Stereotypiat mediassa ja koronauutisissa

Ärsyttää. Luin juuri IS-jutun, jossa Mäkijärvi uhkailee lisärajoituksilla ja suluilla jouluksi, jotta ihmiset rauhoittuvat kotioloihin ja etukäteen on haettu kaupasta kinkut ja lanttulaatikot. Ööh, mua ei joulu kiinnosta pätkääkään. Olen vapaaehtoisesti töissä,kuten aina. En ole vuosiin syönyt kinkkua ja lanttulaatikkoa en varmasti 90-luvun jälkeen.

No, sivuseikkoja, mutta ärsyttää uutisointi, joka keskittyy lapsiperheellisten päivätöitä tekevien valkokaulustyöntekijöiden elämään.

Siitä kuinka nyt on rentouduttu ja hyggeilty villasukat jalassa kera kahvikupposen etätöitä tehden. Öö, mä, ja sadat tuhannet muut, ovat käyneet ihan normaalisti duunissa koko ajan. Kymmenet tuhannet on irtisanottu eivätkä paljon hyggeile kun otsa hiessä yrittävät saada vähät rahat riittämään laskuihin ja jännäävät vieläkö pankki antaa lyhennysvapaata.

Kuinka lapsiperheillä on nyt ollut enemmän yhteistä aikaa kun ei ole menoja ja monet harrastuksetkin tauolla. Öö, mä, kuten sadat tuhannet muut, asun yksin, eli on ollut todella ankeaa viimeiset 8,5kk, ei juuri mitään ihmiskontakteja, ei kosketusta, ei juttelua, ei mitään. (Lisäksi tämä sai miettimään että miksi lapsiperheissä haalitaan niitä menoja ja harrastuksia jos ne on pyllystä ja kuormittavia sekä niiden harrastajien että kuskaajien mielestä? Jotta kersasta tulisi seuraava Saku Koivu tms?)

Siis suuri osa suomalaisista ei nykyään elä stereotypiaelämää. Mä olen 40 ja lapseton ja korkeakoulutettu ja minua sieppaa koronassa se etten pääse Tavastialle keikalle, ei se etten pääse joulukirkkoon.