Romahtaisitko, jos puolisosi jättäisi sinut?
Kommentit (47)
En romahtaisi, onhan minulla lapset, joiden vuoksi on oltava romahtamatta. Mutta surisin kyllä, kunhan vihan yli ensin pääsisin. Rakastan miestäni valtavasti ja tuo olisi kyllä ihan kamalaa, varsinkin, kun hänen arvomaailmassaan ero on vihonviimeinen vaihtoehto.
Romahdin täysin, suhteen aikana en olisi uskonut tämän olevan näin ahdistavaa.
Hmm... lasten takia toivon toki että en, mutta saattaisi siinä niinkin käydä?
En, toivon todella paljon että pääsen hänestä eroon puolisona.
Romahdin sisäisesti/henkisesti. Lasten takia esitän kaiken olevan ok.
En lainkaan. Toki rankkaa voisi olla, mutta olen todella vahva. Olen selvinnyt myös ensimmäisen mieheni kuolemasta ja muistakin todellisista suruista.
En usko että romahtaisin, mutta olisin pettynyt ja arki muuttuisi raskaammaksi ihan käytännön asioiden takia.
Olisi hyvin vaikeaa, mutta selviäisin siitä. Minullakin sama kokemus kuin kasilla eli tiedän, että jos olen selvinnyt kuolemalle menettämisen surusta, selviäisin kyllä tuostakin.
En ole romahtanut, toki kyyniseksi tullut.
Ehkä hetkellisesti mutta kyllä sieltä tuhkasta noustaisiin.
Olisi katastrofi. Jäisin aivan tyhjän päälle. Olen kotiäitinä, ei työtä. Vaikka löytäisin työn niin ei olisi varaa maksaa yksin vuokraa, laskuja, pitää autoa, maksaa lasten harrastuksia, päiväkotia, koulua jne.
Romahtaisin jos puolisoni kuolisi. En usko että tuo minua jättäisi, niin auvoista on elämämme. :)
Aluksi olisin varmasti niin että ei tässä mitään hätää ja alkaisin välittömästi järjestelemään asioita. Muutaman päivän päästä alkaisin olla romahtamisen partaalla, en saisi nukuttua ollenkaan ja olisin varmasti täysin kykenemätön töihin. Miettisin koko ajan että mitä minussa oli vikaa etten kelvannut.
Elämässä nojaudun mieheeni lähes kaikissa asioissa. Mulla onkin käynyt helkkarinmoinen tuuri kun olen löytänyt ihmisen joka ei hyväksikäytä minua. Mieshän voisi täysin hyppyyttää minua tahtonsa mukaan. Onneksi ei ole sellainen. =)
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:13"]
Olisi katastrofi. Jäisin aivan tyhjän päälle. Olen kotiäitinä, ei työtä. Vaikka löytäisin työn niin ei olisi varaa maksaa yksin vuokraa, laskuja, pitää autoa, maksaa lasten harrastuksia, päiväkotia, koulua jne.
[/quote]
Kaikesta tuosta huolimatta en romahtanut, pitkään kantoi pelkkä viha, miten ihminen joka oli vuosia väittänyt rakastavansa voi tehdä niin pahoin toiselle, minun arvomaailmassani ei niin kamalasti loukata edes pahinta vihamiestä. Loukkaus ei siis ollut pelkkä jättäminen ja pettäminen vaan myös koko yhteisen elämän mitätöinti.
En välttämättä romahtaisi. Mutta masentuisin ja hämmentyisin, koska en käsitä miksi hän tekisi niin.
En romahtaisi, en varmasti. Jos pettäisi tai löisi niin heittäisin vaikka omin käsin pihalle selitykset ei auttaisi, se olisi sitten siinä. Ja nämä molempia koskevat pelisäännöt on yhdessä sovittu jo aikanaan kun naimisiin menty. On selvä peli.
Mutta onneksi menee hyvin, ei ole ollut viitteitä sellaisista.
Olisin onnellinen silloin, rakkaus on turhaa huijausta.
En romahtanut. 9päivää sitten sain ko.viestin. Lasten vuoksi on pakko jaksaa. Itkenyt olen, mutta olen niin kauan jo joutunut olemaan vastuussa arjesta, joten ei tämä tee "pahaa lovea" elämään. Onhan tämä kamalaa ja olen hirveän pettynyt, mutta life has to go on
Todennäköisesti.