Mies jätti kaverittomuuden takia
Miksi se haittaa niin paljon se että minulla ei ole seuraa? Väittää että kaikki joila ei ole seuraa ovat luusereita
Kommentit (23)
Se on heikkoitsetuntoinen itse. Kavereiden puuttumiseen voi olla monta syytä ja järkevä ihminen ymmärtää sen. Se, että ei ole kavereita, ei tarkoita ettei niitä koskaan olis ollut tai ettei voisi saada uudestaan.
Hae uusi mies. Tapasit jonkun idiootin. Yleensä miehiä ei haittaa naisen kaverittomuus.
Hyvä että pääsit k.sipäämiehestä eroon.
Tuohan olis positiivinen asia. Meitä on moneksi
mies52v
Vierailija kirjoitti:
Hae uusi mies. Tapasit jonkun idiootin. Yleensä miehiä ei haittaa naisen kaverittomuus.
Mutta naisia taitaa jostain syystä haitata miehen kaverittomuus tai vähäiset sosiaaliset kontaktit.
Kyllä minäkin pidän itseäni luuserina kun minulla ei ole kavereita, mutta en minä niin menisi kenellekään muulle luuserille ääneen sanomaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae uusi mies. Tapasit jonkun idiootin. Yleensä miehiä ei haittaa naisen kaverittomuus.
Mutta naisia taitaa jostain syystä haitata miehen kaverittomuus tai vähäiset sosiaaliset kontaktit.
Jos miehellä on muutaman kymmenen miljoonan omaisuus, niin siedän kyllä kaveritontakin miestä
Jotkut ovat sellaisia laumasieluja että aina pitää puuhastella isossa kaveriporukassa ja mahdollinen perhe jää siinä kakkoseksi. Teini-ikä jäänyt päälle.
No kyllä minä ymmärrän tuon...
En kans ehkä viitsisi jäädä parisuhteeseen, jossa toisella ei ole ystäviä ja kavereita. Tulis semmoinen olo, että se toinen ripustaa kaikki ihmissuhdetarpeensa yksin minuun. Kun itse en halua sellaista suhdetta, jossa olen toiselle vallan kaikki kaikessa, eikä muita ole olemassakaan. Haluan kumppanin elämääni, sellaisen joka osaa olla omien kavereidensa kanssa, minun kavereiden kanssa, sosiaalisesti sujuva, pärjää myös ilman minua ja kestää senkin että en ole joka hetki vierellä. Aikuisen ihmisen enkä minkään ripustautuvan keittiötontun.
Ja onneksi mulla onkin semmoinen mies. Itse siis olen nainen.
Kukaan normaalijärkinen sosiaalinen yksilö ei halua toiselle ainoaksi ihmissuhteeksi, koska silloin toisesta tulee riippakivi. Etsi kaltaisesi kumppani.
Joko sinua ei kiinnosta ihmissuhteet tai sitten et ole kelvannut kaveriksi kenellekkään. Kumpikaan vaihtoehto ei ole suositus parisuhdetta ajatellen.
Vierailija kirjoitti:
Tuohan olis positiivinen asia. Meitä on moneksi
mies52v
Jos ihminen on kovin sosiaalinen ja tapaa ystäviä usein, niin ei hän kauheesti ehdi olla miehen kanssa. Tuohon vielä, kun lisää työn, harrastuksen ja ehkä lapset.
Kokeile taide/runopiirejä. Mua ei syrjitty vähäisen kaverimäärän takia ja sain tätä kautta muutaman uuden. Taide/piirrustuskurssit on jäähyllä, Facebookin kautta voit kuitenkin tavoittaa muita harrastajia.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minä ymmärrän tuon...
En kans ehkä viitsisi jäädä parisuhteeseen, jossa toisella ei ole ystäviä ja kavereita. Tulis semmoinen olo, että se toinen ripustaa kaikki ihmissuhdetarpeensa yksin minuun. Kun itse en halua sellaista suhdetta, jossa olen toiselle vallan kaikki kaikessa, eikä muita ole olemassakaan. Haluan kumppanin elämääni, sellaisen joka osaa olla omien kavereidensa kanssa, minun kavereiden kanssa, sosiaalisesti sujuva, pärjää myös ilman minua ja kestää senkin että en ole joka hetki vierellä. Aikuisen ihmisen enkä minkään ripustautuvan keittiötontun.
Ja onneksi mulla onkin semmoinen mies. Itse siis olen nainen.
En minä ainakaan ripustaudu mieheen tai odota häneltä jotain ohjelmapalveluita. Viihdyn yksin. Mulle joku bileissä ravaaja tai koko ajan meille vieraita kutsuva mies olisi kammotus.
Kaikki kaverittomat eivät ole ripustautuvia, tarvitsevia luusereita. Osa ei tunne luontevaksi ystävystyä kuin aidosti samantyyppisten ihmisten kanssa ja vähänkin valtavirrasta poikkeavalla tämä on vaikeaa. Joillakin taas kaverisuhteet ovat voineet katketa muuttojen, opiskelujen päättymisen ym. elämäntilannemuutosten vuoksi. Ihmisen juttuja kuuntelemalla pystyy päättelemään nopeasti, millainen tyyppi on kyseessä. Jatkuvasti yksinäisyyttään valittava, rajaton, muita ihmisiä haukkuva energiasyöppö ei ole kenellekään hyvää seuraa. Omien juttujensa parissa viihtyvä mutta muihin ihmisiin vertaisenaan suhtautuva "vapaasielu" voi sen sijaan olla huippu parisuhdekumppani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan olis positiivinen asia. Meitä on moneksi
mies52v
Jos ihminen on kovin sosiaalinen ja tapaa ystäviä usein, niin ei hän kauheesti ehdi olla miehen kanssa. Tuohon vielä, kun lisää työn, harrastuksen ja ehkä lapset.
Niin ja periaatteessa sosiaalinen nainen vetää mukanaan aina johonkin kissanristiäisiin. Muutenhan tuo olisikin kohtuu ok tilanne.
mies52v
Yleensä kaverittomat naiset eivät ole kovin sosiaalisia, joten tarvitsevat omaa aikaa siitä kumppanistakin, eivätkä todellakaan ripustaudu.
Minulla ei ole kavereita, mutta useita läheisiä ihmissuhteita, joiden kanssa vietän kaiken ajan työajan ulkopuolella. Olisin mielelläni myös yksin, mutta sellaista mahdollisuutta ei tällä hetkellä ole. En tee mitään yhdessä mieheni kanssa, joten kaikki kaverittomat eivät ole roikkujia.
No huhhuh. Vai että luusereita. Varmaan ihan hyvä, että pääsit moisesta.