Eikö mies halua "jättäjän leimaa" vai mistä on kyse?

Keskustelimme viikonloppuna suhteestamme tai ainakin yritin keskustella. Jokin on muuttunut välillämme, olemme todella etäisiä eikä mies juurikaan ota edes yhteyttä enää. Emme siis asu yhdessä, vaikka useampi vuosi on yhdessä oltukin. Siinä ehkä yksi minua rassaava ja turhauttava asia. En jaksaisi aina kysellä yhteisen ajan perään, kysellä nähdäänkö tänään vai eikö nähdä, kun tuntuu ettei aitoa halua hänellä siihen ole. Ikävää on, että hän katosi yhtäkkiä myös lasteni elämästä ilman selitystä, minusta se ei ole oikein.

Mies ei pidä keskustelusta, se on hänestä turhaa analysointia, mutta tässä kohtaa koin sen todellakin tarpeelliseksi, jotta molemmat tiedämme, missä mennään vai haluaako hän erota. Itseäni on raastanut jo kauan tämä paikallaan pysyminen, ei tietoakaan suhteen syvenemisestä. Olen luullut, että suhde etenee omalla painollaan.

Lopputuloksena hän hermostui yhtäkkiä ja käski painumaan h**vettiin ja suksimaan vi**uun useampaan kertaan. Lähdin kyynelsilmin kotiini. En ole hänestä kuullut sen jälkeen muutoin kuin samana iltana laittoi viestiä, jossa kysyi olemmeko tuhonneet kaiken väliltämme. Ei anteeksipyyntöä, ei mitään. Tosin tämä on ollut toimintatapa jo useita kertoja.

Mikä ihme siinä on, ettei mies voi sitten vain jättää minua ja jatkaisimme elämäämme omiin suuntiimme? Miksi roikottaa tällaisessa suhteessa, jos ei edes halua minun kanssa viettää enää aikaa yhdessä, ei arvosta minua tai välitä minusta (käytöksestä päätellen)? Tällainen polttaa varmasti kenet tahansa loppuun vai sekö tässä on tarkoitus, jotta minä kyllästyn ja jätän hänet?! Olen aina luullut, että miehet nimenomaan ovat mieluummin niitä jättäjiä kuin jätettyjä. Onkohan halu ja tarve sitten vain pitää minua tässä, jos vaikka mieli muuttuisikin ja haluaakin jatkaa? En ymmärrä enää yhtään ja häneltä on vastauksia turha odottaa :(
Miehet, miesten ajatusmaailmaa tuntevat, auttakaa minua tässä, oletteko törmänneet vastaavaan? Miten asiat päättyi?