Lue keskustelun säännöt.
Oletko väkivaltainen?
11.04.2014 |
Kaikki meistä tuntuu vähintäänkin tietävän jonkun väkivaltaisen henkilön, joku sanoo tuntevansa henkilökohtaisesti, mutta milloinkaan ei kukaan ole sanonut itsestään olevansa väkivaltaan taipuvainen.
Nyt voit myöntää asian todenperäisyyden kohdallasi, toivottavasti myös hieman taustoitat taipumustasi ja erittele siihen ajavat syy-seuraussuhteet. Miltä sinusta tuntuu, nautitko siitä ja jos niin miten, häpeätkö ja kadutko?
Kommentit (23)
Olen mies. Minussa on kyllä väkivallan potentiaali, sen olen huomannut. Olen yleensä erittäin rauhallinen enkä suutu herkästi oikein mistään. Kuitenkin vuosia sitten humalassa erään erittäin rajun riidan päätteeksi läimäytin vaimoani kasvoihin kerran. Onnekseni suhde jatkui, sillä asia ei ole toistunut. Mutta jos pystyin tekemään yhdenkin kerran sen, mitä en missään tapauksessa olisi halunnut koskaan päätyä tekemään, tiedostan että jossain äärimmäisessä tilanteessa saattaisin käyttäytyä väkivaltaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 20:51"]
Olen mies. Minussa on kyllä väkivallan potentiaali, sen olen huomannut. Olen yleensä erittäin rauhallinen enkä suutu herkästi oikein mistään. Kuitenkin vuosia sitten humalassa erään erittäin rajun riidan päätteeksi läimäytin vaimoani kasvoihin kerran. Onnekseni suhde jatkui, sillä asia ei ole toistunut. Mutta jos pystyin tekemään yhdenkin kerran sen, mitä en missään tapauksessa olisi halunnut koskaan päätyä tekemään, tiedostan että jossain äärimmäisessä tilanteessa saattaisin käyttäytyä väkivaltaisesti.
[/quote]
Mitä tunsit tuon tilanteen jälkeen, häpesitkö tekoasi vai olitko hyvilläsi, saavutitko sillä sen tuloksen jonka vuoksi sorruit väkivaltaan?
Miten kumppanisi, miten hän otti tekosi henkilökohtaisesti, tuliko pelkoa sinua kohtaan, katosiko luottamus, jos niin, onko se palautunut?
Olen väkivaltainen. Kun sanat eivät riitä. En nauti, en häpeä, en kadu. Jokainen lyönti on ansaittu. Naisia en pääsääntöisesti lyö missään tilanteessa, vaikka olen itse nainen. Jos mies tekee minulle julmaa väkivaltaa henkisesti, niin minulta voi saada takaisin fyysisesti. Viina ei vaikuta asiaan, osaan mätkiä selvinpäinkin.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 14:10"]Olen nainen ja viina saa minut väkivaltaiseksi. Miksi. En tiedä. Joten en juo väkeviä ollenkaan, ikinä ja nyt lasten ollessa pieniä en juo mitään. Imetän vielä.
Häpeän asiaa. Muutenkin olen temperamenttinen ja räjähdän. Harvoin onneksi, tiedän koska pinna on palamassa ja poistun tilanteesta. Astioita on lennellyt.
[/quote]
Mulla sama homma. Viinaa kun juon niin johan alkaa väkivaltaisuus nostaa päätään. Ollaan molemmat joskus tosi kännissä ja alan riiteleen.. ja mätkin miestäni. Kerran kaatui kun tultiin baarista niin potkasin miestä kylkiluihin. Oli iso musta jälki jota ihmeteltiin seuraavana päivänä että mistä olisi tullut. Huudan ja raivoan myöskin. Puren myöskin. Kerran oli sormi ukolla kipeä.. juu en tie mikä on tullu tuumasin.. täs ny jotain.
Olen. Suuttuneena olen läiminyt miestä, ketään muuta en ole lyönyt. Tiedän että se on väärin ja kadun, mutta kun suutun kunnolla en vain pysty hillitsemään itseäni. Yritän kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aukesihan se keskustelu ja vieläpä väkivaltaisten ihmisten avittamana. Herää ensimmäiseksi kysymyksiä, oletteko koskaan hakeneet ulkopuolista apua ongelmaanne, oletteko edes ajatellet hakea apua, sillä ihminen joka käyttää väkivaltaa, ei ole henkisesti aivan tasapainoinen.
Keskustelleto omasta käyttäytymisestänne kumppaninne kanssa tai ylipäätään kenenkään kanssa? Eikö häpeän tunne tule kuvaan kun selviätte "hulluudestanne", eli siitä raivon tilasta?
Häpeän! avun hakemista olen miettinyt, mutta ehkä juuri häpeän takia en ole sitä tehnyt. Tuo aggressiivisuus tulee kohtauksina, en silloin edes tunnista itseäni. Mies on vielä tähän asti antanut anteeksi, mutta ei varmaan enää kauaa jos tilanteita tulee eteen. Haluaisin oppia hillitsemään itseni, ja aina päätänkin etten enää lyö mutta sitten tulee riita ja tunteet kuohahtaa. Kamalaa edes kirjoittaa tästä :/ t. 18
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häpeän! avun hakemista olen miettinyt, mutta ehkä juuri häpeän takia en ole sitä tehnyt. Tuo aggressiivisuus tulee kohtauksina, en silloin edes tunnista itseäni. Mies on vielä tähän asti antanut anteeksi, mutta ei varmaan enää kauaa jos tilanteita tulee eteen. Haluaisin oppia hillitsemään itseni, ja aina päätänkin etten enää lyö mutta sitten tulee riita ja tunteet kuohahtaa. Kamalaa edes kirjoittaa tästä :/ t. 18
Ongelman myöntäminen on ensimmäinen askel kohti parempaa. Häpeä estää turhaan avun hakemista, sillä se on vain kyseessä olevan henkilön oma mielentila ja apua antavat ovat nähneet kaiken mahdollisen ennenkin ja heillä on ymmärrystä ja osaamista niiden asioiden kanssa, eli häpeäntunteestasi huolimatta kannattaa mennä hakemaan apua.
Jälkeenpäin ajattelet varmasti, että olipa naivia pitää sitä häpeää sisällään ja sen varjolla olla entisenlaisensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhutaanko tässä nyt jälleen vain fyysisestä väkivallasta? Exäni on väkivaltainen (ainakin) henkisesti; voi tietysti tähän mennessä jo olla sitä fyysisestikin. Kenenkään ei pitäisi päästä pälkähästä vain siksi, että väkivalta sattuu olemaan henkistä. Exänikin luulee pääsevänsä pälkähästä tällä verukkeella, mutta erehtyy.
Aloituksessani kysyin "oletko väkivaltainen?". Se pitää sisällään kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole. Olen hyvin temperamenttinen ja kiihdyn "nollasta sataan" hetkessä. Pienenä tavarat lensivät ja veli sai nyrkistä. Äitini ja isäpuoleni ovat ohjanneet minua purkamaan pahimman kiukkuni tyynyn hakkaamiseen. Sen jälkeen ollaan keskusteltu asiasta.
Nyt aikuisena tunnistan hyvin kun paha kiukku tulee, menen saunaan huutamaan kovaa. Näin ei edes tyyny saa kyytiä. Meillä on siis lasten ja miehen kanssa sovittu että saunaan saa mennä huutamaan niin kovaa ja niin rumia kuin tahtoo. Jos toinen kuulee kun toinen huutaa saunassa, siihen ei puututa.
Meillä lapsetkin sanovat että käyn saunassa, siihen sanotaan okei, tule sitten juttelemaan jos tuntuu siltä.
En ole, enkä onnekseni tunne ketään väkivaltaista ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aihe on varmasti arka jota ei mennä myöntämään, kuka haluaisi kerto aolevansa hakkaaja, ei kai kukaan?
En ole myöskään väkivaltainen vaikka kamppailu-urheilua harrastankin. Joillekin se on merkki väkivaltaisuudesta, mutta siinä mennään sääntöjen mukaan ja molemmat osapuolet ovat tietoisia missä mennään, väkivallan kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
En ole, mutta hyvin kiivas kyllä. Kiivastun harvoin mutta rajusti. Voi käydä niinkin, että silmissä mustenee. Arjessa saatan hermostua ja suuttua, mutta ap tarkoittaa varmaan vakavampaa asiaa.
Minut on kasvatettu niin, että pienempää ja heikompaa ei lyödä.
Lapsena tietysti fragattiin sisarusten ja kavereiden kanssa. En kuitenkaan pidä sitä luonteen väkivaltaisuutena, vaan lapsuuteen kuuluvana asiana, joka hiipui viimeistään teini-iässä.
Olin nuorempana suhteessa väkivaltaisen miehen kanssa. Silloin puolustin itseäni väkivalloin - aika huonolla menestyksellä, mies oli sekä vahvempi että taitavampi tappelija kuin minä. Pidän toimintaani kuitenkin itsepuolustuksena, en väkivaltaisuutena. Minusta tuntuu luonnottomalta nostaa kättäni toista vastaan.
Hyvä avaus.
Olen mies.
Kiivastun nopeasti ja teini-ikäisille lapsilleni olen varmaan joskus uhkaava ja otan raiveleista kiinni tai läpsäisen otsalle jos sana ei tehoa. Mitään mustelmia ym. minun käytöksestä ei tule, mutta tiedostan, että voisin olla rauhallisempi. Vaimolle en ole koskaan tehnyt mitään jos huutamista ei lasketa :)
Mutta tiedän kuinka osaan kiukustua esim. töissä tai vapaa-ajalla ja sivulliset voivat huomata sen esim. ähkimisestä :D tai ns. pakkoliikkeistä. Joskus huolestun itsestäni olenko oikein terve...
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 10:46"]Olen mies. Kiivastun nopeasti ja teini-ikäisille lapsilleni olen varmaan joskus uhkaava ja otan raiveleista kiinni tai läpsäisen otsalle jos sana ei tehoa. Mitään mustelmia ym. minun käytöksestä ei tule, mutta tiedostan, että voisin olla rauhallisempi. Vaimolle en ole koskaan tehnyt mitään jos huutamista ei lasketa :) Mutta tiedän kuinka osaan kiukustua esim. töissä tai vapaa-ajalla ja sivulliset voivat huomata sen esim. ähkimisestä :D tai ns. pakkoliikkeistä. Joskus huolestun itsestäni olenko oikein terve...[/quote]
Kuulostat aika pelottavalle. Mä olen sitä mieltä, että sun kannattas käydä juttelemassa jonkun terapeutin kanssa. Erilaisia vihanhallintakeinoja on opittavissa, säästäisit lähelläsi olevat ihmiset turhilta peloilta, miltä kuulostaisi?
Olen kännissä taipuvainen agressiiviseen käyttäytymiseen, siksi en juo ollenkaan enkä ole tilanteissa joissa käytetään alkoholia. Viina ei sovi mulle, heti ensimmäisestä annoksesta lähtien käytös muuttuu huonoksi ja se on sitten menoa.
En ole enkä ymmärrä väkivaltaa ollenkaan. Miksi viina tekee monesta väkivaltaisen?
Kovin kiusallinen asia siitä päätellen, että kovin montaa kommenttia ei ole tullut, uskoin suurempaan osallistumiseen. Ehkä sen väkivaltaisuuden myöntäminen edes anonyymina on ylitsepääsemättömän häpeällistä?