jos itsekin olisin tiennyt ennen lasta sen mitä nyt lapsen kanssa eläessä tiedän, olisin todellakin pysynyt lapsettomana. Myöhäistä se enää on.
Alue: Aihe vapaa
Dorka. Yhteiskunta tarvitsee lapsia.