Kaipaan exääni

Tapasimme vuosi sitten eikä se ollut pelkkää ihastusta. Se oli rakkautta, enkä tahdo vähätellä sitä vaikkei kukaan voi tietää mitä oikea rakkaus on. Vaikka olimme käytännössä jo parisuhteessa etenimme hitaasti vakiintumisessa, seksissä ja julkistamisessa. Meillä oli hauskaa, kaikki oli hyvin kunnes uusien elämän oppien ja stressin aiheuttajien takia aloimme tapella.

Tappelut lisääntyivät ja niistä tuli turhia, emme osanneet enää kuunnella toisiamme. Stressin tekiät tasaantuivat mutta riidat jatkuivat. Yritin aloittaa niiden selvittämisen muttei se enää tuntunut onnistuvan. Sitten mies lähti.

Kun olimme jo eronneet näin häntä kerran noin 3 viikon kuluttua ja hän halusi "mamman" huomiota ja hoivaa. En uskaltanut antaa sitä ettei kaikki käänny taas huonoksi. 

Nyt erostamme on kulunut 4 kuukautta eikä hän tahdo/uskalla nähtä. Minun uskomukseni hänen mielestään on että häntä pelottaa rakkauden tunne joka kuitenkin on olemassa. Mutta että mikään ei olisi muuttunut ja kaikki olisi samanlaista. Hän ei ole hakenut tavaroitaan myöskään koska pelkää näkemistä. 

Kysyin häntä kahville ja hän sanoin että tulisi paha mieli. Seuraavalla kerralla hän sanoi ettei kiinnosta nähdä. Noiden pyyntöjeni aikana hän oli löytänyt yh. mamman. En ole mustasukkainen koska emme ole yhdessä, mutta hänet tuntien en usko kyseisestä parisuhteesta tulevan mitään.

Eli varsinaiseen asiaan. Olenko hullu vai kuvittelenko vain että hän tulisi joskus takaisin rakkaansa luo, ylittäisi pelkonsa ja huomaisi asioiden muuttuneen. Mitään eroomme liittyvää emme ole käsitelleet joten se jää painamaan mieltä. Odotanko häntä vain turhaan?