Lue keskustelun säännöt.
Ensimmäisen ja ainoan suhteen kariutuminen
12.04.2014 |
Oletetaan, ettei ole ollut ala-asteella eikä yläasteella mitään teinisäätöä tai -seurustelua. Siirrytään suoraan siihen ensimmäiseen suhteeseen. Suhteessa toki itsessään koetaan pettymyksiä ja ilonhetkiä.
Ensimmäinen suhde on kestänyt kymmenisen vuotta. Nuorista lähtien kasvetty yhdessä ja olen tässä miettinyt, että mitä tapahtuu, jos ero tulisi. Molemmilla tausta on siis samanlainen: Kummallakaan ei ole aikaisempia kokemuksia seurustelusta. Ei edes ala-asteen puhelutekstailua toisten kanssa, ei käsistä pitelyä eikä suutelua. Kaikki koettu sen yhden ihmisen kanssa. Olen tyytyväinen siihen, että olen saanut jakaa elämäni tämän ihmisen kanssa ja haluan jakaa sen jatkossakin. Mutta kun ajattelee eroa ja sen mahdollisuutta, todennäköisesti itse murtuisin täysin, jos suhde joskus kaatuisikin.
Mitä tapahtuu, jos se ero tulee ja ollaan oltu yhdessä vuosikymmeniä vain sen yhden kumppanin kanssa, ajatuksia?
Kommentit (13)
Ainahan noista on selvitty. Yleensä toisella on jo uusi ollut jonkun aikaa eron koittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillekin taitaa tulla villi sinkkuvaihe. Ilmeisesti lähinnä niille joiden aloitteesta suhde lopetetaan.
Jos jotakin pitää veikata, niin nainen juhlii ankarasti pilaten maineensa. Mies jää yksin ja purkaa ahdistustaan työntekoon. Lopulta tapaa työpaikallaan ikäisensä yksinhuoltajan tai kymmenen vuotta nuoremman naisen, joka ihastuu miehen kunnollisuuteen.
Kyllä siitä ensirakkaudesta tiukempaan pitää kiinni kuin seuraavista. Olette onnekkaita, kun olette toistenne ensimmäiset.
Tämä on kiinnostava aihe. Enkä kyllä osaa oikein mitään siihen vastata. Varmaan suurimmaksi osaksi vaikuttaa molempien tahto pysyä siinä parisuhteessa vaikka välillä ärsyttää. En tiedä olenko vain niin kyyninen, mutta itse en pysty olemaan varma siitä, että tämä suhde kantaa läpi elämän. Koskaan kun ei tiedä mitä voi tapahtua. Tarkoittaako se siis sitä, ettei hän ole "se oikea", kun minulla ei ole varmuutta asiasta vai kuuluuko nämä mietteet kaikkiin parisuhteisiin? Ajattelen sen niin, että jos se minusta on kiinni niin haluaisin ja soisin tämän kestävän kunnes kuolema erottaa. Ääh, en osaa pukea sanoiksi järkevästi, tajunnanvirtaa...
Tässä jotain mun mietteitä, meniköhän ne nyt aivan aiheen vierestä...
Vai onko se niin, että päätetään, että tämän kanssa haluan yrittää sitä loppuelämän kumppanuutta? Itsestä tuo päätös tuntuu niin suurensuurelta. Lähinnä sen takia, että miten voin minimoida mahdollisuuden eroon, onko tää nyt semmonen, jonka kanssa kannattaa lähtee yrittämään? Suuria kysymyksiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kuvailemasi tilanne on luultavasti melko piakkoin edessä. Unettomia öitä menny välillä asiaa miettiessä, aika paskat fiilikset.. ihan hirveetä tulee varmaan olemaan, saman tyypin kanssa ollut yläasteelta lähtien. Aikuisiällä en ole ollut päivääkään sinkku. Kauhulla odotan.
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 18:35"]
Mulla kuvailemasi tilanne on luultavasti melko piakkoin edessä. Unettomia öitä menny välillä asiaa miettiessä, aika paskat fiilikset.. ihan hirveetä tulee varmaan olemaan, saman tyypin kanssa ollut yläasteelta lähtien. Aikuisiällä en ole ollut päivääkään sinkku. Kauhulla odotan.
[/quote]
Mun lähipiirissä on myös niitä, jotka on tosi onnellisia ja just yläasteelta lähtien olleet yhdessä. Mistä se johtuu, että toisille se sopii ja toiset eroaa? Tietysti ihmiset on erilaisia, mutta onko siinä vain joku, että osaavat hoitaa parisuhdettaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kysymys. Ollaan kyllä niin erilaisia, kun sillon yläasteella, yhdessä ollaan kasvettu. Kai me ollaan osattu pelata sen verran hyvin yhteen ja oltu perusasioissa niin samanlaisia, että yhdessä ollaan pysytty. Ei olla oikeastaan koskaan naamt punasina toiselle huudettu ja riidelty, meidän suhde on oikeastaan aina ollu melko tasapaksuista. Toisaalta sääli erota koska yhteistä historiaa on jo kertynyt ja toisen tuntee läpikotaisin, kaikki on sellasta peruskivaa ja asiat perushyvin.. toisaalta tietää että ei tässä taida tulevaisuutta olla. Hankala selittää.
Varmaan naisesta tulee puuma mummotunneliin ja miehestä kalsarijuoppo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 18:53"]
Hyvä kysymys. Ollaan kyllä niin erilaisia, kun sillon yläasteella, yhdessä ollaan kasvettu. Kai me ollaan osattu pelata sen verran hyvin yhteen ja oltu perusasioissa niin samanlaisia, että yhdessä ollaan pysytty. Ei olla oikeastaan koskaan naamt punasina toiselle huudettu ja riidelty, meidän suhde on oikeastaan aina ollu melko tasapaksuista. Toisaalta sääli erota koska yhteistä historiaa on jo kertynyt ja toisen tuntee läpikotaisin, kaikki on sellasta peruskivaa ja asiat perushyvin.. toisaalta tietää että ei tässä taida tulevaisuutta olla. Hankala selittää.
[/quote]
Ai että kaikki on ihan kivaa, mutta ihan kiva ei riitä! :D
Tuntuu että toisella lähtee elämä paranemaan ja toisella pahenemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehestä tuli sarjadeittaaja naisesta lapsilleen omistautunut madonna.
Mies jätti yllättäen ja rumasti.
Eikö kenenkään tuttavapiirissä ole kokemuksia tästä?