Äidin päiväkotiahdistus
Meidän poika on kohta 2-v. ja erittäin sosiaalinen, liikkuvainen ja puuhakas leijonanpentu. Minusta on nyt joskus tuntunut siltä, että kaverille vois olla antoisaa käydä päiväkodissa edes osa-aikaisesti. Minulla on myös kohta puolivuotias vauva kotona, jota isoveli yrittää kovasti leikittää, mutta kun ei oikein pysy vielä lelutkaan kädessä. Vauva seurailee erittäin kiinnostuneena isoveljen puuhia ja nyt meillä onkin ihan harmoninen yhteiselo löytynyt päiviimme, varsinkin kun isoveli pääsi ensimmäisestä uhmasta, vai liekö ollut sitten vauvan syntymän aiheuttamaa sisaruskateutta. En osaa millään päättää laittaisinko poikaa päivähoitoon vai ei. Nyt menee vielä hyvin näin, mutta kun sinne pitää hyvissä ajoin hakea... Kertokaapas kokemuksianne, te joilla on suunnilleen samalla ikäerolla (1,5v) vähän vanhempia lapsia. Itse jaksan näin ihan hyvin, mutta onko tulossa rankempi kausi kun vauva lähtee liikkeelle ja kun pojat nukkuvat eri aikoihin päikkärit? Onko jollain kokemusta siitä, onko tuollaiselle 2-vuotiaalle päivähoitoon meno ollut positiivinen vai negatiivinen kokemus kun kotiin jää vauva äidin kanssa. Pelkään, että esikoinen kokee tulevansa hylätyksi. Toisaalta en halua sitäkään, että istun täällä peukkuja pyöritellen rauhallisen kuopuksemme kanssa päivisin kun hänen leikkikaverinsa on päiväkodissa. Toisaalta tulee myös mieleen, että ansaitsisiko meidän kuopuskin aikaa minun kanssa kahden kun esikoinenkin on sen aikanaan saanut ja kuopus on vielä oikein äitin poika. Tärkeintä minun mielestä on kuitenkin se, että olisiko päivähoitoon meno esikoiselle hyväksi vai ei? Kun sanotaan, että alle 3-vuotiaan paikka on kotona. Minä en kyllä jaksa alkaa vetämään mitään askartelutuokioita tai musiikkijumppaa, vaan poitsun leikkiminen on kyllä ihan omatoimista täällä kotona. En vain ole sen luonteinen ihminen. Toisaalta, ehtiihän tuo varmasti sitten 3-vuotiaanakin askarrella ja musiikkijumpata. Apua! Joskus tuntuu että sitä voi ajatella itsensä tainnoksiin... argh! Jos joku jaksaa naputella kokemuksia, olen kiitollinen.
Kommentit (9)
Meillä on nyt 2v6kk ja 5kk tytöt. Syksyllä jatketaan muskarissa ja mennään seurakunnan perhekerhoon. Melkein päivittäin tavataan muita lapsia ulkoilessa, mutta ajattelen, että lapsen on hyvä tottua edes jossain määrin lapsiryhmän hälinään, ettei siirtyminen kotihoidosta päivöhoitoon sitten joskus ole liian suuri shokki.
Päiväkotia en ole edes ajatellut niin kauan kuin itsekin olen kotona. Mun käsitykseni mukaan päiväkodissa iso osa ajasta menee rutiineihin kuten ulkoiluun, pukemiseen, päiväuniin ja ruokailuihin, varsinkin pienemmillä. Eli tuskin päiväkodissa on mitään ylivertaista kotioloihin verrattuna noin pienelle.
Mun mielestä on julmaa ja osoittaa laiskuutta jos vanhempi pistää isomman lapsen hoitoon ja hoitaa itse vauvaa kotona.Eri juttu on päiväkerhossa tms. käynti.
Teidän tilanteessanne ei ole mitään mieltä viedä isompaa hoitoon; varmasti tuntee olonsa hylätyksi jos yhtäkkiä jäät vauvan kanssa kotiin ja hän menee hoitoon. Eri asia, jos olisi ollut ennen raskauttasi jo hoidossa ja paikka olisi jo aiemmin tullut tutuksi, tutut kaverit jne. Silloin hoidossa jatkaminen pari päivää viikossa ihan ok, mutta kun on kyse noin pienestä lapsesta ja " turhaan" hoidon aloittamisesta, en suosittele. Ihan lasta ajatellen. Ehtii se vielä monen monta vuotta nauttia niistä askartelutuokioista ym., eikä varmaan jää mistään paitsi jos ei mene vielä pariin vuoteen päiväkotiin - paitsi ehkä äidin huomiosta. Olen työskennellyt päiväkodissa ja voin sanoa, että ei se todellakaan ole kotihoitoa parempaa vielä noin pienellä. Jos käytte joka päivä leikkipuistossa tai muualla jossa lapsi tapaa muita lapsia, se riittää.
Lisäisin edellisiim viesteihin, että ei kannata arvostella kenenkään ratkaisuja jättää lapsi päiväkotiin vaikka itse olisi kotona vauvaa hoitamassa. Minusta se ei osoita kenenkään laiskuutta! Itse en ainakään ratkaisuani sen takia tehnyt, että haluisin vaan maata ja päästä helpolla..Täyttä työtä se on silti vauvankin kanssa! Ihmisten tilanteet ovat erilaisia, ja jollakin äidillä menee varmasti hyvin kotona useammankin lapsen kanssa, jos itsekin viihtyy kotona. Itse tiedän monta äitiä, jotka ovat pitäneet vanhemman lapsen osaviikkoisesti hoidossa, enkä todellakaan ole ajatellut heidän olevan laiskoja! Tämä on jokaisen oma asia. Eli ratkaisuja on monenlaisia! Kukin tekee niin kuin parhaaksi näkee. Enkä silti ole sitä mieltä, että päiväkoti mikään ylivertainen ratkaisu on.
Meillä 5v6kk tyttö menee syyskuussa osa-aikaisena päiväkotiin, itse olen toistaiseksi vielä kotona syksyllä 3 vuotta täyttävän kuopuksen kanssa. Tähän asti tyttö on hyvin viihtynyt kotona, kun on välillä päässyt kerhoihin ym harrastuksiin. Nytkin koen hieman syyllisyyttä tuosta päiväkotiin viemisestä, mutta uskon sen tekevän tytölle hyvää ennen eskarivuotta.
Omaa mieltäni painaa se, ettei lapsi ole hoidossa.Esikoisemme reilut 3v ja vauva 5kk.Tuntuu että joka puolella hoetaan että esikoisen pitäisi olla hoidossa saamassa virikkeitä tai ainakin useamman kerran viikossa kerhossa.Emme kuitenkaan päässeet (=mahtuneet ryhmään) kunnan tarjoamaan kerhoon ja seurakunnan kerho on vain 1x/vko.Tämän lisäksi yritän päästä kerran tai kaksi viikossa esim. perhekahvilaan ja vaikka puistoon.Kuitenkin tuntuu että se on liian vähän vai onko?Minusta ei mutta toisenlaistakin kommenttia olen kuullut.Hoitoon en voi kuitenkaan laittaa sillä tällä hetkellä siihen ei ole taloudellisesti mahdollisuuksia.Esikoinen siis ollut aina kotihoidossa.
Mutta vastauksena alkuperäiselle niin jos et itse tunne kaipaavasi " lepohetkeä" esikoisesta niin ei missään nimessä tarvitse laittaa päiväkotiin.Kyllä arjen rutiinit riittävät virikkeeksi ja hoitovuosia tulee kyllä vielä ihan riittämiin:)
Kyllä 2v:lle riittää kotihoito, eikä tarvitse mitään ihmeempiä askartelutuokioita. Ja kyllä 3v:lle riittää vielä kerho kerran viikossa ja harrastukset/kerhoilut yhdessä äidin kanssa. Ihmetyttää mistä tämä " virike" tarve kumpuaa, kyllä kotihoidossa niitä virikkeitä on ihan riittäviin pienelle lapselle (jo kotityöt itsessään ovat niitä, ei se askartelu ole autuaaksi tekevä asia). Eli harvoimpa lapsen vuoksi tarvitsee häntä vielä päiväkotiin laittaa 2v:na, mutta eri asia on sitten jos äiti tarvitsee sitä aikaa.
Meillä on esikoinen ollut kotihoidossa esikouluun asti,kävi seurakunnan kerhossa 2krt/vkossa yli 3v:sta. Kakkonen on nyt kotihoidossa (esikoulu alkaa vuoden kuluttua) ja käynyt kerhossa 2krt/vkossa vajaa 4v:sta (kokemuksesta viisastuneena huomasin ettei juuri 3v vielä välttämättä mitään kerhoja tarvitse). Ja kolmas on vasta 1,4v ja kotona.
Päiväkotiin sain kosketuspintaa esikoisen esikouluvuotena ja vaikka päiväkoti oli monien mukaan parhaimmasta päästä, niin aika viidakolta homma lasten kesken välillä tuntui. Lapsikontakteja päiväkodissa tietenkin saa, mutta aikuisten tilanteiden huomioiminen ja ohjaaminen oli aika vähäistä (paljon oli koulutuksia, sijaisuuksia, vaativia lapsia, aina jotain). Lapsikontakteja meillä on ollut sitten kyläilyjen merkeissä, perhekehossa ja puistossa jne.
Sain vastauksistanne paljon tukea omille ajatuksilleni! Ihan samat asiat on tullu meillä täällä kotona esille kun näitä asioita ollaan pohdittu. Meidän esikoinen on erittäin vilkas tapaus, vauva puolestaan rauhallinen. Juttelin parin asiantuntijan kanssa asiasta viikonloppuna ja he olivat pitkälti myös sitä mieltä, että virikkeet ovat yliarvostettuja, ja että päiväkodissa suurin osa ajasta menee arkiaskareiden pyörittämiseen. Itse asiassa päätin asian mielessäni jo perjantaina kun soittelin kuntaan ja kyselin päiväkotiasioista. Minulle tuli itselleni oikein voimakas tunne että en halua laittaa poikaa päiväkotiin. Kyllä se vastaus lopulta tulee aina sieltä itsestä sisältä kun oikein kuuntelee. Meilläkin on talous aika tiukalla kun olen kotona, joten siinäkin mielessä on hyvä jos päivähoitoa ei tarvita. Pitää sitten katsoa tilannetta uudelleen jos päivät käy erityisen rankoiksi, esim. kun kuopus lähtee liikkeelle. Tämä minun ahdistus sai myös alkunsa siitä että ulkopuolelta tuli painostusta. Naapurit ja tuttavat ovat kyselleet ihan päivittäin viime aikoina että millon laitetaan esikoinen päiväkotiin, ihan niin kuin se olisi joku tavoite tai se oikea tapa toimia tässä tilanteessa. Minulle tuli sellainen olo että riistän pojalta jotain tärkeää kun en laita häntä päiväkotiin. Kiitokset siis teille kaikille jotka vakuutitte että näin ei ole. Kyllä tuosta kaverista huomaa että se nauttii niistä hetkistä kun on vapaata aikaa ja hän saa puuhailla omia juttujaan. Kuopuksen syntymä jo aiheutti sellaista stressiä hänelle että päiväkoti voisi olla taas kaikenlaisten epämääräisten käyttäytymiskuvioiden laukaisija.
Mukavaa syksyä!
Kerronpa nyt oman kokemukseni. Meillä esikko on siis kohta 4-vuotias ja hän on ollut päiväkodissa alusta lähtien. Meillä kans puolivuotias vauva, joka aika rauhallinen tapaus. Esikko onkin ihan toista maata, tosi vilkas ja energinen. Koin sen aikanaan hyväksi ratkaisuksi että hän jää päiväkotiin enkä olis halunnut uudestaan hakea paikkaa kun ensi vuonna menen kuitenkin töihin. Itsellä olis hermo mennyt jos poika olis jäänyt kotiin mun kanssa. Hän on siis ollut 4 päivää viikossa kokopäiväisesti ja välillä enemmänkin kotona eli on otettu vapaapäiviä tarpeen mukaan. Jos koet että esikko kaipaa enemmän kerhotoimintaa niin päiväkoti on minusta ihan hyvä paikka. Miten olisi esim. 2-3 päivää viikossa? Ne puolipäivät on vähän turhan lyhyitä, hoitajatkin olivat sitä mieltä että kokopäivä toimii paremmin. tai sit voisit tietysti viedä hänet seurakunnan kerhoon. Niitähän on kans 2-3x viikossa. Toisaalta jos esikko on teillä rauhallinen niin kyllä hän ehtii olemaan hoidossa 3-vuotiaanakin. Kannattaa tehdä omantunnon mukaan. Minusta vilkas lapsi tarttee muutakin kuin kotiympyrät, samoin äiti hermonsa..Ja onhan se kiva vauvallekin saada äidin huomiota välillä enemmän. Yhteistä aikaa on sit viikonloppuisin ja iltaisin koko perheellä.Toivottavasti sait vähän apua näistä ajatuksista.