Lue keskustelun säännöt.
Äiti sinulle on viesti
10.04.2014 |
Hei äiti!
Muistatko kuinka joskus hermostuit minulle ja veljelleni kun riehaannuimme leikeissämme. Tästä on nyt jo 15 vuotta vaan en ole koskaan unohtanut kuinka meille raivostuit viimeisen kerran. Otit molempia hiuksista kiinni ja nostit ilmaan. Olin silloin 10 vuotta ja muistan tapahtuman selkeästi sen pelon ja kauhun mikä kasvoillemme tuli kun veljen kanssa katsoimme toisiimme. Muistan myös sinun raivosta vääristyneet kasvot.
Et tehnyt muuta kuin annoit vähän tukkapöllyä, mutta se tukkapölly tappoi kaiken rakkauden mitä tunsin sinua kohtaan. En ole sen jälkeen halannut sinua en tullut viereenne nukkumaan kun näin painajaisia. Emme edelleenkään pysty puhua luontevasti puhelimessa. Teini-ikäisenä tappelut oli hurjia.
Äiti minä luotin sinuun ja sinun kykyysi ohjata meitä. Ajattelitko tuolloin, että meistä tulee vielä aikuisia joskus? että muistaisin ne tukkapöllyt ikuisesti. Äiti minä käyn terapiassa, koska perusturvani on järkkynyt pienenä, koska minulla ei ollut ketään kehen luottaa. En osaa luottaa vieläkään pelkään kaikkea.
Olen usein kuullut miten muiden perheissä on tehty jotain vielä pahempaa lyöty, potkittu, kuristettu, mutta äiti sinun ei olisi tarvinut koskea meihin. Tämän viimeisen tapahtuman jälkeen et koskaan enää koskenut meihin kun olit vihainen. Se jätti silti ikuiset arvet...
- Tyttäresi
Miettikääpä väkivaltaa käyttävät äidit tätä! Tämä on tosi ja sinä voit olla seuraava joka menettää lapsensa rakkauden. Lapsi on ihminen ja hänestä tulee joskus aikuinen. Lapsella on muisti ja lapsen rakkaus sinua kohtaan ei ole ehdotonta se on täynä ehtoja ja vaatimuksia. Lapsi voi pelätä ja kunnioittaa sinua, mutta rakkaus se sinun tulee ansaita.
Kommentit (28)
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 06:48"]
Heikkohermoinen lapsi, lieneekö sukuvika kun äitikin noin raivostui.
Minäkin muistan, kun juoksin karkuun remmi kädessä perässä tulevaa vanhempaa. Niitä remmejä taitaa olla jossakin piilossa vieläkin, kun laitoin ne piiloon että seuraavalla kerralla ehdin selkäsaunaa karkuun, kun saan etumatkaa.
Sisu siinä vain kasvoi. Mutta se olikin 1060-lukua. Silloin ei lapset saaneet tehdä ihan mitä tahansa vain siitä syystä, että lapsiin ei saanut koskea muuten kuin lempeästi, vaikka lapsi olisi kuinka purrut, potkinut ja tapellut.
Kysyn vaan aloittajalta, että onko sinulla murrosikäisiä lapsia? Siinä vaiheessa voi yksi jos toinenkin äiti ja myöskin isä huomata menettäneensä lapsensa rakkauden, vaikka kuinka lempeästi olisi kasvattanut.
[/quote]
ooksää joku vamppyyyri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan kasvattajana päästä helpolla: siksi ei väkivaltaa
Olen aikuinen, minulla on kaikki konstit käytössä, kunhan vaan jaksan käyttää älyäni ja kärsivällisyyttäni. Lapsen lyöminen tai satuttaminen on hengen köyhyyttä.
Kiitos kirjoittaja. Ihailen avoimuuttasi asiassa ja toivon hartaasti, että edes yksi lukija ottaa tästä tekstistä opiksi. Silloin kirjoituksesi muuttaa maailmaa enemmän kuin keskimäärin av-palstan avaukset!
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 12:49"]
Kiitos kirjoittaja. Ihailen avoimuuttasi asiassa ja toivon hartaasti, että edes yksi lukija ottaa tästä tekstistä opiksi. Silloin kirjoituksesi muuttaa maailmaa enemmän kuin keskimäärin av-palstan avaukset!
[/quote]
Komppaan. Valtaosa aloituksista on turhakkeita, esim. aamukakka, kutiaako pillu, vuotaako jne.
Sain tukkapöllyä raivosta kihisevältä äidiltäni ala-asteikäiseksi saakka. Meillä on läheiset ja lämpimät suhteet nykyisin.
En aio koskaan kurittaa omaa lastani, mutta pohdin että aikamoista painia tuo välillä on, vaikkapa haalareiden pukeminen aamulla. Vanhempi on omalla tavallaan huushollin poliisi: vanhemmalla pitäisi olla perheen väkivaltamonopoli.
Ei tämä ole mikään niin yksinkertainen asia että näin päätetään olla hyvä vanhempi, ja noin ei kuriteta vaan kasvatetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
P.s: Missä hemmetissä AP:n isä oli kun ap ja äitinsä riehuivat menemään? Isän pitäisi kantaa oma osansa vastuusta vaikkei paikalla olisi ollutkaan!
Voisin veikata, että nää taustat menee näin:
Äiti ei ole saannut kunnolla nukuttua 2 vuorokauteen, silti on iloisesti yrittäny pitää kodin puhtaana, pyykit pessy, ruuat laittanu ja kattonu muksujen perään. Muksut on luultavasti koko päivän nahistellut keskenään ja nyt leikkiessään pitäny älytöntä meteliä ja rikkonu tavaroita. Väsyny äiti ei jaksa 200000000 kerran jälkeen pyytää kauniisti lopettamaan, vaan antanu molemmille tukkapöllyt. Myöhemmin teini-iässä tää kirjeen kirjottaja on varmaan haukkunu äitinsä aivan totaallisesti ja syyttäny kaikesta huonosta ja kertonut vihaavansa häntä ym. Miltäköhän äidistä tuntuu? Kaikkensa on yrittäny mutta hänen lapsensa vaa huutaa ja vihaa. Äiti ei enää jaksa ja nykysin puhelut tuntuu luonnottomilta. EI IHME. Olen itsekkin saannut tukkapöllyjä ja ymmärrän hyvin miksi. Ehkäpä tän kirjeen kirjoittajan pitäis miettiä, että mitä se äiti on hänen eteensä tehny ja että olikohan tää tukkapölly ihan ansaittua. Lyömistä ja seinille heittelyä en ymmärrä, mutta tukkapölly on välillä ihan aiheellinen...
juu, onhan se väärin. hyvä ap kun käyt terapiassa