Terveysala, sosiaaliala vai opetusala -työn riskit ja huonot puolet?

Lapset + opetusala on loistava yhdistelmä, koska on aina lomalla itsekin kun lapsetkin.

Opetusalan huono puoli on homeiset koulut. Kaikki muu on kivaa.

"Lapset + opetusala on loistava yhdistelmä, koska on aina lomalla itsekin kun lapsetkin. Opetusalan huono puoli on homeiset koulut. Kaikki muu on kivaa."

Tuota lomajuttua en tullut ajatelleeksi! Melko kätevää... Opetusala ja terveysala taitavat olla samanvertaisia tuon homeen suhteen, ylipäätään mikä tahansa työ kunnalla saattaa sisältää homeriskin työtiloissa.

Palkkauksessa on toki isot erot, lääkäri saa pari-kolme kertaa bruttona sen minkä sosionomi tai opettaja, nettona erot toki tasoittuu.

Sulla ilmeisesti on jo opiskelupaikka kaikkiin, kun pystyt valitsemaan noin.

"Palkkauksessa on toki isot erot, lääkäri saa pari-kolme kertaa bruttona sen minkä sosionomi tai opettaja, nettona erot toki tasoittuu."

Miehen palkka on kohtuullinen ja sillä hengissä pysytään, joten mun ammatinvalintaa ei rajoita se, paljonko palkka tulisi olemaan. Enemmän mietin muita asioita esim. työn henkistä kuormittavuutta, työpaikkailmapiiriä, asiakkaiden uhkailua, tartuntavaaraa, vuorotyöpakkoa ja tietenkin sitä, miten sovittaa yhteen perhe ja opiskelu/työ. Lähitulevaisuutta ajatellen tietenkin opiskelun ja perheen yhteensovittaminen on tärkeää.

Terveysala: epäsäännölliset työajat,rankkaa henkisesti ja fyysisesti.

"Sulla ilmeisesti on jo opiskelupaikka kaikkiin, kun pystyt valitsemaan noin."

Ajattelin ruveta lukemaan vain yhtiin pääsykokeisiin. En todellakaan yritä pyrkiä kolmeen kouluun samanaikaisesti! Joten ensin pitäisi päättää, mihin.

"Terveysala: epäsäännölliset työajat,rankkaa henkisesti ja fyysisesti."

Paljonko käytännössä on varaa vaikuttaa työaikoihin? Mitä tarkoittaa työn henkinen raskaus käytännössä? Miten lääkärin työ on fyysisesti raskasta?

Sosionomin pääsykokeisiin ei useimmilla paikkakunnilla tarvitse lukea yhtään mitään!

Lääkäri. Ei kilpailua (pl. plastiikkakirurgia ja jotkut muut harvat erikoisalat), sanelet työaikasi ja muut ehdot, fyrkkaa tulee varsin mukavasti ja status on taivaissa. Työterveydessä tai vastaavassa ei edes juoppoja tai muita hankalia tapauksia tarvitse sietää. Täydellinen ammatti kroonisen lääkäripulan vuoksi.

t. Juristi, jota on alkanut ammatinvalinta kaduttaa

"Sosionomin pääsykokeisiin ei useimmilla paikkakunnilla tarvitse lukea yhtään mitään!"

Tiedän, se on yksi hyvä puoli. En silti aio hakea kuin yhteen kouluun kerrallaan. On väärin perhettä kohtaan lukea kuukausi tolkulla, jos ei ole tosissaan pyrkimässä. Jos valitsen sosionomin, sitten en lue pääsykokeisiin ollenkaan, jos pääsyvaatimukset eivät tätä edellytä.

Opetustyössä teet hommia (tuntisuunnitelmat, tuntien alustukset + kokeet yms tehtävien tarkistukset) opetustuntien päälle illalla kotona. Työpaikalla pitää olla koko ajan skarppi ja 100 % läsnä + teet työtä persoonallasi" joka voi olla henkisesti kokonaisvaltaisen kuormittavaa, erityisesti jos on kotona omia lapsia jotka tarvitsevat myös vanhempaansa. Työ itsessään on mukavaa, jos saa arjen tasapainotettua ja välttelee muutoin stressiä-.

Kaikilla noista aloista potentiaalia käydä henkisesti raskaaksi. Opettaja kohtaa rikkinäisten perheiden onnettomia lapsia, sosiaalialalla juuri muita ei kohdatakaan, myös terveydenhuollossa nähdään ihmiselämän nurjimpia puolia ja joudutaan olemaan tekemisissä kuoleman ja vakavien sairauksien kanssa. Sosiaalialan ihmiset ja opettajat tutkitusti tosi kuormittuneita ja harkitsevat alan vaihtoa, lääkäreillä luultavasti menee vähän paremmin.

Palkka lääkärillä tietysti paras, luokanopettajalla koulutuksen tasosta (esim. onko pätevyyttä jonkun peruskoulussa opetettavan aineen aineenopettajaksi) vähän alta kolme tonnia, sosionomilla kakkosella alkavia lukuja. 

Kaikilla kolmella pääsääntöisesti hyvä työllisyys, sosionomilla etenkin silloin, jos hankkii lastentarhanopettajan pätevyyden. Käsittääkseni esim. lastensuojelussa, päihde- ja mielenterveystyössä jne. sosiaaliohjaajista ei ole mikään huutava pula, muttei toisaalta pitkää työttömyyttäkään tarvitse odotella. Mahdollisuus tehdä sosiaalityöntekijän sijaisuuksia, koska niistä järjetön pula, silloin palkkapussikin näyttää vähän paremmalta. 

Lääkärinä todella raskas ttyö ja työtahti, psyykkisesti kuormittava, pitkät päivät ja päivystykset lisäksi. Erikoistumisen aikana muutettava edestakaisin tai ajaa pitkää matkaa töihin jotta saa keskussairaala- ja yliopistopalvelut tehtyä.Pienten lasten vanhempana en suosittele. Olisi pitänyt lukea opettajaksi.

Täällä opettaja, joka harkitsee alan vaihtoa. Töitä on vain pätkissä, kouluja lakkautetaan ja nykylapset ja vanhemmat ovat koko ajan vaan haastavampia. Henkinen stressi on kova eikä vakitöitä näkyvissä lainkaan - pitkät sijaisuudetkin kiven alla, ellet asu Etelä-Suomessa.

Tuo on tosiaan opettajilla ongelma myös, että yhtä vakipaikkaa kohti on yleensä noin 100 hakijaa.

Itsellä kun on vakivirka, niin tuon painajaisen nuorten opettajien elämästä pääsin unohtamaan. Itse muuten rakastan työtäni!

Niin ja edellinen siis aineenopettaja eli ei luokanopettaja. Mulla palkka 3500-4200 e kuussa riippuen ylitunneista. Tuskinpa lääkäri saa kolminkertaista palkkaa kuitenkaan, vaikka täällä niin väitettiin ja lääkärillä ei ole 14 viikkoa vuodessa lomaa.