Miksi naimisiin?

Minä en halua naimisiin eikä myöskään mieheni. 

Haluan pitää oman sukunimeni ja omaisuuteni ja muita syitä en ole keksinyt joten on jäänyt unholaan..

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 21:15"]

Miksi ei ole riittävä syy mennä juridisista syistä naimisiin? Toki testamenttikin on mahdollinen, mutta avioliitto on mahdoton kiistää jos se toinen osapuoli sattuu kuolemaan. Muutenkin keskinäiset asiat esim. vakuutuksissa, edunsaannissa ja lähiomaisena on helpompia hoitaa kun on virallisesti naimisissa. Avopuoliso voi saada aika kylmää kyytiä jos jotain tapahtuu.

[/quote]

Itse olen yhden eron kokenut. Silloin oli kätevää että olimme naimisissa. Nyt en enää naimisiin menisi, tässä tilanteessa avoliitto toimii paremmin. Eli pitää tietää mikä sopii mihinkin elämäntilanteesen. 

Meidän ainakin pitäisi mennä naimisiin, etteivät eksät saa leskeneläkettä.

Avioliitto tai ylipäätään vakituisen naisen ottaminen on typerin talousteko mitä mies voi tehdä. Ja sitten nelikymppisenä joka toinen kiroaa elämänsä mokaa...

Itse ajattelisin, että menemällä naimisiin "virallistetaan" suhde, ja ilmaistaan tahto yhteisestä tulevaisuudesta, mutta ei se mitenkään välttämätön asia ole. (Minulla on yksi kaveri, joka on ollut avoliitossa yli kymmenen vuotta, minä aikana kaksi lastakin on hankittu. Käsittääkseni ihan vain laiskuuden takia häät jäivät aikoinaan pitämättä...)

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 19:49"]

Olen mies mutta vastaan silti. Minä menin naimisiin, koska halusin avioliiton olevan minulle ja vaimolleni symboli siitä, että tahdomme pysyä yhdessä nyt ja aina, merkki syvästä sitoutumisesta toisiimme tavalla, jolla emme ole koskaan ennen sitoutuneet muihin ihmisiin. Emme tehneet sitä muiden vuoksi emmekä edes aluksi kertoneet kenellekään. Kun olemme naimisissa, tuntuu että olemme läheisempiä kuin jos olisimme avopari. Vaimollani oli kertomansa mukaan samat motiivit.

[/quote]

Onkohan mieheni käynyt vastaamassa täällä. 

Nykyisin tuntuu valtavirtaa olevan enneminkin, että asutaan avoliitossa. Kun me saimme esikoisen 90-luvun alussa, oli lehdessä syntyneiden kohdalla suurin osa aviopareja. Nykyään näkyy olevan avopareja melkein kaikki.

No naimisiin mentiin ihan vain siksi, että oltiin äärettömän rakastuneita ja se naimisiinmeno oli meistä se suurin osoitus toisille siitä, että rakastaa toista ja haluaa perustaa perheen (meillä ei siis ollut lapsia ennen naimisiinmenoa) ja elää toisen kanssa loppuelämän.

Olimme niin nuoria ja naiveja, että lakijututkin aukesi vasta, kun oltiin oltu muutama vuosi naimisissa ja menimme hakemaan lainaa. Kun pankkivirkailija sanoi, että aviopari saa ison lainan helpommin. En tiedä, onko nykyään enää niin, mutta silloin oli.

En usko, että elämämme olisi onnellisempaa tai enemmän rakastaisimme toisiamme avoliitossa. 

Lain edessä avioliittoon liittyy monia käytännöllisiä sopimuksia, jotka helpottavat monesti elämää. Lisäksi tuo sosiaalinen merkitys on aika suuri, ainakin omalla kohdallani pariskunnasta tulee erilainen mielikuva kun he ovat naimisissa, kuin että he olisivat avopari. Ja liittyyhän siihen varmasti tällaisia muita mukavia ekstrajuttuja, joista ei saisi puhua kun kyseenalaistetaan avioliiton merkitys, jotta ei leimauduta tyhjäpäiksi: prinsessapäivä ja kaikki härpäke mitä siihen liittyy: ihana juhla, mekko, seremonia, sormukset, polttarit, yms.

Nykylainsäädännön mukaan avopuolison asema ei ole hääppöinen. Työssäni olen monet kerrat joutunut huomaamaan, miten pelottavan tyhjän päälle avoleski jää. Toki kuolemaan ja eroon voi varautua muillakin järjestelyillä kuin avioliitolla, mutta läheskään samalle viivalle aviopuolison kanssa avopuoliso ei pääse, ellei lainsäädäntöä muuteta.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 19:10"]

Nykylainsäädännön mukaan avopuolison asema ei ole hääppöinen. Työssäni olen monet kerrat joutunut huomaamaan, miten pelottavan tyhjän päälle avoleski jää. Toki kuolemaan ja eroon voi varautua muillakin järjestelyillä kuin avioliitolla, mutta läheskään samalle viivalle aviopuolison kanssa avopuoliso ei pääse, ellei lainsäädäntöä muuteta.

[/quote]

Minkä "tyhjän" päälle avoleski jää? Hänellä on kaikki oma omaisuutensa ja rahansa....hän menettää puolisonsa, joten tunnetasolla tietysti jää tyhjän päälle. Mutta muuten en ymmärrä, miksi lesken pitäisi hyötyä kuolleesta puolisostaan?

Oletko ap oikeasti noin yksinkertainen?

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 19:21"]

Minkä "tyhjän" päälle avoleski jää? Hänellä on kaikki oma omaisuutensa ja rahansa....hän menettää puolisonsa, joten tunnetasolla tietysti jää tyhjän päälle. Mutta muuten en ymmärrä, miksi lesken pitäisi hyötyä kuolleesta puolisostaan?

[/quote]

"Tyhjän päälle" on varmaan liioittelua, jos on normaali työssäkäyvä ihminen. Mutta onhan se esimerkiksi aika ikävää, että joutuu muuttamaan pois kodistaan, jos ei ole varaa maksaa puolison sukulaisille puolta asunnon arvosta (oletttaen, että avopari on omistanut asunnon puoliksi).

Tyhmää minulta kyllä täällä tällaista kysellä...myönnän sen. Ennalta pystyi yleisen mielipiteen jo tietämään, koska täällä äidit keskustelee. Elämän suurin lahja ja tavoite on PÄÄSTÄ naimisiin ja saada mahdollisimman monta lasta. Kriittistä keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa täytyy harrastaa jossain muualla.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 19:28"]

Oletko ap oikeasti noin yksinkertainen?

[/quote]

Oletko uskovainen?

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 19:33"]

Tyhmää minulta kyllä täällä tällaista kysellä...myönnän sen. Ennalta pystyi yleisen mielipiteen jo tietämään, koska täällä äidit keskustelee. Elämän suurin lahja ja tavoite on PÄÄSTÄ naimisiin ja saada mahdollisimman monta lasta. Kriittistä keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa täytyy harrastaa jossain muualla.

[/quote]

Ah, kun et saanut vastakaikua, päätit yleistää ja aliarvioida.

Avioliitto nyt sattumalta on juridisesti avoliittoa helpompi ratkaisu, piditpä siitä tai et.

Olen mies mutta vastaan silti. Minä menin naimisiin, koska halusin avioliiton olevan minulle ja vaimolleni symboli siitä, että tahdomme pysyä yhdessä nyt ja aina, merkki syvästä sitoutumisesta toisiimme tavalla, jolla emme ole koskaan ennen sitoutuneet muihin ihmisiin. Emme tehneet sitä muiden vuoksi emmekä edes aluksi kertoneet kenellekään. Kun olemme naimisissa, tuntuu että olemme läheisempiä kuin jos olisimme avopari. Vaimollani oli kertomansa mukaan samat motiivit.

Varsinkin jos on lapsia, niin asiat ovat avioliitossa huomattavasti selkeämpiä esim. jos puoliso kuolee. Ja kyllä se vaan tunnetasolla enemmän sitoo yhteen kuin vaan avoliitossa olo. 

Itse en oikein ymmärrä, että miksi ihmeessä jotkut parit eivät halua naimisiin, vaikka ovat päättäneet olla loppuelämänsä yhdessä? Jos kuitenkin halutaan lapsia ja yhteinen talo tms. Niin mikä ihme voi olla syynä että ei mennä naimisiin? 

Typerältä syyltä tuntuu tuollainen, että avioliitto on historiallinen jäänne. Onhan avioliiton käsitys muuttunut hyvinkin paljon. Esim. nainen ei ole miehen omaisuutta yms. Ja sitten on aina ne älyttömät selitykset, että ei ole rahaa. Moni ei tunnu tietävän, että naimisiinmeno on täysin ilmaista. Sormuksiakaan ei tarvita ellei välttämättä halua. Juhliminen tietysti maksaa, mutta se on oma valinta, kuinka paljon juhliin haluaa kuluttaa rahaa.

Sitäkin olen aina ihmetellyt, että miksi aina ihmiset pohtivat, että pitäisikö kirkkohäät ja juhlat vai menisikö vaan maistraattiin? Kirkossa tai seurakuntatalolla voi myös mennä naimisiin ihan yhtä pienimuotoisesti kuin maistraatissakin. En ole edes mikään uskovainen, mutta olen vaan aina ihmetellyt asiaa. Eikö se maistraatti maksakin jotain?? Kirkkohäät saa ilmaiseksi.

Olen samaa mieltä, ap. Avioliitto on aikamoinen muinaisjäänne. Olen kohta 4-kymppinen ja suurin osa kavereista ja miehen kavereista on pitkissä ja vakiintuneissa avoliitoissa, naimisissa taitaa olla vain yksi tai kaksi pariskuntaa.

Liittyy myös siihen, onko kaupunkilaisia, maalaisia, millä alalla, koulutus tms. Meille avioliitolla ei ole kuin juridista merkitystä, jollekin muulle suhde vakiintuu vasta häissä. Minusta se on hassua, mutta tehköön kuten haluavat. Olisi mukava, jos avioliittoa ei enää nostettaisi jalustalle. Eihän se mitään ikuista rakkautta takaa kuitenkaan. :)

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 19:58"]

Olen samaa mieltä, ap. Avioliitto on aikamoinen muinaisjäänne. Olen kohta 4-kymppinen ja suurin osa kavereista ja miehen kavereista on pitkissä ja vakiintuneissa avoliitoissa, naimisissa taitaa olla vain yksi tai kaksi pariskuntaa.

Liittyy myös siihen, onko kaupunkilaisia, maalaisia, millä alalla, koulutus tms. Meille avioliitolla ei ole kuin juridista merkitystä, jollekin muulle suhde vakiintuu vasta häissä. Minusta se on hassua, mutta tehköön kuten haluavat. Olisi mukava, jos avioliittoa ei enää nostettaisi jalustalle. Eihän se mitään ikuista rakkautta takaa kuitenkaan. :)

[/quote]

Itse olen akateeminen kaupunkilainen ja noin kolmikymppinen. Samaa ikäluokkaa olevista akateemisista kaupunkilaiskavereistani lähes kaikki ovat menneet naimisiin, sellaisetkin joista ei olisi koskaan uskonut. Tarkoitatko siis, että kouluttamattomat maalaiset pysyvät avoliitoissa? ;)

Ainoat tuntemani ihmiset, jotka eivät ole naimisissa, ovat joko sinkkuja tai homoja.

Mä olen miettinyt aina, että naisilla pitäis olla sen verran bisnesälyä, jos meinaavat lapsia hankkia, että ymmärtävät vaatia avioliiton. Kun ilman palkkaa olet muksujen kanssa kyykkinyt kotona (ja katkaissut urakehityksen) ja sitten se ukko päättääkin häipyä sen nuoremman perään, niin saa omaisuuden osituksessa edes puolet, niin kuin sinulle kuuluu, kun olet YHTEISIÄ lapsia kotona kasvattanut.

Lapsettoman pariskunnan kannattaa halutessaan elää avoliitossa, tarkkaan miettiä perintöasiat. Liian monta kertaa olen kuullut tämän, olisi pitänyt mennä naimisiin...kun toinen on yllättäen kuollut.

Itse menin naimisiin ihan juridisista syistä. On yhteistä omaisuutta ja lapsi tulossa. Suhde ei ole muuttunut mihinkään, nimet ennallaan. Oikeastaan mikään ei muuttunut.