Kaikki menevät kihloihin! Mun mies ei vaan kosi :(

Näin keväisin ihmiset tuppaa karkailemaan naimisiin kuin hullut. Kai se on joku biologinen juttu, eikö eläimetkin pariudu keväällä.

Jos sinä haluat naimisiin, sinun pitää kosia.

Tuttu tunne. Me ollaan miehen kanssa seurusteltu ja asuttu yhdessä reilut kaksi vuotta ja olemme molemmat 30+. Mies tietää että haluan naimisiin ja mieskin haluaa mahdollisten lasten syntyvän avioliitossa. Viime kesänä puhuttiin häistä ja mies sanoi ettei minun tarvitse huolehtia, hän kyllä kosii. Sitä kosintaa odottelen edelleen. Ei tässä muuten mitään, mutta iän puolesta olisi kiva ottaa seuraava askel, sillä en haluaisi saada esikoistani vasta nelikymppisenä.

Olette olleet kolme vuotta yhdessä ettekä ole mitään puhuneet kihlautumisesta, tulevaisuudesta, haaveista tai aikatauluista? Nyt luukkua auki ja puhetta kehiin naiset.

Kosi itse, nykyään on tasa-arvon aika. En minäkään olisi naimisissa, jos ei emäntä olisi 14 vuotta sitten ottanut asiaa puheeksi. Ei minulla mitään sitä vastaan ollut, mutta en ole niin perinnetietoinen ja romanttinen, että olisin itse tehnyt aloitteen ainakaan ennen kuin teemme lapsia ja silloinkaan en mitenkään romanttisella tavalla. 

No, mulla ei ole edes miestä.

Nyt sanotte näin sille puolisollenne: haluan sitten vihkisormukseen yhtä monta timanttia kuin ollaan yhdessä oltu. Raha ratkaisee, ei ne muuten tajua mitään.

Tärkeintä on, että sulla on aidosti ja oikeasti välittävä mies, jonka kanssa voit jakaa myös niitä huoliakin. Se on mielestäni kaikista tärkein asia. Aito rakkaus on tärkeintä. Aito välittäminen on tärkeä. Mies, jonka kanssa sulla oikeastii on hyvä olo. Sitä ei välttämättä huomaa, koska haluaa sitä kosintaa (+tulevaisuutta), mutta ei välttämättä pysty katsomaan suhdetta etäältä, että onko oikeasti tämä suhde hyvä.

Tiedän, että kosinta merkitsee todella paljon. Tiedän.

Nämä tällaiset aloitukset saavat aina ihmettelemään, ettekö te puhu asioista. Jos se kumppani kuitenkin on se elämän tärkein ihminen, jolle voi puhua kaikesta ja joka on tukena, miksi on niin vaikeaa kysyä? "Minä haluaisin naimisiin. Ikääkin alkaa jo olla ja haluaisin tulevien lastemme syntyvän avioliitossa. Mitä mieltä sinä olet? Haluatko naimisiin ja lapsia?"

Ymmärrän kyllä että tämänkin ketjun ap haluaa naimisiin, mutta sitä en ymmärrä, miksi asiasta ei voi puhua. Jos mies ei välttämättä halua naimisiin ja asia on hänelle epämieluisa puheenaihe, ei hän sitä ota itse puheeksi. Me puhuimme mieheni kanssa tästä asiasta jo hyvissä ajoin alettuamme seurustella. Yhteen muuttaessa tiesin, että myös mieheni haluaa naimisiin ja lapsia, ja aikataulu oli selvä molemmille. Kihloihin menemisestä puhuttiin ja mies kosi. Ei tarvinnut odotella kynsiä pureskellen, että mitähän se haluaa, eikä miehen tarvinnut arvailla minun mielenliikkeitäni.

Mikä siinä on tosiaan niin hankalaa ettei voi itse miestään kosia? Minäkin kosin ja mentiin suoraan naimisiin, ei mitään kihloja edes. Ja hyvin on mennyt ja ollaan onnellisia. Ei pidä tehdä asioista niin vaikeita.

No jopas on taas mielensä pahoittajia liikkeellä. Ei kihlat, joka on siis lupaus avioliitosta ole mikään määrite jolla mitataan miehen rakkautta tai kiintymystä.

Tulevana kesänä tulee 11 vuotta kun me ollaan oltu yhdessä eikä olla kihloissa eikä naimisissa ja hyvin menee.

Meillä ei kosinut kumpikaan, päätettiin vaan keskustelun jälkeen, että mennään naimisiin. Eli oltiin kihloissa siitä lähtien. Vuosi siitä ja oli häät. 

En ymmärrä kahta asiaa:

Miksei ihmiset voi avoimesti keskustella aviolitosta, jos sellaista haluaa ja sopia aikataulusta. 

Miksi jotkut väittää olevansa kihloissa, jos ei ole aikomuskaan mennä naimisiin. Se ei ole silloin kihlaus..