Lue keskustelun säännöt.
Kun on hyvännäköinen on vaikee olla parisuhteessa
09.04.2014 |
Olin 9 vuotta aviossa, erosin erinäisten syiden vuoksi kertaakaan en pettänyt. Hellyyttä kaipasin jo pitkään, se oli tuosta suhteesta loppu. Löysinkin sellaista melko pian, ihanan, mukavan huomaavaisen miehen..
Kuitenkin, kuitenkin tää vapaus vaan on mulle niin kivaa. Saan miehiltä paljon huomiota, ja se tuntuu hyvälle, mietin aina olisko tuo kuitenkin parempi kuin mitä minulla nyt on. Lisäksi huomaan jumittuvani nykyisessä kumppanissa ihan mitään sanomattomiin ärsytyksiin (mitkä ei kenessäkään muissa haittaa). Välillä taas tuntuu että haluan olla vain hänen kanssaan.
On rankkaa olla näin tunnevammainen. JOs olisin ulkonäöltäni toisenlainen, enkä herättäis kiinnostusta ulkopuolisissa uskoisin että olisin paljon rakastavampi kumppani. Nyt olen kaikkea muuta, tämä häiritsee mutta en voi itselleni mitään. Edelleenkään en ole kuitenkaan pettänyt!
Kommentit (41)
Muuten hyvin, mutta otsikko meni väärin. Kun on tunnevammainen, on vaikeaa olla parisuhteessa.
Eiköhän sitä seuraa ja huomiota saa runsain mitoin kuka tahansa nainen, jos pynttää itseään tyrkyn näköiseksi.
Ei kaikkien tarvitse elää parisuhteessa, ja on varmasti parempikin olla vapaa, jos on silloin onnellisimmillaan. Ja kumppanihan kärsii ihan varmasti jos toinen haikailee vapauden perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä mies ei ole tarpeeksi hyvä sinulle?
Minä olen kaunis, erosin exästä juuri sen takia, että hän ei huomioinut minua ollenkaan, parisuhteemme näivettyi. Löysin miehen, joka jumaloi minua. Hän tekee aivan kaiken suhteemme eteen, hemmottelee minua ja pitää minua jalustalla. Seksi on ihanaa. Tätä on jatkunut jo kuusi vuotta joten en luule, että kyseessä on enää alkuhuuma.
Olen vaativa, mutta niin, tiedän tasoni. Ehkä sinä et ole löytänyt arvoistasi kumppania vielä?
Onko miehesi komea ja ns. tasoisesi? Vai riittäkö sinulle kun on huomioiva? Mietin myös että mieheni pitäisi ehkä olla myös komea ja muuallakin haluttava ( ei nyt mikään rumiluskaan ole, mutta ei sitä käsistä viedä) ehkä tämä herättäisi mustasukkaisuuden ja halun pitää vain hänet, ei muita.
ap
27 vastaa: On komea ja tasoiseni.
Ehkä miehesi ei ole juuri sinun mielestäsi maailman ihanin ja haluttavin, komein mies? Jos näin ei ole, kannattaa miettiä, josko nostaisit kytkintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateellinen mistä!? :D
Nettikeskusteluahan tämä on, tässä puhutaan el'm'ntilanteista ja ajatuksista, miten olla kateellinen jonkun tuntemattoman ihmisen onnettomuudesta/onnesta/miehestä/ulkonäöstä?
Tää on oikeesti aika pelottavaa, koska teidän kommentit alkaa vaikuttamaan muhun. Aloin miettiin, että ehkä mun tosiaan vielä täytyis olla vapaalla markkinoilla ja tarttua syöttiin vasta kun näen että löydän miehen josta en löydä heti virheitä kun suhde etenee, tai jota arvostan niin luonteen kuin sen ulkonäönkin puolesta. Ja silti mietin teenkö oikean päätöksen, koska nykyinen mieheni on oikeasti luonteeltaa kyllä niin täydellinen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on oikeasti rakastunut ja ylpeä kumppanistaan, on ihan sama kuinka paljon katseita kerää toisilta -minä en ainakaan niitä silloin edes huomaa. Tai jos huomaan niin en välitä. Ehkä hän ei vain ole sinulle "se".
Niin... hänkään. Sehän tässä pelottaa että onkohan minulle kukaan "se". Melkein aina löytyy kumppaneista virheitä ja näen niitä "parempia" muualla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkia kyllästyttää oma puoliso joskus vaikka hän olisi hyvin komea, rikas, huomioiva ja mahtava. Ei siinä ole mitään erityistä, että muiden miesten huomio tuntuu hyvältä ja joskus vähän ihastuukin toiseen mieheen. Ei ole muuten mikään merkki huonosta itsetunnosta noin automaattisesti. Se nyt vaan on niin, että vaihtelu välillä virkistäisi sillä mikä tahansa suhde menee ainakin ajoittain arkiseksi vaikka oma kulta olisi ihan miten täydellinen tahansa.
Uuden miehen tai partnerin kanssa tätä tylsistymisen ja arkisuuden ongelmaa ei ole suhteen alussa, joten ei ole ihmekään josmuut miehet houkuttaa. Sellaiseen mieheen jonka kaikkia rasittavia ja tylsiä tapoja ei tiedä on helppo ihastua. Ihan samoin se uusi mies alkaisi todennäköisesti kyllästyttämään seuraavan 10 vuoden päästä viimeistään.
Tunteesi ovat ihan normaaleja.
En ole edes puolta vuotta ehtinyt nykyisen mieheni kanssa olla ja näitä tunteita jo tulee, onko sekin normaalia? Niitä on kyllä tullut koko suhteemme ajan, tunteet heitelly laidasta laitaan, olen pistänyt aiemman eroni syyksi, mutta nyt alkaa tuntumaan että syy ehkä täysin itsessäni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 00:33"]
En ole edes puolta vuotta ehtinyt nykyisen mieheni kanssa olla ja näitä tunteita jo tulee, onko sekin normaalia? Niitä on kyllä tullut koko suhteemme ajan, tunteet heitelly laidasta laitaan, olen pistänyt aiemman eroni syyksi, mutta nyt alkaa tuntumaan että syy ehkä täysin itsessäni.
ap
[/quote]
Mulla alkoi tulemaan parin vuoden päästä. Tosin kyseessä oli eka poikaystävä, joten varmaan ihastuminen oli aika voimakasta. Luulen, että näitä tunteita olisi voinut tulla jo aikaisempi jos olisin aikaisemmin deittaillut/vaihtanut miestä useampaan otteeseen.
Voi ihan olla, että johtuu aikaisemmasta erostakin. Ei sitä kukaan osaa tarkasti sanoa mistä tunteesi johtuvat. Minusta osittain avioliitossa tai yleensäkin pitkissä suhteissa on kyse tahdosta olla yhdessä. Välillä itsestäkin tuntuu, että voisin potkaista täydellisen mieheni hevon kuuseen. Olen kuitenkin päättänyt tahtoa olla hänen kanssaan yhdessä, joten en ole laittanut vielä pihalle enkä tule laittamaankaan (miehessä tosiaan ei ole mitään vikaa ja olisi jokaisen anopin unelma).
Elämässä on aina houkutuksia.
Täytyy sanoa, että kaikissa kumppaneissa on joitain virheitä. En usko, että mitään täydellistä miestä löytyykään. Tietenkään en tarkoita tällä, että sun pitäisi olla yhdessä jonkun ällön alisuoriutujan, juopon tai narkin kanssa. Meinaan vaan sitä, että vaikka puoliso olisi miten hyvä niin aina jokin pieni asia alkaa jossain vaiheessa kaivelemaan ja tyypin tavat tai tottumukset saattavat alkaa tuntumaan rasittavilta. Se on ihan tavallista miettiä, että jos olisin sellaisen tai tälläisen miehen kanssa (tai jos miehelläni ei olisi tuota rasittavaa tapaa esim. jättää sukkia pitkin lattioita) niin olisin onnellisempi tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootte kyllä aika tyhjäpäitä. Hävettää koko naissukupuolen puolesta.
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 00:46"]
Ootte kyllä aika tyhjäpäitä. Hävettää koko naissukupuolen puolesta.
[/quote]
Olipas todella järkevä ja syvä kommentti. Oletkin varmasti todella viisas ja mahtava naisihminen.
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 00:48"]
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 00:46"]
Ootte kyllä aika tyhjäpäitä. Hävettää koko naissukupuolen puolesta.
[/quote]
Olipas todella järkevä ja syvä kommentti. Oletkin varmasti todella viisas ja mahtava naisihminen.
[/quote]
Jos olis ihan tyhjäpää, ei varmaan analysois näitä ongelmiaan yhtään. Vaihtais miestä kuin sukkaa, tai ottais yhden mutta takana pettäis minkä ehtis.. eikä tuntuis missään. Täytyy alkaa ajatteleen kuin mies.
Tuttu tunne. Rumana elämä olisi helpompaa
Olisit vaan otsikoinut tämän, että on vaikeaa olla parisuhteessa kun on kypsymätön, sitoutumiskammoinen ja huonolla itsetunnolla varustettu. Opettele olemaan sitten oikeasti yksin ja arvostamaan itseäsi toisten huomiosta riippumatta!
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 09:12"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 22:18"][quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 22:18"]Olisit vaan otsikoinut tämän, että on vaikeaa olla parisuhteessa kun on kypsymätön, sitoutumiskammoinen ja huonolla itsetunnolla varustettu. Opettele olemaan sitten oikeasti yksin ja arvostamaan itseäsi toisten huomiosta riippumatta!
[/quote]
Eka ruma huutelija
[/quote] Tottahan tuo on. Olen samanlainen. Saan miehiltä paljon huomiota ja ottajia on. Huono itsetunto kun on, niin tavallaan tuohon jää koukkuun. Isäni oli alkoholisti eikä koskaan juurikaan antanut, tai siis ei koskaan, hellyyttä tai kehunut aidosti. Ei näyttänyt että rakasti. Olen yrittänyt aikuisena työstää noita ongelmia ja miettiä mistä tuo johtuuja yrittänyt päästä tuosta eroon.
[/quote]
Näin olen myös itse ajatellut mielessäni, että ongelmani taitaa kuitenkin olla huono itsetuntoni. Minun isäni ei ollut alkoholisti, mutta ei hänkään tunteitaan näyttänyt. Aina olis voinu tehdä hänen mielestään jonkun asian vielä paremmin. On imartelevaa kun miehet huomioi. Pitääköhän tässä mennä terapiaan, vai millä keinoillahan sitä sais itsetuntonsa hyväksi? En mä tästä nautikaan, etenkään kun tiedostan ongelmani. Ja tämän hetkinen mieheni on oikeasti hyvä ja rakastava. Harmitta että menetän hänet oman käytökseni vuoksi vielä.
ap