Mistä JOULUN TAIKA oikein lapsena syntyi ja mihin se katosi kasvun myötä?

Minusta se joulun taika on kadonnut suorittamiseen ja kiireeseen. Lapsena se joulu vain ilmestyi, kun vanhemmat hankkivat joulukalenterin, koti koristeltiin yhdessä ja oli lunta. Isoin urakka lapsena oli tehdä joulupukille lista toiveista.

Nyt joulu pitää tehdä itse. Kirjoittaa joulukortit, siivota, ostaa joulukalenteri, koristella koti, miettiä ja ostaa lahjat, suunnitella ruokalista, tavata sukulaisia ja ystäviä (no tänä vuonna ei tarvitse) ja kaikki töiden jälkeen. Sitten ajella jouluna omien ja puolison vanhempien luona.

Odotan ja toivon, että se joulun taika palaa, kun saa omia lapsia. Että se innostus tarttuu puolin ja toisin. Joulunkin voi sitten viettää kotona lapsiin vedoten.

Ei se minulla ole kadonnut yhtään mihinkään. Olen jouluihmisiä ja ammennan siitä joka vuosi kaikkea kivaa. Iän myötä vain tarpeet joulun suhteen muuttuvat, mutta on itsestä kiinni millaisena sen sallii itselleen. Jos on stressaavaa, niin siinä tapauksessa nostan käteni pystyyn ja päätän että joulu saa tulla helpomminkin. Itseään pitää kuunnella, niin kummasti se hyvä fiilis sieltä nousee ja antaa luvan olla se, joka on.

Mulla kävi jo joskus 5-6 v iässä ettei joulu enää tuntunut miltään. Samaan aikaan kun meni usko joulupukkiin, tonttuihin ja muuhun maagiseen.

Kyllä minä ainakin sain lasten myötä taas sen saman satumaisen joulufiiliksen.. Ihana tunnelma, kun iltapäivä hämärtyy kynttilät palaa, koristeita ja joululauluja...

Vierailija kirjoitti:

Minusta se joulun taika on kadonnut suorittamiseen ja kiireeseen. Lapsena se joulu vain ilmestyi, kun vanhemmat hankkivat joulukalenterin, koti koristeltiin yhdessä ja oli lunta. Isoin urakka lapsena oli tehdä joulupukille lista toiveista.

Nyt joulu pitää tehdä itse. Kirjoittaa joulukortit, siivota, ostaa joulukalenteri, koristella koti, miettiä ja ostaa lahjat, suunnitella ruokalista, tavata sukulaisia ja ystäviä (no tänä vuonna ei tarvitse) ja kaikki töiden jälkeen. Sitten ajella jouluna omien ja puolison vanhempien luona.

Odotan ja toivon, että se joulun taika palaa, kun saa omia lapsia. Että se innostus tarttuu puolin ja toisin. Joulunkin voi sitten viettää kotona lapsiin vedoten.

Ei se itsestään palaa se joulun taika! Eri asennetta sä tarvitset. Susta näkee, et jos on jo tässä vaiheessa ilman lapsia noin hirveen vaikeeta ja hankalaa, ni joulut tulee olee sulle ja perheelles yhtä tuskaa. Sussa on ihan valtavasti marttyyriainesta, joka odottaa vaan sitä kiiren ja sotkun ja kaaoksen keskellä purkautumista.

Eli paljon vaivan näköä ja puuhaa jollakin, että muut saavat tunnelmaa.

Teinini odottaa joulua innoissaan ja laskee päiviä siihen.

Itseä lähinnä stressaa, kun mulla on päävastuu siitä, että joulu on odotetun mukainen.

Multa se hävisi kun tuli oma perhe ja lapset. En enää nauttinut joulusta kun se edellytti vain kovaa hommaa.

Nykyisin joulu vaan ahdistaa mua. Siinä on aina niin kova työ ja suuret odotukset ihmisillä.

seimi,paimenet,lampaat,enkelit,joofef,maria,tähdet

Nyt joululaulut kaikuu yössä taas, ja kynttilät ne loistaa valoaan.

On aika rakkauden, se täyttää jokaisen; oi jospa aina joulun aika ois.

Voit joulun elää joka päivä vaan, ja parhaan vuotes tulet tuntemaan, jos vain Joulun Lapsi saa sydämessäs asustaa, niin silloin joulu luonas aina on.

Taas rukoukseen ihmismielet käy, on läsnä Lapsi vaikkei Häntä näy.

On aika onnellinen, näet toisen ihmisen. Oi jospa aina joulun aika ois.

Voit joulun elää...

Voi huominen jo tuskan tuoda taas, mut luota tämän päivän sanomaan, niin silloin salaisuus jo sulle kirkastuu: on Joulun Lapsi läsnä ainiaan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta se joulun taika on kadonnut suorittamiseen ja kiireeseen. Lapsena se joulu vain ilmestyi, kun vanhemmat hankkivat joulukalenterin, koti koristeltiin yhdessä ja oli lunta. Isoin urakka lapsena oli tehdä joulupukille lista toiveista.

Nyt joulu pitää tehdä itse. Kirjoittaa joulukortit, siivota, ostaa joulukalenteri, koristella koti, miettiä ja ostaa lahjat, suunnitella ruokalista, tavata sukulaisia ja ystäviä (no tänä vuonna ei tarvitse) ja kaikki töiden jälkeen. Sitten ajella jouluna omien ja puolison vanhempien luona.

Odotan ja toivon, että se joulun taika palaa, kun saa omia lapsia. Että se innostus tarttuu puolin ja toisin. Joulunkin voi sitten viettää kotona lapsiin vedoten.

Lisäksi joulun alla yleensä hirveä kiire töissä, joten joulun koittaessa sitä on henkisesti aika naatti. Voi kun joskus olisikin mahdollista fiilistellä tulevaa joulua rauhassa ilman että kaiken maailman typerät deadlinet painaa päälle.

No omalla kohdalla se johtui siitä, että aloin teini-ikäisenä kyseenalaistamaan turhan materian. Ei siis johtunut mistään ideologiasta, mutta jotenkin vaan alkoi tuntua, että vähempikin riittää. Vanhempien ja lähisukulaisten oli sitten vaikea hankkia mulle mitäön joululahjoja, kun en kokenut tarvitsevani kovin paljon mitään.

Äiti kyllä osasi luoda ihanan joulutunnelman kotiin. Kaikki ne tuoksut, valot, värit, äänet... Ja se jännitys. Sitä ei koskaan tiennyt mitä paketista paljastuu.

Mulla on vuosiksi kadonnut joulun taika, mutta tänä vuonna aion taas yrittää! Hommasin ensimmäistä kertaa aikuisiän kotiini ison joulukuusen jonka koristelin. Aion hommata joulukukkia, luoda kivaa tunnelmavalaistusta ja leipoa jouluherkkuja. Aion katsoa paljon lapsuudesta tuttuja joulupiirrettyjä ja kuunnella joululauluja (nämä miehen poissa ollessa koska hän ei voi sietää joulua mutta siksi aionkin luoda meille uudet omat jouluperinteet joissa toimitaan meidän ehdoilla, ei kapitalismin tai minkään muunkaan).

Valitettavasti ihan tosi iso osa itselleni joulun tunnelmassa on LUMI. Ja sitähän ei näin pk-seudulla asuessa juuri enää jouluisin koe. Voisin siis omalta osalta sanoa että oma joulun taika katosi lumettomuuden myötä sekä tajuessani kapitalismin roolin siinä. Etoo jotenkin todella paljon, että joulu tuodaan kauppoihin jo heti syyskuussa ja tuputetaan vain ostamaan ja kuluttamaan.

Olen myös miettinyt saisikohan osaa joulun taiasta omien lapsien kautta takaisin. Ehkä sen joskus näkee.

Jäljet lumessa, onkohan ne tontun (naapurin kissa)

Tuoksut, piparit, tortut. Raa'an taikinan syönti.

Tonttulakki päähän

Joululaulut soimaan, piirileikit

Heittäytyminen hulluttelemaan. Lapset löytää iloa joka asiasta!

Askartale, käpyjen kerääminen ja koristelu hileväreillä.

Vierailija kirjoitti:

Äiti kyllä osasi luoda ihanan joulutunnelman kotiin. Kaikki ne tuoksut, valot, värit, äänet... Ja se jännitys. Sitä ei koskaan tiennyt mitä paketista paljastuu.

Mulla on vuosiksi kadonnut joulun taika, mutta tänä vuonna aion taas yrittää! Hommasin ensimmäistä kertaa aikuisiän kotiini ison joulukuusen jonka koristelin. Aion hommata joulukukkia, luoda kivaa tunnelmavalaistusta ja leipoa jouluherkkuja. Aion katsoa paljon lapsuudesta tuttuja joulupiirrettyjä ja kuunnella joululauluja (nämä miehen poissa ollessa koska hän ei voi sietää joulua mutta siksi aionkin luoda meille uudet omat jouluperinteet joissa toimitaan meidän ehdoilla, ei kapitalismin tai minkään muunkaan).

Valitettavasti ihan tosi iso osa itselleni joulun tunnelmassa on LUMI. Ja sitähän ei näin pk-seudulla asuessa juuri enää jouluisin koe. Voisin siis omalta osalta sanoa että oma joulun taika katosi lumettomuuden myötä sekä tajuessani kapitalismin roolin siinä. Etoo jotenkin todella paljon, että joulu tuodaan kauppoihin jo heti syyskuussa ja tuputetaan vain ostamaan ja kuluttamaan.

Olen myös miettinyt saisikohan osaa joulun taiasta omien lapsien kautta takaisin. Ehkä sen joskus näkee.

Pienenä oli myös JOULULOMA! Koeta siinä sitten päästä joulutunnelmaan kun pahimmassa tapauksessa aattoa edeltävä päivä menee töissä, ehkä joskus jopa aatto/muut joulun pyhät eikä puhettakaan mistään pitkästä lomasta (paitsi tänä vuonna omalla kohdallani kun ajoitin talvilomani tuohon).

Vähän myös ehkä syö fiilistä kun minun ja puolisoni vanhemmat alkaa jo hyvissä ajoin (ymmärrettävästi) tiedustelemaan että mites sitten joululahjat ja muut aikataulut... aika monta paikkaa pitäisi yhden päivän aikana sisällyttää aikatauluihin jotta kaikki olisi tyytyväisiä.

Rakkain joulumuistoni 70-luvulta on se kun oltiin tultu mummolasta ja koko muu perhe oli mennyt

lepäämään.

Minä leikin hiljaa joulupukin tuomalla nukkekodilla ja ainoa ääni joulukuusentuoksuisessa huoneessa oli enkelikellon kilkatus.

Vierailija kirjoitti:

Äiti kyllä osasi luoda ihanan joulutunnelman kotiin. Kaikki ne tuoksut, valot, värit, äänet... Ja se jännitys. Sitä ei koskaan tiennyt mitä paketista paljastuu.

Mulla on vuosiksi kadonnut joulun taika, mutta tänä vuonna aion taas yrittää! Hommasin ensimmäistä kertaa aikuisiän kotiini ison joulukuusen jonka koristelin. Aion hommata joulukukkia, luoda kivaa tunnelmavalaistusta ja leipoa jouluherkkuja. Aion katsoa paljon lapsuudesta tuttuja joulupiirrettyjä ja kuunnella joululauluja (nämä miehen poissa ollessa koska hän ei voi sietää joulua mutta siksi aionkin luoda meille uudet omat jouluperinteet joissa toimitaan meidän ehdoilla, ei kapitalismin tai minkään muunkaan).

Valitettavasti ihan tosi iso osa itselleni joulun tunnelmassa on LUMI. Ja sitähän ei näin pk-seudulla asuessa juuri enää jouluisin koe. Voisin siis omalta osalta sanoa että oma joulun taika katosi lumettomuuden myötä sekä tajuessani kapitalismin roolin siinä. Etoo jotenkin todella paljon, että joulu tuodaan kauppoihin jo heti syyskuussa ja tuputetaan vain ostamaan ja kuluttamaan.

Olen myös miettinyt saisikohan osaa joulun taiasta omien lapsien kautta takaisin. Ehkä sen joskus näkee.

Minä ostin valkoisen muovikuusen juuri siksi, että saan siitä vaikutelman lumesta.

Vierailija kirjoitti:

Muistan ensimmäisen joulun, joka ei enää tuntunut miltään. Taisin olla esimurrosikäinen, ehkä 9-11 v. Samoihin aikoihin havaitsin itsessäni ensimmäisen kerran masennusta, josta tulikin lopulta krooninen.

Mielestäni lapsen mieli on kuin Edenin puutarha, jossa eletään vailla huolta huomisesta, maailman asioista, hyvyydestä ja pahuudesta. Murrosiän lähestyessä lapsi puraisee omenaa ja viettääkin loppuikänsä paratiisin ulkopuolella huolten, murheiden, tuomitsemisen vallassa luokitellen asioita hyviksi ja pahoiksi.

Samalla kyky tässä hetkessä elämiseen ja hetkestä nauttimiseen katoaa.

Minäkin muistan ekan jouluni, joka ei enää yhtäkkiä tuntunutkaan niin ihmeelliseltä. Olin 11 ja murrosikä juuri alkanut. Muistan olleeni surullinen ja ihmetelleeni, miksi en osaa oikein innostua tästä. Mainitsin huolestuneena äidillekin että "äiti, mä en osaa enää iloita joulusta", mutta häneltä ei joulustressin keskellä herunut ymmärrystä.

Joulua rakastan edelleenkin, mutta tuolloin se taika tosiaan katosi.