Äitien väsymys ja "väsymys"

Vierailija kirjoitti:

Aivan selvä juttu, jos on selittävä tekijä: yöuni jää vähälle, haasteita ihmissuhteissa, masennusta, ahdistusta tms., haastavia lapsia, uhmaikä jne jne. Mutta. Kun juttelee enemmän ja vähän kaivelee, ei aina löydy selvää syytä. On vaan niin raskasta. Parisuhde on oikein hyvä. Välillä myös korostetaan kuinka hyvin on asiat, sekin herättää oudon fiiliksen. Jokin tuntematon tekijä voi tietty viedä voimia. Tai sitten on tämä "ei huvita" - moodi päällä.

On myös erilaisia äitejä. Omistautuvia äitiyhmisiä ja toisesta päästä olevia äitejä.

Ehkäpä kyseiset ihmiset eivät halua avautua väsymyksensä taustalla olevista syistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan selvä juttu, jos on selittävä tekijä: yöuni jää vähälle, haasteita ihmissuhteissa, masennusta, ahdistusta tms., haastavia lapsia, uhmaikä jne jne. Mutta. Kun juttelee enemmän ja vähän kaivelee, ei aina löydy selvää syytä. On vaan niin raskasta. Parisuhde on oikein hyvä. Välillä myös korostetaan kuinka hyvin on asiat, sekin herättää oudon fiiliksen. Jokin tuntematon tekijä voi tietty viedä voimia. Tai sitten on tämä "ei huvita" - moodi päällä.

On myös erilaisia äitejä. Omistautuvia äitiyhmisiä ja toisesta päästä olevia äitejä.

Onko tämän aloituksen pointtina mikään muu kuin päästä dissaamaan "huonoja" äitejä? Jos kerran selitystä väsymykselle kaipaat, niin hoitamaton masennus on iso ongelma tässä maassa. Mutta tuskin tuo tieto sinua hetkauttaa, kun sinä vaikutat paljon mieluummin uskovan siihen, että väsyneet vanhemmat ovat vain yksinkertaisesti huonoja vanhempia, joilla ongelmana on heikko motivaatio.

Ei väsymys tarkoita huonoa äitiä.

Ei kaikilla näin toimivilla ole hoitamatonta masennusta ja lapsia rakastetaan yli kaiken.

Teetätkö väsymystä valittaville tuttavillesi masennustestejä, jos olet kerran niin varma siitä ettei kyse ole hoitamattomasta masennuksesta?

No kuule. Mulla on se PAHA väsymys. Kärsin pahasta unettomuudesta ja saan nukuttua 3h yössä. Kolmen tunnin yöunilla sitten pitää jaksaa hoitaa vauva ja taapero, klo 07-22 ajalla. Päiväunia en voi ottaa kun taapero ei nuku päikkyjä.

Vapisen, huimaa, tavarat tippuu kädestä. Lääkäri on kirjoittanut saikkulappuja monta mutta ei niitä voi pitää. Mies ei voi ottaa palkatonta koska emme saa kuluja maksettua (hän on aino tienaaja) ja meillä ei isovanhempia ole elämässä mukana koska heitä ei lapsenlapset kiinnosta.

Kukaan ei auta eikä mistään saa apua - enkä siis tätä vaadikaan sinällään, en oleta että ketään kiinnostaisi tulla hoitamaan väsyneen äidin lapsia.

Välillä on ollut siellä täällä lyhyt jakso unilääkkeillä, siis aina muutama päivä kerrallaan ettei niihin tule riippuvuutta. Sit ongelma taas palaa.

Jos ap tulisi mulle sanomaan että olet laiska äiti ja valitat turhasta, niin minä romahtaisin. Viimeisillä voimien rippeillä kun teen kaikkeni että lapsilla olisi hyvä.

Töihin palaan helmikuussa ensi vuonna. Sekin pelottaa sillä ihan sama krooninen unettomuus on seurana silloinkin.

Vierailija kirjoitti:

Historian hämärissä - ehkä nykyäänkin - palkittiin maaseudun äitejä, joilla oli käsittämätön lapsikatras.

Onneksi useimmat osaavat ehkäistä nykyisin.

Mulla on iso katras ja osa on tehty hoidoilla. On todella tekemällä tehty ja kymmeniä tuhansia rahaa asiaan mennyt. Olet typerä jos luulet että useampi lapsi tarkoittaa vahinkoa!!!

Minä olen teini-iästä asti kärsinyt väsymyksestä. Välillä se on enemmän laamaannuttavaa ja välillä vähemmän.  Masennusta sairastin muutaman vuosikymmenen ja ne lääkkeet väsyttää ja unettaa.  Koko elämäni olen mennyt läpi pelkillä höyryillä pohjattomassa väsymystilassa. Ja sitä se on. Meille kaikille ei ole annettu virkeyttä eikä pirteyttä. Se on varmasti mahtava tunne jos on elimistö joka osaa levätä. Kaikilla sitä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on työ, jossa lähinnä pelaan Candy Crushia.

Ihan hyvää palkkaa saan, mutta mitään ei tapahdu eli asiassa ei ole järjenhiventä.

Kun tuun kotiin, huudan ensimmäiseksi, etten jaksa mitään, vaikka työ ei ikävä kyllä minua rasita.

Haluaisin saada palkkaa tehdystä työstä enkä päivystämisestä.

Olen samalla lailla "loppu" kuin olin lapseni kanssa 3 vuotta kotona olleena, KUN MITÄÄN EI TAPAHDU.

Tylsyys saa aikaan sen, ettei jaksa.

Tuohan on unelmatilanne esim opiskella uutta tutkintoa tai kirjoittaa kirja. Tehdä käsitöitä. Mitä nyt keksitkin. Koeta vieroittautua peleistä ja mieti mitä haluaisit ajallasi tehdä.

Mulla on myös kroonistunut unettomuus. Joka kerta neuvolassa tehdään masennustesti mutta en saa siitä kuin pari pistettä. Sen sijaan joku ahdistus todennäköisesti jo on koska pelkään nukkumaanmenoa, säpsähtelen koko ajn hereille, ja sitten klo 03 tuleekin jo pirteä olo ja loppuyö valvotaan.

Tätä on erittäin monella äidillä. Ap on mielestäni ilkeä kun olettaa että äidit on laiskoja ja saa apua. Minäkään en saa mitään apua, itse asiassa en ole saanut koskaan sekuntiakaan lastenhoitoapua mistään. Siis kertaakaan. TÄMÄ se on monien äitien todellisuus eikä se mitä ap kuvittelee...

Rankkoja tarinoita täällä todella väsyneiltä ihmisiltä...unettomilta, masentuneilta, ahdistuneilta, muuten ylikierroksilla olevilta. Voimia toivotan jokaiselle teistä!

Ja ei tosiaan näistä väsymyksen syistä ihan hyvänpäiväntutuille avauduta.

Minulla kolmekin mt-diagnoosia, enkä niistä huutele vaikka tietysti hoitavien tahojen ja läheisempien ihmisten tiedossa ovatkin. Kaverilla taas oli tilanne, että synnärille tuli tieto, että molemmat hänen vanhempansa ovat sairastuneet syöpään. Kyllähän näitä monenlaisia kohtaloita on, ja harvoin valitetaan turhasta. 

Eniten tätä ihmettelevät yleensä lapsettomat. Niin minäkin ihmettelin. Sitten kun on kuusi vuotta vanhemmuutta takana, niin en enää ihmettele. On raskasta oltava 24/7 valmis laittamaan juuri sen hetkinen tekeminen, omat tarpeet ja tunteet sivuun välittömästi. Sillä sitähän vanhemmuus on. Omia tarpeita hoidetaan, mutta ne menevät aina lasten tarpeiden alle.

Joku vauvavuosi menee vielä niin, että se on ihan kivaa. Sitten parin-kolmen vuoden kohdalla se alkaa jo väsyttämään.

Ja aika hyvin saa tuntea toisen, jos uskaltaa väittää, että hänellä on elämässä kaikki hyvin. Useimmat tuskin kertovat kaikille omasta masennuksestaan, parisuhdeongelmistaan tai isommistakaan ongelmistaan. Omalla lapsellani on kehityshäiriö, mutta en minä sitä lähellekään kaikille kerro edes, vaikka se ei mikään salaisuus ole. Kun ei se nyt vaan kuulu jokaiselle kaverille.

Vierailija kirjoitti:

Eniten tätä ihmettelevät yleensä lapsettomat. Niin minäkin ihmettelin. Sitten kun on kuusi vuotta vanhemmuutta takana, niin en enää ihmettele. On raskasta oltava 24/7 valmis laittamaan juuri sen hetkinen tekeminen, omat tarpeet ja tunteet sivuun välittömästi. Sillä sitähän vanhemmuus on. Omia tarpeita hoidetaan, mutta ne menevät aina lasten tarpeiden alle.

Joku vauvavuosi menee vielä niin, että se on ihan kivaa. Sitten parin-kolmen vuoden kohdalla se alkaa jo väsyttämään.

Ja aika hyvin saa tuntea toisen, jos uskaltaa väittää, että hänellä on elämässä kaikki hyvin. Useimmat tuskin kertovat kaikille omasta masennuksestaan, parisuhdeongelmistaan tai isommistakaan ongelmistaan. Omalla lapsellani on kehityshäiriö, mutta en minä sitä lähellekään kaikille kerro edes, vaikka se ei mikään salaisuus ole. Kun ei se nyt vaan kuulu jokaiselle kaverille.

Myös monet pikkulapsirumbasta selvinneet ihmiset tuntuvat jossain vaiheessa unohtavan miten väsyneitä ovat itse silloin olleetkaan. "Nauttikaa!" hoetaan ihmisille, jotka ovat vuosia nukkuneet todella vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on työ, jossa lähinnä pelaan Candy Crushia.

Ihan hyvää palkkaa saan, mutta mitään ei tapahdu eli asiassa ei ole järjenhiventä.

Kun tuun kotiin, huudan ensimmäiseksi, etten jaksa mitään, vaikka työ ei ikävä kyllä minua rasita.

Haluaisin saada palkkaa tehdystä työstä enkä päivystämisestä.

Olen samalla lailla "loppu" kuin olin lapseni kanssa 3 vuotta kotona olleena, KUN MITÄÄN EI TAPAHDU.

Tylsyys saa aikaan sen, ettei jaksa.

Tuohan on unelmatilanne esim opiskella uutta tutkintoa tai kirjoittaa kirja. Tehdä käsitöitä. Mitä nyt keksitkin. Koeta vieroittautua peleistä ja mieti mitä haluaisit ajallasi tehdä.

Hei, tuollaisessakin työssä pitää yleensä olla tarvittaessa käytettävissä. Vaikea kuvitella, että joku pystyisi lukemaan esimerkiksi oikeustieteen tentteihin kirjoja viiden minuutin pätkissä. Ainakaan oma keskittymiskyky ei siihen riittäisi, että sama asia pitäisi aloittaa monta kertaa uudelleen.

Tää on myös perseestä että kotona oleva (siis hoitovapaalla oleva) ei saa saikkua. Tai saa mutta sitä ei voi pitää. Ne lapset on hoidettava aina. Olen hoitanut niitä keuhkokuumeessa, oksutaudissa, jalka murtuneena lattialla ryömien, pahasti unettomana vapisten ja huojuen. Saikkua siis olisi saanut mutta sitä ei voi pitää, mies ei joko saanut palkatonta (työnantaja ei anna sitä koska mies on ns.Asiakaslskutushommissa) tai sitten saikku olisi ollut niin pitkä että esim miehen jääminen kuulaudeksi pois töistä palkatta kaataisi tslouden.

Mitään apua ei saa mistään. Murtuneesta raajastakaan en saanut edes lapsiperheen kotiapua omasta kunnasta. Isovanhemmat ei auta vaikka olisi henki ja elämä kyseessä, heillä ihan periaate että missään ei koskaan auteta.

En valita sinällään koska itse lapset tein, mutta kaikissa muissa hommissa on oikeus sairastaa ja pitää sairasloma. Tässä hommassa ei ole.

Huomattavalla osalla tuoreista äideistä on raudanpuute, eikä se ole hoidossa läheskään kaikilla. Tila aiheuttaa väsymystä sekä fyysisesti että henkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Huomattavalla osalla tuoreista äideistä on raudanpuute, eikä se ole hoidossa läheskään kaikilla. Tila aiheuttaa väsymystä sekä fyysisesti että henkisesti.

Jep. Ferritiini 8 (umpisurkea) ja lääkäri sanoi että ihan hyvä arvo on, melkein viitearvossa 10.

Oikeasti ferritiini on hyvä vasta arvossa 80....

Vierailija kirjoitti:

Tää on myös perseestä että kotona oleva (siis hoitovapaalla oleva) ei saa saikkua. Tai saa mutta sitä ei voi pitää. Ne lapset on hoidettava aina. Olen hoitanut niitä keuhkokuumeessa, oksutaudissa, jalka murtuneena lattialla ryömien, pahasti unettomana vapisten ja huojuen. Saikkua siis olisi saanut mutta sitä ei voi pitää, mies ei joko saanut palkatonta (työnantaja ei anna sitä koska mies on ns.Asiakaslskutushommissa) tai sitten saikku olisi ollut niin pitkä että esim miehen jääminen kuulaudeksi pois töistä palkatta kaataisi tslouden.

Mitään apua ei saa mistään. Murtuneesta raajastakaan en saanut edes lapsiperheen kotiapua omasta kunnasta. Isovanhemmat ei auta vaikka olisi henki ja elämä kyseessä, heillä ihan periaate että missään ei koskaan auteta.

En valita sinällään koska itse lapset tein, mutta kaikissa muissa hommissa on oikeus sairastaa ja pitää sairasloma. Tässä hommassa ei ole.

Tämä on oikeasti asia mikä pitäisi hoitaa. Saman kokenut. Jos haluataan nostaa syntyvyyttä niin pitäisi olla perusihmisoikeudet kunnossa eli oikeus sairastaa. Nyt ei ole mitään järjestelmää mikä auttaa sairastunutta vanhempaa, tai on siis toki huostaanotto mutta kuka sitä haluaa.

Oikeasti aivan koiran virka kun itse olet pahasti sairas, kuumetta 41, keuhkokuume, seisaallaan et pysy, hourailet ja vapiset, ja SILTI on tehtävä 15 tunnin tauoton työpäivä ja hoitaa ja ulkoiluttaa ja ruokkia lapset, leikkiä ja viihdyttää.

Tämä on vähän tulen arkaa kommentoida asiaa näin lapsettomana, mutta jaan silti omat havaintoni lähipiiristä.

Tuntemani äidit, jotka valittavat väsymystä, kipuilevat todellisuudessa identiteettikriisiä. Nämä ystäväni ovat kertoneet, että lapsen myötä heidän aiempi minuutensa hävisi ja heistä tuli "pelkkiä" äitejä. Se on rooli mistä ei ole taukoja tai vapaapäiviä. Lisäksi kaikki muutkin näkevät sinussa vain sen äitiyden, jopa miehesi, jolle sinä olit hetki sitten vielä jotain ihan muuta. Monesti vielä tuntuu, että isä saa jatkaa vanhemmuudesta huolimatta omana itsenään.

Nämä ystäväni valittavat väsymystä, vaikka ehkä joku muu sana voisi olla kuvaavampi. Ehkä turhautuminen?

Tämä ei ole tietenkään näin kaikkien kohdalla. Tämä on vain yksi näkökulma, joka tuli minulle melkoisena yllätyksenä keskustellessa ystävien kanssa.

Hei ap, miksi sinun pitäisi arvioida tai tietää, kuka on „oikeasti väsynyt“ ja kuka vaan „väsynyt“? Meillä kaikilla on haasteemme ja koko tilanne ei välttämättä näy ollenkaan ulkopuolelle.

Tosi hyvin on monessa vastauksessa kuvattu sitä, miten erilaisista syistä ihmiset voivat olla turhautuneita tai väsyneitä. Jokainen ihminen väsyy ja turhautuu joskus, syyt ovat erilaisia ja sinä ehkä arvioit jokun toisen syyt vääriksi tai liian kevyiksi. Mikä toiselle on ihan ok, on toiselle stressaavaa. Ja päinvastoin.

Onko ap:lla ammatillinen kriisi menossa? Saat aloituksen perusteella palkkaa siitä, että kuuntelet ihmisiä. Nyt ihmettelet, että joudut kuuntelemaan valitusta. Pitäisikö ammatinvalinta miettiä uusiksi?

Pitää kuitenkin kokoajan muistaa, että suomessa lastenteko on 100% vapaaehtoista ja täysin ihan ikioma arvovalinta. Kaikkien ei todellakaan tarvitsisi lisääntyä.

Vierailija kirjoitti:

Pitää kuitenkin kokoajan muistaa, että suomessa lastenteko on 100% vapaaehtoista ja täysin ihan ikioma arvovalinta. Kaikkien ei todellakaan tarvitsisi lisääntyä.

Armeijasta lähetetään myöhemmin osa porukasta pois kesken kaiken, kun selviää ettei touhu sovi kaikille. Vanhemmuuden kohdalla vain tilanne on siinä mielessä aika erilainen, ettei vanhemmuutta voi jälkikäteen peruuttaa mikäli selviää, että se onkin odotettua rankempaa.

Mitä ehdotat ratkaisuksi, steriloisitko ihan varmuuden varalta koko väestön?