Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Käyttäytyykö oikeat ystävät näin?
30.11.2020 |
Meitä on kolme aikuista naista. Olemme olleet ystäviä nuoruudesta asti. Kaksi meistä on läheisiä sydänystäviä, minä olen sitten kai joku bonus. Ikinä minua ei nuorena esim kutsuttu tämän kaksikon järjestämiin bileisiin. Eikä nyt aikuisenakaan illanviettoihin, joissa on muita läsnä.
Nyt on alkanut tuntua siltä, että minut kutsutaan mukaan, kun halutaan uutta jutunjuurta ja kauhisteltavaa.
Käytiin esim vaatekaupassa yhdessä. Toinen ystävistä katseli puseroita, joita oli valkoinen, sininen, violetti. Hän kysyi toiselta, ottaisiko valkoisen vai sinisen. Että violettia ei ainakaan ota, koska se väri ei sovi kellekään. Ja katsoi samalla minua. Minulla oli violetti takki, minulla on usein violettia päällä.
Tulivat kahville. Mulla on lasinen ruokapöytä, ollut jo vuosia. Yhtäkkiä toinen sanoi, että inhoaa lasisia pöytiä, tuntuu, kuin tavarat putoaisi siitä lattialle. Aha? Jotkut eläimetkin luulee niin?
Istuttiin mun terassilla yhdessä. Toinen ystävistä alkoi suunnitella, mitä kukkia laittaa pihalleen. Sitten ilmoitti, että ei keltaisia, koska keltaiset kukat on kamalia. Mulla oli keltaisia kukkia penkissä. En ole koskaan osannut ajatella, että jotkut kukat olisi kamalia.
Olin lihonut. Yhtäkkiä, kun istuttiin iltaa yhdessä, toinen ystävistä sanoi, että jos hänellä vaatteet alkaa kiristää, niin hän vähentää heti syömistä. Leipoo kyllä muille, ei ota itse. Pysyy paino kurissa. Ja katsoi pitkään minua.
Ei tee mieli enää nähdä näitä ihmisiä.
Kommentit (55)
Minulla on ”karjalaisilta juurilta” tällainen ikuisesti katkera kusipäinen lapsuudenystävä. Nykyään erittäin nousukasmainen, piikikäs, juonikas, todella ilkeä - ihan vaan koska voi. Lapsuudesta ja vanhemmista kumpuaa tämä, uskon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli kyseessä on bestikset ja sä oot se kolmaspyörä, joka on ihan kiva ja mukava, mutta et koskaan oikeasti kuulunut klikkiin.
Olet se lisämauste, joka otetaan kerran kymmestä jäätelötilaukseen sen lempijäätelön päälle.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli joskus parikymppisenä tuollainen "ystäväporukka". Pari muuta olivat minulle ennestään tuttuja ja oltiin oltu todella läheisiä ihan teini-iästä lähtien. Sitten tuli tämä uusi ihminen kuvioihin ja koko kaveriporukka hajosi tämän kieroilun vuoksi. Hän halusi jättää nimenomaa minua pois kuvioista ja keksi päästään kaikkea mitä muka minä olin sanonut ja aloin saamaan vihaisia viestejä näiltä vanhoilta ystäviltäni, että miksi olen sanonut sitä ja tätä. Ei auttanut, vaikka sanoin, etten todellakaan ole sanonut mitään tuollaista. Kun oltiin jossain porukalla istumassa iltaa, niin tämä yksi yritti koko ajan vääntää minusta jotain vitsiä/pilkkaa. Kaikki mitä minulla oli ja mitä minä tein, niin "ei hän ainakaan".
En tiedä mikä hänen ongelmansa oli ja kyllähän se harmitti, kun minun väitettiin tehneen ja sanoneen kaikkea eikä minua uskottu, kun yritin puolustautua. Tästä nyt on jo 10 vuotta aikaa eikä minua enää kiinnosta miten heillä menee. Yksi näistä yrittikin pari vuotta sitten lähestyä minulle tyyliin "mitä kuuluu" -viestillä, mutta eipä kiinnosta.
Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kun tällaiset "ystävien" keksimät valheet levisivät kouluun ja minua alettiin kiusata oikein kunnolla yläasteella. Toki oltiin hyvin nuoria, mutta kyllä tuo vaan edelleen on muistoissa ja tuntuu ihan hirveälle miksi joku halusi tehdä niin.
Ihan ovat hyviä kavereita kun koittavat suht nätisti sinua ohjeistaa, jos olisivat ilkeitä sanoisivat että keltainen on jakomielitautisen lempiväri ja lopeta läski herkkujen syönti jne
Kuullostaa tutulta. Se suulaampi ja ”suorapuheisempi” raahaa mukanaan epävarmaa ja vähän liian herkästi hymyilevää myötäilijää yleisöksi noihin tilanteisiin. Myöhemmin hän voi vahvistaa itsetuntoaan kertaamalla koettuja tilanteita yhdessä myötäilijän kanssa ja kokea onnistumisen ja tilanteen hallinnan tunteita, jotka muuten puuttuisivat tyystin hänen elämästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua muistan nämä ajat silloin kun oltiin ala-asteella. Nyt on todellakin aika punnita tarkasti, mitä vaadit ihmissuhteiltasi, minkälaisessa seurassa viihdyt jne. Itse en kuluttaisi tuntiakaan moisten kommenttien kuuntelemiseen, etsisin heti uutta seuraa.
Häh? Miksi sinä näitä ihmisiä tapaat ja kutsut vielä ystäviksesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apua muistan nämä ajat silloin kun oltiin ala-asteella. Nyt on todellakin aika punnita tarkasti, mitä vaadit ihmissuhteiltasi, minkälaisessa seurassa viihdyt jne. Itse en kuluttaisi tuntiakaan moisten kommenttien kuuntelemiseen, etsisin heti uutta seuraa.
Joo, itsellekin tuli ihan peruskouluajat mieleen. Eikä millään hyvällä tavalla.
Minulla aika tuore ystavyys, jossa kaveri erosi ja jai 2 tyton kanssa yksin. Han elattaa itse itsensa ja parjaa hyvin. Juu ei ole mikaan jattitalo vaan kerroskolmio, mutta tehneet siita sellaisen kodikkaan "tyttoluolan". Hanella pyyhkii hyvin. Tapasi mukavan miehen, joka viihtyy lasten kanssa.
Mina Asustan isoa okt, on rahaa ja vapaus tehda mita huvittaa. Autojakin joka sormelle. Lapsikin loytyy. Joo olen muiden mielesta kaunis ja tyylikas ja hoikka.. onnekas.
Mutta kadehdin ystavaani. Han on voimakas ja rohkea ja riippumaton. Han menestyy omillaan. Kerrassaan upea nainen! Mina en ole mitaan ilman miestani.. mietippa sita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa sille että se on sulle kateellinen jostain ja tämä näyttäytyy tällaisena piikittelynä. Ikäviä ihmisiä.
Mutta mistä? Hän on kahden lapsen äiti, naimisissa, uusi OK-talo. Voi elää miehen rahoilla.
Minä olen tällainen yh-mamma, joka joutunut ihan itse tienaamaan oman kodin, auton jne. Ei siinä mitään, meillä on asiat hyvin, on kaikkea mitä tarvitaan ja kaunis koti kauniilla paikalla. Ja tykkään työstäni.
He ovat niin hoikkia, tyylitietoisia jne. Minä tällainen värikkäästi pukeutuva ja vähän homssu. Kotinikaan ei ole kuin muotilehdistä kuten heillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en usko kateuteen. Uskon että tämä toinen yksinkertaisesti nauttii ilkeydestä. Niitäkin ihmisiä on, tuo on hyvin tavallista teini-ikäisten tyttöjen keskuudessa. Kohde olet sinä koska sallit sen.
Annapa seuraavalla kerralla (jos sitä vielä tulee) oikein nasevasti takaisin, tai sitten sanot suoraan ja tiukasti että ilkeily loppuu nyt. Älä ota tuollaista enää yhtään vastaan, arvosta itseäsi sen verran.
Voi kauhea, he kohtelevat sinua ihan älyttömän kurjasti, itsellä oli samanlainen naljailtavan osa nuoruuden ”kaveripiirissäni”. Lopulta katkaisin heihin vain välit kokonaan, ja joka päivä kadun etten tehny sitä aikaisemmin. Trauma on aika suuri ja voi olla että tarvitsen terapiaakin. Sinulla on tämä taival vasta aivan alussa, nyt olet vasta havahtunut että hetkinen, ei ystävyyden kuulu olla tuollaista. Takaan että tulee parempi mieli kun et enää tapaa heitä. Ala kieltäytyä tapaamisista ja lakkaa ottamasta kontaktia heihin. Mitä olen oppinut niin osa tuollaisista unohtaa sut pian, mutta osa saattaa uteliaisuuttaan ottaa kontaktia kauankin välien menemisen jälkeen. Sitä ei pidä luulla kaveruudeksi, vaan ne ovat uteliaita, ja tulevat pettämään luottamuksesi kyllä taas heti jos kerrot heille kuulumisia kun kysyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja varsinkin kun koronan takia ette ole nähneet vähään aikaan, on helppo vaan ”liukua” takavasemmalle. Eli et laita viestiä, vastaa puheluun, kieltäydyt jos ne ehdottaa jotain puolen vuoden päästä. Muista olla sellainen lyhyt ja ytimekäs, mutta peruskohtelias (ei tarvitsisi kun hekään eivät ole, mutta tuolla ehkä välttää draaman). Eli jos tivaa että no mikset, pääse, et ala selittämään. Et vaan vastaa, tai sanot epämääräisesti että on kiireitä. Älä kysele takaisin kuulumisia yhtään, edes muodon vuoksi. Ole kuin teflonia!
Kateutta on monenlaista. Ymmärrän, että jos on tuntenut nämä ihmiset jo ihan nuoruudesta lähtien, niin ei ole helppoa irrottautua. On paljon yhteisiä muistoja, varmasti hyviäkin. Jokin näissä piikittelijöissäkin pitää kiinni sinussa. Huonoa itsetuntoa varmaan se, että tarvitsee olla toiselle ilkeä jonkun muun kuullen ja sen tuoman hetkellisen nosteen vuoksi pitää kiinni sinun seurastasi, kun et sano vastaan.
Eipä olisi paljon menetettävää, jos sanoisitkin seuraavan kerran vastaan, puolustautuisit. Ja jos tämä tulehduttaisi välinne, so what? Eikö se ole nytkin jo häiritsevän ärsyttävää ja pahoita sinun mielesi joka kerta kun tuo vähättely tapahtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei muuten niin kyllä naiset ihan itse osaavat tehdä omasta elämästään hankalaa. Se on joku ihme luonnonlaki .
Alue: Aihe vapaa
Kutsuvatko he siis sinua aina mukaan? Eli tapaamisehdotukset ym. tulee aina sieltä suunnalta? Siis todella kummallista, että mikä heidän tarkoitusperänsä on... Ja se, että sinua ei kutsuta sellaisiin tapahtumiin/iltamiin, joissa on muita?