Miten olet muuttunut viimeisen 5 vuoden aikana?

Olen vanhentunut varmaankin 15 vuoden edestä elämäntilanteen ja erinäisten tapahtumien takia. Fyysisesti olen rapautunut huomattavasti, kolotuksia ja kulumia on alkanut tulla, stressin takia hiukset ohenivat ja leikkasin ne ihan lyhyiksi. Henkisellä puolella olen ehkä vähän kyynistynyt ja vakavoitunut. Toisaalta olen oppinut luottamaan siihen että elämä kantaa, jos ei aina niin korkealla, niin jollain tasolla kuitenkin. En jaksa ajatella muiden sanomisia tai pohtia muiten mielipiteitä. Olen mitä olen ja jos se ei jollekin riitä tai on liikaa, saavat ne "ystävät" jäädä pois. Josta taas johtunee, että osa läheisistä ystävistä tuntuvat vieläkin läheisemmiltä ja tärkeämmiltä, ja olen rohkaistunut kertomaan sen heille useammin. Tiivistettynä; koen olevani jollain lailla rehellisempi kuin muutama vuosi sitten.

Olen rennompi, armollisempi itselleni ja muille, levollisempi, vähemmän seurankipeä. Olen 42.

-painoa on tullut 20 kg lisää :(

-en ole enää sairaalloisen mustasukkainen

-minulla todettiin skitsofrenia ja vihdoinkin lääkkeiden ansiosta oloni on tasoittunut

-minulla on ystäviä

-olen saavuttanut tasapainoisen parisuhteen

Liikunnanvihaaja jo kouluajoilta jumppaa ryhmäliikuntatunneilla

Vuosikymmenten kasvissyöjä otti ruokavalioonsa kalan

ja tärkein:

Ikivanha vela sai toivotun lapsen

Pää pyörällä, mutta pysyy raiteillaan!

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 23:08"]-painoa on tullut 20 kg lisää :(

-en ole enää sairaalloisen mustasukkainen

-minulla todettiin skitsofrenia ja vihdoinkin lääkkeiden ansiosta oloni on tasoittunut

-minulla on ystäviä

-olen saavuttanut tasapainoisen parisuhteen

[/quote]

Sentään on myös positiivisia asioita tapahtunut myös :) Hyvää jatkoa sinulle!

5v sitten olin todella hoikka, tiukka ja urheilullinen. Nyt en ole.

Olin persoonastani kiltti, positiivinen, leikkisä ja suhtauduin ihmisiin ennakkoluulottomasti ja avoimesti. Nykyään vihaan kaikkia ja kaikkea, vittuilen ja ilkeilen sydämeni kyllyydestä enkä ole kiinnostunut pätkääkään siitä mitä kukaan musta ajattelee.

Olen lihonut. Rupsahtanut. Henkisesti vanhentunut aika tavalla, esim baareissa juokseminen ei enää kiinnosta. Viiden vuoden sisällä menetin yhden tärkeimmistä läheisistäni, se muutti aika paljon. Viisi vuotta sitten tulin myös ekaa kerta äidiksi, ja äitiyden myötä olen kasvanut paljon.

Ps. Edelleen tykkään juoruta. Tapa josta haluaisin eroon, mutta aina vaan löydän itsenk juoruilemasta.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 23:20"]5v sitten olin todella hoikka, tiukka ja urheilullinen. Nyt en ole.

Olin persoonastani kiltti, positiivinen, leikkisä ja suhtauduin ihmisiin ennakkoluulottomasti ja avoimesti. Nykyään vihaan kaikkia ja kaikkea, vittuilen ja ilkeilen sydämeni kyllyydestä enkä ole kiinnostunut pätkääkään siitä mitä kukaan musta ajattelee.

[/quote]

Miksiköhän näin? Onko elämässäsi ollut jotenkin erityisen vaikeaa/oletko masentunut?

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 23:22"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 23:20"]5v sitten olin todella hoikka, tiukka ja urheilullinen. Nyt en ole.

Olin persoonastani kiltti, positiivinen, leikkisä ja suhtauduin ihmisiin ennakkoluulottomasti ja avoimesti. Nykyään vihaan kaikkia ja kaikkea, vittuilen ja ilkeilen sydämeni kyllyydestä enkä ole kiinnostunut pätkääkään siitä mitä kukaan musta ajattelee.

[/quote]

Miksiköhän näin? Onko elämässäsi ollut jotenkin erityisen vaikeaa/oletko masentunut?

[/quote]Yhtälö nuori, kaunis ja päälle vielä iloinen ja ystävällinen luonne on kuin punainen vaate suurelle osalle muita ihmisiä. Vitun paskat saatte nyt korkojen kera takaisin sitä mitä mä sain kestää :)

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 23:17"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 23:08"]-painoa on tullut 20 kg lisää :(

-en ole enää sairaalloisen mustasukkainen

-minulla todettiin skitsofrenia ja vihdoinkin lääkkeiden ansiosta oloni on tasoittunut

-minulla on ystäviä

-olen saavuttanut tasapainoisen parisuhteen

[/quote]

Sentään on myös positiivisia asioita tapahtunut myös :) Hyvää jatkoa sinulle!

[/quote]

Ihana! Kiitos! Samoin sinullekin ja halaus päälle :)

Olen lihonnut ja minulle on tullut juonteita. Tuli avioero, olen menettänyt elämäniloni.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 23:26"][quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 23:22"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 23:20"]5v sitten olin todella hoikka, tiukka ja urheilullinen. Nyt en ole.

Olin persoonastani kiltti, positiivinen, leikkisä ja suhtauduin ihmisiin ennakkoluulottomasti ja avoimesti. Nykyään vihaan kaikkia ja kaikkea, vittuilen ja ilkeilen sydämeni kyllyydestä enkä ole kiinnostunut pätkääkään siitä mitä kukaan musta ajattelee.

[/quote]

Miksiköhän näin? Onko elämässäsi ollut jotenkin erityisen vaikeaa/oletko masentunut?

[/quote]Yhtälö nuori, kaunis ja päälle vielä iloinen ja ystävällinen luonne on kuin punainen vaate suurelle osalle muita ihmisiä. Vitun paskat saatte nyt korkojen kera takaisin sitä mitä mä sain kestää :)

[/quote]

Ei kannata antaa elämän (ja eritoten ihmisten) katkeroittaa. Lopulta se syö vain sinua itseäsi. Jos joku kohtelee sinua huonosti niin käännä toinen poski ja jatka hymyssä suin eteenpäin. Voin luvata, että se on

pahinta mitä voit vihamiehillesi tehdä. Älä anna tuollaisten ihmisten viedä sitä mikä on tärkeintä eli omaa identiteettiäsi.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 23:20"]5v sitten olin todella hoikka, tiukka ja urheilullinen. Nyt en ole.

Olin persoonastani kiltti, positiivinen, leikkisä ja suhtauduin ihmisiin ennakkoluulottomasti ja avoimesti. Nykyään vihaan kaikkia ja kaikkea, vittuilen ja ilkeilen sydämeni kyllyydestä enkä ole kiinnostunut pätkääkään siitä mitä kukaan musta ajattelee.

[/quote]

Tämä on kuin minä. Täysi romahdus noin 5 vuodessa.

Olen rupsahtanut naamasta, ihan tosissaan. yritän kyllä urheilla että paino edes pysyisi kohtuullisena. Muuten minusta on tullut vähemmän suorituskeskeinen ja armollisempi itseä kohtaan. Olen 40+

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 23:05"]

Olen rennompi, armollisempi itselleni ja muille, levollisempi, vähemmän seurankipeä. Olen 42.

[/quote]

Kuulostaapa positiiviselta :) Ja vielä pisteenä i:n päällä sellainen hyvä uutinen, että sinua kohtaan ollaan armollisia "korkeammalta" taholta kuin mitä oma armollisuus itseä kohtaan voi olla: http://www.healingrooms.fi/?sid=118

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 23:36"]

Olen lihonnut ja minulle on tullut juonteita. Tuli avioero, olen menettänyt elämäniloni.

[/quote]

Onneksi paino voi mennä myös parempaan suuntaan, siihen toivon sulle voimia :) Painosta, juonteista ja erosta huolimatta olet ihmisenä aivan yhtä arvokas kuin aina ennenkin! Ja uskon, että sinuun kohdistuu tälläkin hetkellä paljon enemmän toivoa ja rakkautta kuin ehkä arvaatkaan: http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 23:14"]

Ikivanha vela sai toivotun lapsen

[/quote]

Kuinka kauan ehdit olla "velaton" ja haluta lasta?

Mennyt laidasta laitaan. Henkisesti kasvanut aikuisemmaksi, joustavammaksi, pitkäpinnaisemmaksi ja rakastavammaksi....46v

Toivottavasti mitkään tulevat vaihdevuodet eivät muuta mua hulluksi? Vielä ei ole kyllä merkkiäkään sellaisista.

Olen nyt 28 vuotias, ja omasta mielestäni olen kokenut suurimman muutoksen nyt viimeisen viiden vuoden aikana. Olen kaunistunut, laihtunut ja olen fyysisesti voimakkaampi ja hyväkuntoisempi kuin ennen. Mitä henkiseen kehitykseen tulee, niin olen oppinut tervettä itsekkyyttä -en tarkoita sellaista missä lytätään toisia, vaan missä pidetään huoli omista oikeuksista ja samalla myönnetään todeksi muiden oma vapaus tehdä päätöksiä. Olen myös oppinut luomaan omat rajat, ja ymmärtänyt että vaikka minä tunnustan muiden oikeuden tehdä omat elämänvalinnat, niin tunnustan myös oman oikeuden päättää seurani noiden valintojen seurauksena. Tämän vuoksi elämästäni on jäänyt yksi hyvä ystävä pois, hän teki sellaisia elämänvalintoja, missä en halunnut olla millään muotoa mukana (huumeita, rikollisuutta jne). Kokonaisuudessaan olen nykyään paljon itsevarmempi ihminen, ja arvostan omia mielipiteitäni enemmän.

Olen muuttunut huolettomasta, dinkkuilevasta +30 v naisesta 25 kg lihavammaksi, väsyneeksi ja ärtyisäksi kahden lapsen äidiksi, joka on kriisiytynyt myös uransa suhteen ja jonka aiemmin kiva avioliitto natisee liitoksissaan. On oikeasti tosi karseaa tajuta, että tämä muutos on tapahtunut just eikä melkein viidessä vuodessa! Niin paljon kuin lapsiani rakastan, niin onhan se selvää, että kaikki nämä kriisit johtuvat lasten saamisesta. Pikkulapsiaika ON rankkaa ja näköjään ainakin oma kokonaisonnellisuuteni on pahasti alavireessä tällä hetkellä. Tänäänkin huusimme miehen kanssa toisillemme kurkku suorana, kun lapset odottivat autossa (eivät onneksi kuulleet siis) ja jatkuva taistelu omasta ajasta. Työni tuntuu menettäneen kaiken kiinnostavuutensa - olin lasten välissä töissä ja nyt taas hoitovapaalla enkä tiedä pitäisikö vaihtaa kokonaan alaa vai mitä helvettiä teen töiden suhteen. Rahat ovat myös aina loppu - elettiin niin huoletonta elämää että penniäkään ei laitettu sukanvarteen ennen lapsia, vaan kaikki meni matkustamiseen, ulkona syömiseen ja rillutteluun. Ihan mieletön ero nykyiseen elämäämme. Onko kaikesta oikeasti vasta viisi vuotta...???