Tytär raskaana (19v)

Täällä varmaan sataa paheksuntaa, mutta oma kantani nyt vaan on, että valtaosa teini-ikäisistä, vaikka kuinka olisi 19-vuotias, on aivan liian nuoria vanhemmaksi. Miten on koulujen käynnin, psyykkisen aikuisuuden, itsenäisen henkisen ja taloudellsien toimeentulon laita?

Toisaalta eipä tuossa voi vanhempana varmaan muuta tehdä kuin tarjota tukea, kannustusta ja lämpöä.

Itse olen nyt 22-vuotias eikä minulla ole lapsia. Olisin tarvittaessa ollut valmis äidiksi jo 19-vuotiaana. 19-vuotias voi olla joko täysi lapsi vielä tai täysin aikuinen. Kuitenkin vaikka hän olisi kuinka aikuismainen, tarvitsee hän täyden tukesi. Itse ainakin ajattelen, että ollessani raskaana tulen tarvitsemaan kaiken vanhempieni tuen (enkä tarkoita mitään rahallista tukea tai mitään, vaan ajatusten jakamista, keskustelua aiheesta, kokemuksia, vinkkejä jne.)

Sanoit, että tyttäresi on taipuvainen masennukseen. Hän saattaa olla taipuvainen masennukseen vielä 10 vuodenkin päästä, ikä ei välttämättä sitä seikkaa korjaa. Uskon, että tyttärestäsi nyt tosipaikan tullen kuorituu entistä aikuismaisempi, ja tulet yllättymään hänen voimavaroistaan. Kannattaa nyt vaan kannustaa ja iloita aiheesta.

Tsemppiä ja onnittelut tulevalle isoäidille! :)

Susta tulee mummo. Onnea :)

Onneksi oma äiti on eri maata ja osasi iloita meidän puolesta. Sain esikoisen 19-vuotiaana ja toinen lapsi syntyi kun olin 20, kolmas ollessani 23. (: Ollaan naimisissa ja me ollaan kyllä täysin rinnoin nautittu perhe elämästä miehen kanssa! Tietenkin tiedostetaan se, että ollaan nuoria, mutta kumminkin ollaan ihan normaali perhe mielestäni. Me vanhemmat käydään töissä, lapset hoidossa mummolassa sen aikaa kun on (Äitini on vuorotteluvapaalla ja itse olen vuorotöissä joten kyse on siis muutamista tunneista päivässä ..)

Me ollaan onnellisia ainakin näin.

Kolmonen kirjoitti hyvin, olen samaa mieltä.

Tee pettymystyösi nyt pian ja sitten ehkä pystyt nauttimaan ja olemaan tukena.

Ethän itsekin ole masentuneisuuteen taipuvainen??

Jos saisit valita, lapsi nyt tai ei lapsia ollenkaan, kumman valitsisit? Jos päädyit ekaan, ole onnellinen.

Kannattaa vaan tulkuttaa sitten lapselle kuitenkin, että lapsesta (lapsista) huolimatta kannattaa tähdätä koulutuksessa mahdollisimman pitkälle, niin ei tarvitse sitten kolmevitosena miettiä, että mitähän sitä tässä lähtisi opiskelemaan lisää.

Luulen, että lapsen synnyttyä iloitset hänestä kovasti, vaikka nyt murehdit ja huolhdit. Niin ainakin meillä kävi.

t. 19-vuotiaana lapsen saanut

Mä sain itse oman lapsen 21 vuotiaana. Mun äiti, silloin 42v, ei iloinnut asiasta vaan ehdotti aborttia. Kavereillakaan ei ollut lapsia joten ei ollut ketään naista kenen kanssa jakaa se ilo ja innostus. Nyt kahdeksan vuoden jälkeen oon edelleen katkera äidilleni, ettei se ollut raskausaikana mun tukena ja turvana. Joten jos mahdollista niin ole läsnä tyttärellesi ja yritä iloita asiasta hänen kanssaan. Kun pieni vauva on maailmassa niin sunkin sydän sulaa ;)

Hän tarvitsee tukeasi.

Mikä on ongelma??

Aikuinen ihminen...

Vierailija kirjoitti:

Hän tarvitsee tukeasi.

Juu, varsinkin silloin huhtikuussa 2014, kun oli raskaana.

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen ihminen...

Jolla on nyt viisivuotias lapsi.

Tuohan on iloinen perhetapahtuma! Onneksi olkoon teille ja koko perheellenne! Lapsen syntymä on yksi kauneimmista ja mahtavimmista asioista elämässä, varmaan jopa se kaikista kaunein ja mahtavin.

Tyttäresi on aika nuori, mutta se ei minusta haittaa. On ainakin nuori ja vahva keho, joka kestää hyvin raskausajan ja synnytyksen. Minun mielestä myös nuoruutta voi elää vielä lapsen saamisenkin jälkeen, eli vielä voi opiskella ammatin ja viettää välillä aikaa myös kavereitten kanssa. Kaverini sai lapsen samanikäisenä, ja hyvin on mennyt.