Millaista on asua maalla?

Auto pakollinen ja talvi helvettiä ellei ole traktoria pihan auraamiseen tai osta aurauspalvelua joltain naapurilta. Lumikolla tai mönkijällä ei kovin isoa pihaa saa kolattua.

Pikkukaupunkiin minäkin mietin muuttamista.

Niitäkin on eri kokoisia, ihan metsän keskelle eli kauas kaikesta, sitä en kaipaa, sitäkin on kokeiltu.

Julkinen liikenne usein on vaan huono niissä. Pitää olla oma auto, jota minulla ei ole, eikä tule, kun en tykkää ajaa autoa.

Ison kaupungin jatkuva melu, sitä ei enää jaksais.

Vierailija kirjoitti:

No mä oon asunut nyt vähän yli 10 vuotta ja oon viihtynyt. Täällä on aika hiljaista. Naapurit tulee tutuksi.

Kellä tulee kellä ei. Kymmenisen vuotta sitten tuohon puolen kilsan päähän joku perhe rakensi talon ja hänestä tuli siten lähin naapurini. Lapset olen joksus nähnyt tulevan koulusta, mutta vanhemmista en tiedä edes minkä näköisiä ovat, eikä kiinnosta tietääkään.

Maalla saa olla ihan omissa oloissaan, jos niin haluaa ja minähän haluan. Ei kiinnosta naapurit ja heidän tekemisensä pätkääkään.

Vierailija kirjoitti:

Alkuperäiseen kysymykseen: Riippuu tosi paljon siitä, mitä tarkoitat "maalla". Tiedän ihmisiä, jotka asuvat esimerkiksi keskikokoisen kaupungin laidalla pellon reunassa, parin kilsan päästä keskustasta, mutta kokevat asuvansa "maalla". Kirkonkylällä marketin, pankin, huoltoaseman ja urheiluhallin vieressä ok-taloalueella asuvat sukulaiset sanovat aina asuvansa "maalla". Itse olen kasvanut pienessä kylässä, jossa kotoa oli lähimpään naapuriin kilometri ja kirkonkylälle lähimpään kauppaan 20 km. Itse koen vasta tämän maaseuduksi.

Tämä juuri. Tonttiakin voi olla mitä vain 1000m2 - 10 0000m2 väliltä. Talollakin voi olla arviota 500 000€ ja sijaita lomakylän vieressä tai sitten 15 000€ .

Itse asun 15km & 21km päästä lähimmistä kirkonkylistä (4500 ja 3800 asukasta), lähimmät naapurit 0,5-1km päässä. En koe silti asuvani kaukana kaikesta ja olevani ypöyksin, vaikka ympärillä onkin vain metsää ja peltoja, mutta valtion tie menee kirjaimellisesti vierestä (ei tienhoitomaksuja lainkaan ja lumityötkään ei vie pihalla 5min enempää jos ei halua koko pihaa lumettomana pitää) ja 100 asukkaan kylän toimikunta pitää valaistua tietä/latua aktiivisesti ympärillä. On kunnan vesi, monipuolinen kierrätyspiste ja kansalaisopiston kurssit joka arki-ilta, toimiva aktiivinen kyläkoulu ja bussikuljetus vanhemmille oppilaille ja muutkin "nykyaikaisuudet". Puuttuu vain kaupungin tienhoito- ja hulevesimaksut yms. kustannukset, paikallisliikenne ja lähikauppa sekä seinänaapurit.

Ihan jepa täällä on. Vaatii vähän omaa luonnetta, suunnittelua, omatoimisuutta ja keskeliäisyyttä. Voipakettia ei viitsi lähetä hakemaan, eli kannattaa parin päivän päähän etukäteen suunnitella. Luonto alkaa pihasta ja aamulla herää linnunlauluun eikä kadun hälinään. Tilaa temmeltää eikä naapuria haittaa vaikka välillä vähän kuuluu mekkalaa(sirkkelin tai klapikoneen ääniä).

Vierailija kirjoitti:

Vai että maalle.. homeiset talot, +17 kämpät, vetää ikkunoista ja eristeet pääasiassa sahanpurua tai tapettia laudan päällä. Hyttysiä imemässä susta verta kesäsin, talvisin Sähköyhtiöt jotka Vaatii kalliita lämmitysmaksuja maksettaviksi! Kämppä on silti edelleen se +20 maksimissaan. Ei ilmastointia, tulisijat on yksi hyvä puoli. Kokolattiamatot jotka laitettu joskus 80-luvulla tai aikasemmin, mahtaa olla likaa. Nii, ja posti on suoranaisesti päin helevettiä.

Kuvailit juuri tyyliin kaikki Tampereen "maalaisormanttiset" rmt:t joilla hintaa + 250 000 sisältäen 600 neliön tontin :D

Vierailija kirjoitti:

Pikkukaupunkiin minäkin mietin muuttamista.

Niitäkin on eri kokoisia, ihan metsän keskelle eli kauas kaikesta, sitä en kaipaa, sitäkin on kokeiltu.

Julkinen liikenne usein on vaan huono niissä. Pitää olla oma auto, jota minulla ei ole, eikä tule, kun en tykkää ajaa autoa.

Ison kaupungin jatkuva melu, sitä ei enää jaksais.

Niin siis pikkukaupungissa asumiserllahan ei ole mitään tekemistä maalla asumisen kanssa, vaan se on kaupunkiasumista, oli kaupunki sitten pieni tai iso.

Pikkukaupungissa ei välttämättä ole kovin toimivaa kaupungin sisäistä joukkoliikennettä, mutta eipä sitä terveet ihmiset pikkukaupungissa tarvitsekaan. Kaikkialle on lyhyt matka ja pyörällä pääsee muutamassa minuutissa kaupungin laidalta toiselle, eikä se kävellenkään kauaa kestä.

Itse olen pikkukaupungin kasvatti ja vaikka kaupungissa vielä nuorempana oli ihan kaupungin sisäinen bussiliikenne olemassakin, niin sitä ei tarvinut koskaan. Keskustaan oli matkaa kilometri ja kaupungin toiselle laidalle reilut pari kilsaa. Bussia käytin vain lähtiessäni toiselle paikkakunnalle ja sekin jäi kun ostin oman auton.

Olen asunut niin isossa kuin pienessä kaupungissa, sekä maalla (siis oikeasti maalla peltojen ja metsien keskellä) ja kaikissa on omat hyvät puolensa.

Itsellä ainakin auttoi ahdistukseen maalle muutto. Ihana kun on tilaa ympärillä, luonto lähellä ja saa olla ihan rauhassa. Täällä minun sielu lepää, mutta ei tämä tietysti sovi kaikille.

Maalla saa olla ihan omissa oloissaan, jos niin haluaa ja minähän haluan. Ei kiinnosta naapurit ja heidän tekemisensä pätkääkään.

- minulla sama juttu. Olen asunut tällä kylällä 21. 5 vuotta enkä ole naapureiden kanssa edes niin tuttu että kävisin heidän luonaan kyläilemässä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään mihin verrata, kun en ole asunut vedessä enkä ilmassa.

Voi sua ja suomenkielen käsitteitä- ja puujalkavitsejä🌝

Maaseudulle muutto ei pahaa oloa ja kaikkia ongelmiasi ratkaise.

Maalla asuminen on tylsää. Palvelut usein kaukana. 

Vierailija kirjoitti:

Auto pakollinen ja talvi helvettiä ellei ole traktoria pihan auraamiseen tai osta aurauspalvelua joltain naapurilta. Lumikolla tai mönkijällä ei kovin isoa pihaa saa kolattua.

Lumikolalla saa lolattua ihan riittävän ison pihan. Ei ne kolattavat alueet maalla sen isompia ole kuin kaupungissakaan, mikäli niin halutaan. Itsesatähän se on kiinni, minkälaisen alueen haluaa pitää lumesta vapaana.

Itselläni satametrisen pihatieni linkoaa saman yksityistien varressa asuva maajussi, joka siis samalla linkoaa sen yksityistien. Ottaa siitä muutaman kympin talvelta. Yhtenä talvena yksityistien aurasi toinen maajussi, kun tällä vakkarilla oli traktorin hydrauliikka rikki, eikä saanut ajoissa varaosia. En viitsinyt tehdä sopparia tämän väliaikaisen kanssa, vaan kolasin tien itse koko talven. Kolauskertoja tuli vajaa kymmenen ja ainoastaan kerran oli suojakeli. Kevyttä pakkasluntahan kolailee ihan mielikseen. Ei siis ole kummoinen nakki kolata itse sen pihatienkin vaikka läpi talven, mutta kun jussi hoitaa sen minuutissa samalla kun ajaa yksityistien, ekä siitä juuri mitään ota, niin miksipä sitä palvelua ei hyödyntäisi.

Eikä ole maalla asuminen minkäänlaista helvettiä vaan oikein mukavaa ja leppoisaa myös talvella.

Vierailija kirjoitti:

Pikkukaupunkiin minäkin mietin muuttamista.

Niitäkin on eri kokoisia, ihan metsän keskelle eli kauas kaikesta, sitä en kaipaa, sitäkin on kokeiltu.

Julkinen liikenne usein on vaan huono niissä. Pitää olla oma auto, jota minulla ei ole, eikä tule, kun en tykkää ajaa autoa.

Ison kaupungin jatkuva melu, sitä ei enää jaksais.

Pikkukaupungissa pystyy kyllä asumaan ilman autoa, ainakin jos on sellainen ettei ole mahdoton matka lähimpään isoon kaupunkiin ja jonkinlainen julkisen yhteys. Paikallisliikennettä ei toki ole, mutta taajamassa kaikki on kävely/pyöräilymatkan päässä. Tiedän useita jotka pärjäilee aivan hienosti ilman autoa pienessä taajamassa, jotkut käy jopa bussilla töissä naapurikunnassa.

Vierailija kirjoitti:

kun asuu suuren kaupungin lähiössä saa molemmista parhaat puolet. luonto on lähellä puistoineen ja metsineen mutta kaupunkiin pääsee alle puolessa tunnissa.

kätevää!

Kaupunkiin pääsee bussilla puolessa tunnissa, jos ei halua ajaa autolla. Ja kaikki lähipalvelut on, no, lähellä. Mutta onhan maalla isot tontit. Itse voisin ajatella muuttavani johonkin oman kotikaupunkini kylistä, jotka on 15-30km päässä kaupungin keskustasta hyvien yhteyksien päässä, on alakoulua, luistelukenttää ja hiihtolatuja, mutta isommat tontit kuin lähiöissä. Mutta toistaiseksi lapsiperhearjessa lähiöelämän helppous viehättää, asiaa varmaan auttaa se että on varaa asua omakotitalossa myös tässä lähiössä. Jos vaihtoehto ois kerrostalo lähdössä tai okt pienemmässä taajamassa tai kylässä niin valinta ois ehkä toinen.

Maalle-maalle, eli 10+ km päähän kaikesta, en enää lähtisi elettyäni siellä ekat 20v elämästäni.

Vierailija kirjoitti:

Pimeää. Pilkkopimeää 20 tuntia vuorokaudessa. Otsalampun kanssa voi lenkkeillä mutta ei se kivaa ole. Elämä on jossakin muualla :(

Nimenomaan se pimeys on ihan parasta. Täällä pk-seudulla ei jumankauta pääse pimeään, ellei teippaa asunnon ikkunoita jollain monikerrosfoliolla umpeen. Joka välistä pilkistää joku katulyhty tai led-mainos.

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulle muutto ei pahaa oloa ja kaikkia ongelmiasi ratkaise.

Maalla asuminen on tylsää. Palvelut usein kaukana. 

Oppiipahan tekemään itse jotain, eikä teettämään vain muilla joutavia askareitaan. Itse kyllä olen niin laiska, että mieluummin asustelen kerrostalossa kaupungissa, ja itse asiassa laiskuus on tullut nimenomaan siitä, että ei ole tilaa askarrella. Jos autoakin haluaa rempata, niin kyllä jonkinlainen talli pitäisi olla vähintään ja nimenomaan oma, ettei tule paniikkia vuokrien yms. kanssa. Kyllä kaupungissa tuppaa katoamaan kaikenlainen oma-aloitteisuus, väittäisin. Mutta jos tykkää harrastella vaikka punttisalilla käyntiä, niin onhan sekin tekemistä ja ajantappoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pimeää. Pilkkopimeää 20 tuntia vuorokaudessa. Otsalampun kanssa voi lenkkeillä mutta ei se kivaa ole. Elämä on jossakin muualla :(

Nimenomaan se pimeys on ihan parasta. Täällä pk-seudulla ei jumankauta pääse pimeään, ellei teippaa asunnon ikkunoita jollain monikerrosfoliolla umpeen. Joka välistä pilkistää joku katulyhty tai led-mainos.

Onko todella se useita kuukausia jatkuva pimeys? Siis kun lähdet töihin, on pimeää, kun tulet töistä, pimeää. Sitä kestää lokakuusta helmikuuhun. Mutta toki ihmiset on erilaisia, toisia se ei haittaa ja toisia taas haittaa. Itsekin nautin pimeydestä _joskus_ kun menee vaikka viikonlopuksi sinne maalle, mutta pidemmän päälle se rassaa.

Kun on sopeutuvainen luonne niin viihtyy kaikissa asumismuodoissa isommasta kaupungista aina haja-asutusalueelle asti, ja kaikissa lukemattomissa vaihtoehdoissa sillä välillä. Hyvät ja huonot puolet jokainen punnitsee itse. Elämänsä aikana voi kokeilla kumpaakin, niinkuin itse olen tehnyt. Tällä hetkellä olen maalla. Tulevaisuudesta ei vielä tiedä, mikä sopii minulle.

Tunkkaista, ihme kyyläilyä ja kyttäämistä.

Kaupungissa elämisen helppous on meille se juttu. Se että koulut, kaupat ja työpaikat ovat kävelyetäisyydellä omakotitalostamme tekee elämästä niin helppoa ja huoletonta. Torille vähän pidemmälti, eli reilu 2 kilsaa. Kuitenkin oma rauhallinen takapiha ja toisaalta uimarantaan 500 metriä ja kaupunki metsikköön kilsan verran.

Viikonloppuna voi lähteä maalle, mummon mökille, jos haluaa. Mutta siis paljon helpompi autoilla max kerran viikkoon maalle, kuin sukkuloida maalta päivittäin töihin ja kuskata lapsia päiväkoteihin kouluihin jne.

Kaikkein karmein vaihtoehto olisi olla kaupungin syrjällä tai kehyskunnassa jollain uudella okt alueella, olisi molempin asioiden nurjat puolet. Naapurit vieressä, muttei juuri mitään palveluja.