Lisäaineet parantavat ravintoa

On harhaluulo, että ruoan teollinen prosessointi tekisi ruoasta vähemmän ravinteikasta kuin kotona tehty

Lisäaineita käytetään tarkoituksellisesti esimerkiksi parantamaan ruoan rakennetta tai estämään sen pilaantumista. Toisin kuin vieraat aineet, kuten ympäristömyrkyt ja hometoksiinit, lisäaineet eivät joudu ruokaan vahingossa. Monet lisäaineina käytetyt aineet, kuten omenan sakeuttamisaine pektiini (E440) tai hapettumisen estoaine askorbiinihappo (E300), ovat ruoassa läsnä myös luontaisesti. Lisäaineiden turvallisuus arvioidaan yhteisesti sovittujen periaatteiden mukaisesti. Jos lisäaine aiheuttaa eläimille suurina pitoisuuksina terveydellistä haittaa, sille on asetettu hyväksyttävän päiväsaannin raja (ADI). Lisäaine on riski vain silloin, kun ADI ylittyy. Lisäaineet eivät tee ruoasta huonoa tai hyvää, vaan ruoan terveellisyyttä mitataan ravintoaineiden tiheydellä ja tieteellisesti toteen näytetyillä vaikutuksilla.

Ei-toivotut vierasaineet ja sallitut lisäaineet sekoittuvat usein kuluttajien mielessä. Lisäaineet eivät kuitenkaan joudu ruokaan vahingossa toisin kuin vieraat aineet. Vieraita aineita, kuten raskasmetalleja, dioksiinia ja muita ympäristömyrkkyjä tai kasvinsuojeluaineiden ja eläinlääkkeiden jäämiä, voi joutua vahingon seurauksena elintarvikkeisiin. Elintarvikevalvonta kuitenkin seuraa jatkuvasti näiden aineiden pitoisuuksia, joten liian suuria pitoisuuksia tavataan vain harvoin. Myös erilaisten homeiden tuottamat myrkyt ovat terveydelle vaarallisia, ja siksi esimerkiksi haitallisen suuria pitoisuuksia patuliinia sisältävä omenamehu tai aflatoksiinia sisältävät pähkinävalmisteet poistetaan markkinoilta.

Luonnollisuus ei ole turvallisuuden tae. Myös luomutuotteet homehtuvat tai saattavat sisältää ympäristömyrkkyjä. Kasvikunta on myös täynnä yhdisteitä, kuten kanelin kumariini tai perunan vihertyneen osan alkaloidi (solaniini), jotka ovat suurina pitoisuuksina elimistölle haitallisia. Esimerkiksi kasvisten nitraatti, jota käytetään myös lisäaineena (E251-252), muuttuu elimistössä nitriitiksi. Nitraatin liiallinen määrä (yli 15 mg/kg/vrk) aiheuttaa methemoglobinemiaa etenkin pikkulapsilla. Kotimaisen selvityksen mukaan nitraatin turvallisen päivittäisen saantiarvon (ADI) ylittävillä kuluttajilla valtaosa altistuksesta saadaan runsaasti nitraattia sisältävistä kasviksista (salaatti, pinaatti ja punajuuri) eikä lisäaineena (2). Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen on kuitenkin todennut, että vaikka yli 400 grammaa erilaisia kasviksia nauttivan aikuisen nitraatin saannin turvallinen annos saattaa ylittyä, kasvisten syönnin tunnetut terveyttä edistävät vaikutukset ovat merkittävämpiä kuin haitat.

Ruoan lisäaineista on tullut huonon ruoan mittari tieteeseen perustumattomin syin, samoin kuin myös hyvän ruokavalion mittarina pidetty "värikkäästi syöminen" on perusteeton suositus. Lisäaineet eivät tee ruoasta huonoa tai hyvää, vaan ruoan terveellisyyttä mitataan ravintoaineiden tiheydellä ja tieteellisesti toteen näytetyillä vaikutuksilla.

Jos ruokavaliota hallitsevat makeiset, virvoitusjuomat, keksit, jäätelö, sipsit ja makkara, terveyden kannalta haitallista on runsas sokerin, suolan ja tyydyttyneen (kovan) rasvan saanti, ei lisäaineiden saannin suurentunut määrä. On harhaluulo, että ruoan teollinen prosessointi tekisi ruoasta vähemmän ravinteikasta kuin kotona tehty. Useat einekset, joihin lukeutuvat makaronilaatikon lisäksi myös valmiiksi pilkotut ja kuumennuskäsitellyt pakastevihannekset sekä erilaiset pastakastikkeet, eivät edes sisällä lisäaineita. Moni luulee, että ruokapakkauksessa oleva pitkä lista eri ainesosista kertoo keinotekoisuudesta. Elintarvikkeiden ainesosaluettelon tarkoituksena on kuitenkin antaa kuluttajille yksityiskohtaista tietoa tuotteesta, jotta esimerkiksi maidolle, soijalle, gluteenille tai fenyylialaniinille (aspartaami) herkkä tai eläinperäisiä ainesosia välttävä kuluttaja voi valita itselleen sopivan tuotteen.

Lähde: Duodecim