Sydäntä särkee...
Sinne jäi pieni tyttömme itkemään äidin perään ekana aamunaan perhepäivähoidossa=(... Itselläni vielä tämä päivä vapaata ennenkuin aloitan työt. Sovimme, että jos tyttö on kovin itkuinen, niin haen hänet sitten aikaisemmin pois.
Kovaa on elämä pienestä pitäen...
Kommentit (14)
Kahtena päivänä käytiin ensin tutustumassa eikä kumpanakaan suostunut menemää hoitotädin syliin vaan ujosteli tätä kovasti. Nyt sitten aamulla oli pakko mennä... Ja kova itkuhan siinä tuli. Onneksi hoitotäti vaikutti kuitenkin mukavalta ja on oikein konkari-hoitaja, jotta eivätköhän he siellä pärjää... Mielenkiintoista nähdä, millä mielellä tyttö on poishakiessa.
Onnea vaan teidän hoidoaloitukseen viikon päästä!
-ap-
kerran tutustumassa ja vielä perjantaina mennään.. todella mukava täti on, mutta meidänkin tyttö ujosteli kovasti.. Saa nähdä miten sitten kun ei äitikään ole enää paikalla. Voihan olla että kaikki menee hyvin! Tsemppiä teillekin. toivottavasti päivä mennyt hyvin..:D
"
.
miten voit olla noin julma? :("
Ei se ole julmuutta että jättää lapsen itkemään hoitoon....koska enemmän se sattuu lapseen,että siihen jää lohduttamaan toista ja lähtee sit myöhemmin,koska tosiasia on se että jos vanhemmat kumpiki on töissä,niin lapsi viedään hoitoon päiväksi.
AP:lle:Tsemppiä paljon sulle,katos viikon päästä ku muksu jää jo ilman itkuja hoitoon.itellä kävi samoin,ja kyllä tuntui pahalta ku poika jäi huutaen,mut viikon päästä jo hymyili ja vilkutti äitille.
Tuota hymyä ja vilkuttamista jään odottamaan...
Tietyllä tavalla julmaahan se on jättää pientä hoitoon vastentahtoisesti. Mutta joskus se on aloitettava, kun töitäkin tässä yhteiskunnassa pitää tehdä. Onneksi saan tehdä 30 tuntia/viikko, niin on hieman lyhyempi hoitopäivä kuin muuten....
Tulenpa sitten kertomaan, miten kotiinlähtö sujui.
-ap-
Ihan varmasti se muuttuu vielä iloksi, jaksamista koko perheelle!
"
.
miten voit olla noin julma? :("
Ei se ole julmuutta että jättää lapsen itkemään hoitoon....koska enemmän se sattuu lapseen,että siihen jää lohduttamaan toista ja lähtee sit myöhemmin,koska tosiasia on se että jos vanhemmat kumpiki on töissä,niin lapsi viedään hoitoon päiväksi.
AP:lle:Tsemppiä paljon sulle,katos viikon päästä ku muksu jää jo ilman itkuja hoitoon.itellä kävi samoin,ja kyllä tuntui pahalta ku poika jäi huutaen,mut viikon päästä jo hymyili ja vilkutti äitille.
Mutta pian se helpotti. Tänä aamuna kun päivähoito taas alkoi, juoksimme pojan kanssa kilpaa tarhalle ja poika syöksyi tätien syliin ja selitti minuutissa koko kesänsä. Sitten pikaiset pusut äidille ja wroooom kavereiden kanssa leikkimään vanhoilla, ihanilla leluilla.
...mitä tästä überkotonahoidettujen lasten sukupolvesta tulee. Tämä konservatiivisuuden uusi aalto on tosi järkyttävää, keskustalaista ja heikentää naisten asemaa. Koskaan aikaisemmin ei ole vanhempien (eli yleensä äidin) oletettu keskittyvän näin lapseensa. Ihan turha vetää maalaisyhteiskuntakorttia tähän - siellä lapsia vahti, kuka milloinkin (jos vahti) ja lapsikuolleisuuskin (onnettomuudet) olivat sen mukaisia.
Jotka ovat saaneet viettää tärkeät, ensimmäiset vuotensa kotona toisen vanhemman hyvässä hoidossa.
Terveisin 70-luvun lapsi, jolla hoitotaival alkoi muutaman kuukauden ikäisenä.
...mitä tästä überkotonahoidettujen lasten sukupolvesta tulee. Tämä konservatiivisuuden uusi aalto on tosi järkyttävää, keskustalaista ja heikentää naisten asemaa. Koskaan aikaisemmin ei ole vanhempien (eli yleensä äidin) oletettu keskittyvän näin lapseensa. Ihan turha vetää maalaisyhteiskuntakorttia tähän - siellä lapsia vahti, kuka milloinkin (jos vahti) ja lapsikuolleisuuskin (onnettomuudet) olivat sen mukaisia.
Täällä taitaa enemmän äidin sieluun sattua, kun lapset jäi hoitoon aamulla. Pienin 15kk, hyvin jäi ja reipas oli ollut jo harjoittelupäivänä. Tuntui vaan niin kurjalta aamulla herättää lapset ;(
Mutta pakko mennä töihin, koska molemmilla on pienet palkat ja ei todella ole varaa jäädä kotiin.
Mutta paremminhan täällä onneksi on asiat kuin esim. Jenkeissä, jossa lapset jätetään jo nelikuisina hoitoon. Vuosikin kotihoitoa on jo paljon...
Kaippa tämä kurja olo ajan myötä helpottaa, kun rutiinit selkeytyvät ja lapset soputuvat hoitoon...
Tsemppiä meille kaikille töiden ja hoidon aloittajille=)
-ap-
1v11kk iässä. Voi kauhea sitä itkua. Tarttui kiinni äidin hartioihin ja itki. Jouduin itse itkemään autossa ennen kuin jatkoin matkaa töihin. Kolmen päivän kuluttua hoitoon viemisen rupesi hoitamaan mies ja aamut onnistui paljon paremmin. Jotenkin se äidistä eroaminen aamulla oli lapselle kovin traumaattista.
Kahden ensimmäisen viikon jälkeen tyttö viihtyi aivan ilmiselvän hyvin hoidossa ja vilkutti iloisesti hoitotädin sylistä.
Joten kyllä se siitä. Alku on aina hankalaa.
joten kyllä ap on lasta ihan kohtuudella kotona hoitanut. Ja elämässä joutuu tekemään monenlaisia valintoja.
Mutta kyllä se siitä, kyllähän ne yleensä hoitoon tottuvat, kuka hitaammin ja kuka nopeammin. Mutta monelle jää aikuiseksi asti ihan kivoja muistoja niistä hoitopaikoistakin.
meillä ilmeisesti sama edessä ens tiistaina..tyttö 2v.