Valetytär vanhuksen ainoa vierailija...

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 22:09"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 22:04"]12, ero Ameliahenkisyyteen tässä on selkeä. Totta kai on mukavaa, jos joku mukava ihminen käy katsomassa sairasta osastolla. Eihän silti kai ole kovin mukava henkilö sellainen, joka valehtelee olevansa toisen tytär jatkuvasti, vaikkei ole ja pyrkii tämän tileillekin määrätietoisesti? Ameliahenkisiä ihmisiä on olemassa mutta heidän täytyy kuitenkin esiintyä ihmisinä, jotka eivät yritä olla omainen hyötymistarkoituksessa. Tukihenkilöitä sinne osastoille saadaan vähän dementiaosastoille, sillä dementoituneet eivät kovin usein hyväksy sellaisia ja osa ei osaa tai kehtaa pyytää. Tukihenkilöiden pitää tulla turvallista reittiä, joko omaisen kautta ystäväksi tai eri ystäväpalveluiden. Syystä, että jos kuka tahansa voi kävellä osastolle ja sanoa tulevansa vaikka ukkia katsomaan, kävellä sitten jonkun potilaan luokse, dementoitunut ei välttämättä väitä, ettei tunne henkilöä, kuten tässä, sillä hän muistaa, että hänellä on lapsenlapsi muttei mitään muuta  ja on haavoittuvainen. Haluaisitko sitten tosiaan tälläistä kutsua Ameliahenkisyydeksi?

Te, joiden mielestä omaisten olisi hyvä katsoa peiliin. Osa dementoituneista vanhemmista on muuttunut paljon ja heidän kanssaan keskusteleminen on vaikeaa. Kaikki omaiset eivät kestä sitä. He haluaisivat takaisin henkilön, jonka kanssa oli mukavia yhteisiä hetkiä. Monet ovat alkuun käyneet katsomassa ja sitten väsyneet. Matka osastolle voi olla pitkä. Totta on, että olisi kiva, kun kaikkia vanhuksia käytäisiin katsomassa mutta monelle se on oikeasti liian rankkaa. Hoitajat usein miettivät usein sitä, miksei tuon ja tuon luona käy kukaan ja syyllistävät osa omaisiakin. Eikö tämä ole väärä hetki syyllistää, kun jotain tälläistä hyväksikäyttöä on tapahtunut? Jos itse hoitajana tuon esille sen puolen, että omainen ei kestä, monikaan ei ymmärrä, miksei. Mutta se on yleistä, etteivät kestä. Hoitajina me taas olemme nähneet henkilön vain siinä kunnossa, missä hän tarvitsee hoitoa. Olemme tutustuneet henkilöön, joka ei muista ja hän ei ole omainen. Hyväksyminen on selvää. Omaisen tilanne ei ole sama.

[/quote]

No joo, mutta turha sitten meuhkata lehtien palstoilla omasta mielipahasta. Ei se varmaan isälläkään hyvä mieli ole ollut.

[/quote]

Eivät he meuhkaa mielipahaansa sen enempää surustaan vaan siitä, miten osastolla on hyväksytty tuo valetytär, siirretty isä keskustelematta ja heitä on syyllistetty. On hyvä, että he ottavat esille asian, sillä samalla tuovat ongelman, mikä on ollut aina olemassa: vanhuksia voi hyväksikäyttää osastoilla ja he tarvitsevat tarkempaa hoitoa. On tapahtunut hoitovirhe ja niitä ei saa sattua. Inhimillisiä ollaan ja virheitä voi tulla mutta silloin, kun joku on kuolemassa tai hakemassa edunvalvojaksi, pitäisi pyytää paperit ja tarkistaa väestörekisteristä. Ne ovat rutiinihommia.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 22:09"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 22:04"]

12, ero Ameliahenkisyyteen tässä on selkeä. Totta kai on mukavaa, jos joku mukava ihminen käy katsomassa sairasta osastolla. Eihän silti kai ole kovin mukava henkilö sellainen, joka valehtelee olevansa toisen tytär jatkuvasti, vaikkei ole ja pyrkii tämän tileillekin määrätietoisesti? Ameliahenkisiä ihmisiä on olemassa mutta heidän täytyy kuitenkin esiintyä ihmisinä, jotka eivät yritä olla omainen hyötymistarkoituksessa. Tukihenkilöitä sinne osastoille saadaan vähän dementiaosastoille, sillä dementoituneet eivät kovin usein hyväksy sellaisia ja osa ei osaa tai kehtaa pyytää. Tukihenkilöiden pitää tulla turvallista reittiä, joko omaisen kautta ystäväksi tai eri ystäväpalveluiden. Syystä, että jos kuka tahansa voi kävellä osastolle ja sanoa tulevansa vaikka ukkia katsomaan, kävellä sitten jonkun potilaan luokse, dementoitunut ei välttämättä väitä, ettei tunne henkilöä, kuten tässä, sillä hän muistaa, että hänellä on lapsenlapsi muttei mitään muuta  ja on haavoittuvainen. Haluaisitko sitten tosiaan tälläistä kutsua Ameliahenkisyydeksi?

Te, joiden mielestä omaisten olisi hyvä katsoa peiliin. Osa dementoituneista vanhemmista on muuttunut paljon ja heidän kanssaan keskusteleminen on vaikeaa. Kaikki omaiset eivät kestä sitä. He haluaisivat takaisin henkilön, jonka kanssa oli mukavia yhteisiä hetkiä. Monet ovat alkuun käyneet katsomassa ja sitten väsyneet. Matka osastolle voi olla pitkä. Totta on, että olisi kiva, kun kaikkia vanhuksia käytäisiin katsomassa mutta monelle se on oikeasti liian rankkaa. Hoitajat usein miettivät usein sitä, miksei tuon ja tuon luona käy kukaan ja syyllistävät osa omaisiakin. Eikö tämä ole väärä hetki syyllistää, kun jotain tälläistä hyväksikäyttöä on tapahtunut? Jos itse hoitajana tuon esille sen puolen, että omainen ei kestä, monikaan ei ymmärrä, miksei. Mutta se on yleistä, etteivät kestä. Hoitajina me taas olemme nähneet henkilön vain siinä kunnossa, missä hän tarvitsee hoitoa. Olemme tutustuneet henkilöön, joka ei muista ja hän ei ole omainen. Hyväksyminen on selvää. Omaisen tilanne ei ole sama.

[/quote]

Todella hyvin kirjoitettu. On hienoa, että kaltaisiasi hoitajia on olemassa!

[/quote]

Kiitos paljon sinulle. Haluan olla kaikkien potilaitten puolella.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 22:00"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 18:04"]Miten niin ei käydä isän luona vieraisilla? Hehän olivat käyneet isäänsä katsomassa siihen asti, kunnes isä oli 18.3. siirretty toiseen yksikköön, jossa hän kuoli. Siitä siirrosta ei kerrottu => lapset eivät voineet asiasta tietää. Isä kuoli suunnilleen 21.3 eli vain pari päivää myöhemmin. Tieto siirrosta oli mennyt väärälle henkilölle, joka oli virheellisesti potilastietojärjestelmässä merkitty tyttäreksi.

En ymmärrä, miten niin omat lapset olivat isänsä hylänneet. He olivat käyneet isäänsä katsomassa Koskelan palvelukeskuksessa, mutta eivät tienneet, että siellä kävi myös valetytär. Henkilökunnan kanssa ei yleensä tule sukuselvityksiä tehtyä ja monella vanhuksella on enemmän kuin 1 lapsi, joten valesisarus ei tullut ilmi.

Mistä te siis keksitte, että tästä vanhuksesta ei välitetty?

[/quote]

Ei tuossa mainita, että lapset olisivat vierailleet isänsä luona, vaan isän seurustelukumppani. Lapset purkavat omaa syyllistö oloaan nyt kauhealla älämölöllä. Jos oikeat lapset olisivat säännöllisesti käyneet isäänsä katsomadsa, olisi valesisarus varmasti paljastunut. Nyt pitöisi sitten alkaa näitä lapsia säälittelemään....

[/quote]

Sanottiinko siinä jutussa, että lapset EIVÄT käyneet isänsä luona? Kerrottiin vain aivan viimeisistä viikoista.

Oma isäni on dementikko ja hoitokodissa. Siellä käyvät häntä katsomassa veljeni, veljen ex-vaimo (oikein ihana ihminen), kaksi serkkuani (asuvat aivan hoitokodin vieressä) sekä isän sisko. Äitini on jo kuollut. Hoitajat puhuvat jatkuvasti, miten "vaimo kävi katsomassa" tarkoittaen tätiäni ja toisaalta puhuvat myös, miten nuorempi siskoni on siellä käynyt, vaikka minulla ei ole siskoa. Tähän asti en ole kysellyt, kuka tuo siskoni on, koska oletan, että puhe on serkustani, mutta voihan olla, että siellä käykin valetytär! Koska en ole asiaan puuttunut, olen siis huono tytär enkä vieraile isäni luona?

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 22:20"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 22:09"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 22:04"]12, ero Ameliahenkisyyteen tässä on selkeä. Totta kai on mukavaa, jos joku mukava ihminen käy katsomassa sairasta osastolla. Eihän silti kai ole kovin mukava henkilö sellainen, joka valehtelee olevansa toisen tytär jatkuvasti, vaikkei ole ja pyrkii tämän tileillekin määrätietoisesti? Ameliahenkisiä ihmisiä on olemassa mutta heidän täytyy kuitenkin esiintyä ihmisinä, jotka eivät yritä olla omainen hyötymistarkoituksessa. Tukihenkilöitä sinne osastoille saadaan vähän dementiaosastoille, sillä dementoituneet eivät kovin usein hyväksy sellaisia ja osa ei osaa tai kehtaa pyytää. Tukihenkilöiden pitää tulla turvallista reittiä, joko omaisen kautta ystäväksi tai eri ystäväpalveluiden. Syystä, että jos kuka tahansa voi kävellä osastolle ja sanoa tulevansa vaikka ukkia katsomaan, kävellä sitten jonkun potilaan luokse, dementoitunut ei välttämättä väitä, ettei tunne henkilöä, kuten tässä, sillä hän muistaa, että hänellä on lapsenlapsi muttei mitään muuta  ja on haavoittuvainen. Haluaisitko sitten tosiaan tälläistä kutsua Ameliahenkisyydeksi?

Te, joiden mielestä omaisten olisi hyvä katsoa peiliin. Osa dementoituneista vanhemmista on muuttunut paljon ja heidän kanssaan keskusteleminen on vaikeaa. Kaikki omaiset eivät kestä sitä. He haluaisivat takaisin henkilön, jonka kanssa oli mukavia yhteisiä hetkiä. Monet ovat alkuun käyneet katsomassa ja sitten väsyneet. Matka osastolle voi olla pitkä. Totta on, että olisi kiva, kun kaikkia vanhuksia käytäisiin katsomassa mutta monelle se on oikeasti liian rankkaa. Hoitajat usein miettivät usein sitä, miksei tuon ja tuon luona käy kukaan ja syyllistävät osa omaisiakin. Eikö tämä ole väärä hetki syyllistää, kun jotain tälläistä hyväksikäyttöä on tapahtunut? Jos itse hoitajana tuon esille sen puolen, että omainen ei kestä, monikaan ei ymmärrä, miksei. Mutta se on yleistä, etteivät kestä. Hoitajina me taas olemme nähneet henkilön vain siinä kunnossa, missä hän tarvitsee hoitoa. Olemme tutustuneet henkilöön, joka ei muista ja hän ei ole omainen. Hyväksyminen on selvää. Omaisen tilanne ei ole sama.

[/quote]

No joo, mutta turha sitten meuhkata lehtien palstoilla omasta mielipahasta. Ei se varmaan isälläkään hyvä mieli ole ollut.

[/quote]

Eivät he meuhkaa mielipahaansa sen enempää surustaan vaan siitä, miten osastolla on hyväksytty tuo valetytär, siirretty isä keskustelematta ja heitä on syyllistetty. On hyvä, että he ottavat esille asian, sillä samalla tuovat ongelman, mikä on ollut aina olemassa: vanhuksia voi hyväksikäyttää osastoilla ja he tarvitsevat tarkempaa hoitoa. On tapahtunut hoitovirhe ja niitä ei saa sattua. Inhimillisiä ollaan ja virheitä voi tulla mutta silloin, kun joku on kuolemassa tai hakemassa edunvalvojaksi, pitäisi pyytää paperit ja tarkistaa väestörekisteristä. Ne ovat rutiinihommia.

[/quote]

se mitä tarvitaan on välittäminen omia perheenjäseniä kohtaan eikä hoitohenkilökunnan kyttäämistä ja syyllistämistä. 

Suomalainen on juuri tuollainen, että itsessä ei ole ikinä mitään vikaa tai vastuun puutetta vaan kaikissa muissa ja ainakin systeemissä. 

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 22:37"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 22:00"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 18:04"]Miten niin ei käydä isän luona vieraisilla? Hehän olivat käyneet isäänsä katsomassa siihen asti, kunnes isä oli 18.3. siirretty toiseen yksikköön, jossa hän kuoli. Siitä siirrosta ei kerrottu => lapset eivät voineet asiasta tietää. Isä kuoli suunnilleen 21.3 eli vain pari päivää myöhemmin. Tieto siirrosta oli mennyt väärälle henkilölle, joka oli virheellisesti potilastietojärjestelmässä merkitty tyttäreksi.

En ymmärrä, miten niin omat lapset olivat isänsä hylänneet. He olivat käyneet isäänsä katsomassa Koskelan palvelukeskuksessa, mutta eivät tienneet, että siellä kävi myös valetytär. Henkilökunnan kanssa ei yleensä tule sukuselvityksiä tehtyä ja monella vanhuksella on enemmän kuin 1 lapsi, joten valesisarus ei tullut ilmi.

Mistä te siis keksitte, että tästä vanhuksesta ei välitetty?

[/quote]

Ei tuossa mainita, että lapset olisivat vierailleet isänsä luona, vaan isän seurustelukumppani. Lapset purkavat omaa syyllistö oloaan nyt kauhealla älämölöllä. Jos oikeat lapset olisivat säännöllisesti käyneet isäänsä katsomadsa, olisi valesisarus varmasti paljastunut. Nyt pitöisi sitten alkaa näitä lapsia säälittelemään....

[/quote]

Sanottiinko siinä jutussa, että lapset EIVÄT käyneet isänsä luona? Kerrottiin vain aivan viimeisistä viikoista.

Oma isäni on dementikko ja hoitokodissa. Siellä käyvät häntä katsomassa veljeni, veljen ex-vaimo (oikein ihana ihminen), kaksi serkkuani (asuvat aivan hoitokodin vieressä) sekä isän sisko. Äitini on jo kuollut. Hoitajat puhuvat jatkuvasti, miten "vaimo kävi katsomassa" tarkoittaen tätiäni ja toisaalta puhuvat myös, miten nuorempi siskoni on siellä käynyt, vaikka minulla ei ole siskoa. Tähän asti en ole kysellyt, kuka tuo siskoni on, koska oletan, että puhe on serkustani, mutta voihan olla, että siellä käykin valetytär! Koska en ole asiaan puuttunut, olen siis huono tytär enkä vieraile isäni luona?

[/quote]

huono tytär - siltäkö tuntuu?

et vieraile isäsi luona - varmasti fakta, surullinen fakta.

isäsi luona vierailee kuitenkin joukko sukulaisia ja olette varmasti kaikki perillä hänen voinnistaan.

tässä tapauksessa lapset syyttävät hoitokotia siitä, etteivät tienneet isänsä voinnista. Se kertoo, että vierailuja ei ole ollut - eikä liioin soittoja voinnin kysymiseksi. Surullista.