Ero päällä ja mulla on sietämättömän paha olla

Lääkäriin mars! Saat rauhoittavaa, joka auttaa toimimaan.

Koita kestää, sitten helpottaa kun pääsette muuttamaan. Voitko kehittää itsellesi ja lapselle jotain mukavaa puuhaa viikonlopuksi?

Jaksamista raskaaseen aikaan, itsellä oli tuo tilanne kohdalla kaksi vuotta sitten.

Itselläni sama tilanne. Ruoka ei maistu ja elämä tuntuu pahalta :(

En voi lasta kotiin jättää:(

Et ole ainoa joka kärsii samasta syystä. Nämä viikonloput ovat todellakin perseestä, ei muuta tekemistä kuin miettiä tai ryypätä. :(

muistan miltä tuo tuntuu. Se musertaa ja sattuu. Minä hain rauhoittavia että jaksoin toimia.

Vähän samaa ilmassa. Lääkityksellä mennään pahimman yli täälläkin. 

miten muutto auttaa?

Mullakin on ero päällä, mutta en ole saanut edes vuokra-asuntoa, vaikka olen jo pitkään hakenut :( Pk-seudulla mahdoton tilanne. Ahdistaa, kun joutuu miehen kanssa asumaan vieläpä yksiössä. 

Ap jatkaa... Muutto auttaa varmasti, kun ei tarvitse enää nukkua ihmisen vieressä, joka ei halua olla kanssasi, ja olla muutenkin hänen kanssaan päivittäin tekemisissä.

Muutto auttaa koska pääsen vihdoin pois tästä tilanteesta.

Itse en oikein osaa turvautua lääkkeisiin , ssri/snri -lääkkeet tehoaa vasta muutaman viikon viiveellä ja mitään bentsoja en haluaisi vetää... Vai pitäisiköhän sitä? Mies varmaan olisi ylpeä itsestään kun saa mut siihen tilaan että joudun vetämään lääkkeitä...

tää vihan määrä on niin tajuton. Ja surun. 

Miks tuollasta paska-miestä pitäisi edes surra!! >:( Jos joku ei arvosta sun läsnäoloa, anna hänen nauttia poissaolostas! Niin se vaan on! Tsemppiä<3

Varoitus kuitenkin että sitten se vasta konkretisoituu kun muutto tulee. Olin itse eroa haluava puolisko ja niin varma halustani muuttaa pois, odotin sitä innolla. Kyllä siinä ensimmäinen vähän toinenkin kuukausi meni sumussa. Se oli henkisesti todella rankkaa aikaa. Etenkin lasten vuoksi.

Mutta kyllä siitä erosta selviää, ja paremmin selviää kun ei lähde lääke tai alkoholi kierteeseen. Elämä kantaa, usko vain, tulee aika khn hymyilet taas ja olet onnellinen. Ei kannata katkeroitua, jos miehesi eroa haluaa suo se hänelle, ethän voi toista omistaa. Sinua varten on varmasti joku parempi. Voimia sinulle! Minulla nyt erosta puoli vuotta, nautin elämästäni ja myös ex mieheni, voimme olla ystäviä.

Mulla ei muutto auttanut, sitä vain miettii kokoajan että mitä se ex tekee. Eikä tähän auta kunnolla lääkkeetkään, hieman helpottaa mutta aika on ainoa keino selviytyä... Toivottavasti.

Niinpä, pahalta tuntuu nukkua ihmisen vieressä, josta tykkää ja rakastaa, mutta joka ei tunne samoin. 15 vuotta takana ja monta masennusjaksoa. Te kyllä pärjäätte! Tsemppiä!

Minä en onneksi enää rakasta miestäni, johtuu varmasti siitä että olen niin pitkään ja turhaan hänessä roikkunut. En ole ollut hyvä tässä suhteessa vaan varmasti hyvin vaikea. Mutta niin on hänkin. Vituttaa vaan kun ei hänen kanssaan pysty millään tavalla putsata pöytää, keskustella ja käydä läpi asioita omista virheistä käsin. Helpottaisi kun saisi puhua. Mutta mies ei puhu mistään tunne-elämän asioista vaan muuttui minua matkivaksi idiootiksi, pilkkaa vaan tunteitani ja saa vihani pintaan jolloin on taas helppo osoittaa kuinka surkea olen. "Just ton takia en jaksa sua!" 

Mutta tuska joka tuli yli laidan aloittaessani tämän ketjun, on nyt itketty ja olo rauhallisempi. Itkun jälkeen tuli päänsärky. 

Mihinkään ei oikein voimat riittäisi. Töissä pakottaudun käymään , koska se tekee minulle hyvää ja vahvistaa minun hyviä puoliani , muistuttaa siitä etten ole oikeasti täysi paska, vaikka mies minut siten näkeekin. Toisaalta tekisi mieli romahtaa ja valua muutamaksi päiväksi sängyn pohjalle. Maata ja nukkua vaan! 

Tsemppiä muille eron kanssa eläville. Kyllä tästä noustaan!