Perinnöistä vielä...

En valita, ikävää että ymmärsit väärin. Annetaan tämän asia olla, toivottelen pitkää ikää kaikille :)

t. ap

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 12:45"]

Yleensähän eivät lapsenlapset saa yhtään mitään. Jos nuo yhdet lapsenlapset jotain saavat, ei se ole sinun lapsiltasi pois. lapsesi saavat vain sen (eli ei yhtään mitään), joka heille printökaaressa kuuluu.

Näin luulisi mutta tässä tapauksessa ei näin ole. Minulle väpätöiselle miniälle on suoraan sanottu, että hoidan appivanhemmat vanhuksina. Voi olla että hoidankin.

Todennäköisesti tyttären perhe on auttanut ja ollut läheisessä kanssakäymisessä isovanhempien kanssa. Uhranneet aikaa, vaivaa ja ehkä rahaakin. He ovat todennäköisesti se prhe, joka suree isovanhempien kuolemaa eniten. tuollainen ihmisen, joka väenvängällä yrittää lyödä kiilaa ihmisten väliin asiassa, joka ei hänelle ei edes kuulu, tuskin on hoitanut noita isovanhempia paljonkaan. Ja koska on vienyt asenteensa lapsillekin, niin lapsillakaan ei siitä syystä ole lämpimät suhteet isovanhempiin.

[/quote]

Koville otti, kun isoiäsni kuollessa vain yhdestä perheestä serkukset saivat isoisältä testamenttiin mainitun perinnön ( ei ollut suuri aikuisten mittakaavassa, mutta esim. yksi serkuista lähti sen perinnön turvin vaihto-oppilaaksi). Kun sitten menin itseeni, niin ymmärsin kyllä miksi: jäämistöstä löytyi kortteja ja kirjeitä, joita tuon prheen lapset olivat lähettäneet viikoittain isoisälleni. Samoin heidän äitinsä, isoisän miniä, oli kirjoitellut tuolle isoisälle kuukausittain lastenlasten ja perheen kuulumisia. Lisäksi musitelin, että juu, heidän prheensä oli se, joka vietti isoisän lomia isoisän luona, eivätkä ulkomailla, he jäivät töistä palkattomalla, kun isoisä tarvitsi huolenpitoa leikkausten jälkeen jne.

lapsena en tietenkään olisi voinut yksin lähettää piirrustuksia, kirjeitä  tai osallistua isoisän hoitoon, mutta vanhempani olisivat voineet tukea meitä tässä. Samoin myös he olisivat voineet jättää perheen ulkomaan matkat väliin ja sen sijaan vierailla 3-4 kertaa vuodessa isoisän luona viikon verran.

Asioilla on yleensä taustansa.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 01:44"]

Lasteni isovanhemmat ovat tehneet testamentin tyttärensä ja hänen lastensa hyväksi. Minulle ihan se ja sama, mutta miten selitän sen aikanaan lapsilleni, että serkut saivat jotakin? Korostan vielä, että mulle ei omaisuudesta kuulu penniäkään ja haluan olla kaukan perinnönjaosta. 

Miehelleni varmaan jotakin kuuluu (ei kiinnosta) mutta suurin epäoikeus  on, että lapsenlapset asetetaan eri asemaan.

[/quote]

Onko miehesi adoptoitu tms?

Mistä ihmeestä te tiedätte isovanhempien testamentin sisällön? Ei meillä ainakaan ole tapana kertoa, että tällainen on testamentin teksti. Mitään erityisiä yllätyksiä isovanhempien testamentit eivät ole sisältäneet, yleensä ne erityiset määräykset on koskeneet tiettyjä esineitä tai kiinteistöjä, jotka on ohjattu (tasajaon puitteissa) tietyille henkilöille.

Hullua ajatella, että ap laskee euroja miettiessään lastenlasten ja isovanhempien suhdetta tajuamatta lainkaan, että kyse ei ole rahasta. Ehkä ap on niitä miniöitä, jotka miettivät miehen sukua eräänlaisena raha-automaattina, josta pitää hyötyä maksimaalisesti.

Joo, AP perintö on täällä sellainen aihe että että...

Kenellekkään ei tule koskaan mieleen että perittävä voisi olla ihan yksin kertaisesti KYRPÄ kun jättää jonkun perinnöstään pois.

Se on näillä kyrvillä täälläkin vastauksissa ihan tapa vastata tunnekylmästi, "mitä se sulle kuuluu", ei ole sulta/lapsilta pois, selitellään perittävää ymmärtäen..............

Jos maailma pyörisi näiden ihmisten ja isovanhempiesi mukaan, rääkkäys eu haluaisi elää yksikään!

Mutta onneksi ei pyöri :) on välittämistä tasapuolisuutta jakamista lapsille rakkautta ymmärrystä empatiaa, vaikka ei äkkiä tätä palstaa lukiessaan arvaisi ;)

Kamalinta on se, että auttaminen ja hoivaaminen ei aina edes tarkoita, että sitä lasta suosittaisiin. Anoppini esimerkiksi hoiti vanhan äitinsä viimeiset kolme vuotta. Anoppi kävi töissä (ikää oli 60-63 silloin), verenpaineet oli taivaissa ja kotona marisi kitupiikki äiti, joka päivän aikana teki vaippaan ja anoppi työpäivän jälkeen hoiti, siivosi ja yöt valvoi seurana. Lopulta äiti kuoli ja hyvä niin, koska elämä oli mennyt vaikeaksi ja anoppi olisi pian kuollut itse siihen. Anoppi ei koskaan pyytänyt äidiltään mitään rahaa tai muuta tukea. Kuoleman jälkeen selvisi, että koko sen hoitoajan oli anopin äiti lähettänyt kansaneläkerahansa anopin veljelle ja lisäksi lahjoittanut mm. mökin. Jaettavaa ei juuri ollut ja hautajaisetkin sai anoppi maksaa, kun mummelin tilillä oli muutama satanen, vaikka oli ilmaiseksi asunut ja syönyt viimeiset vuodet. Kehtasikin ilkeä akka. Anoppi jotenkin otti rauhallisesti ja sanoi, että veli oli aina äidille tärkein. Lapsesta asti palvoi veljeä ja tän tyttären eli anopin rooli oli palvella. Viimeisinä vuosina se veli kävi ehkä kerran 3kk:ssa kahvilla siskonsa luona katsomassa äitiä. Yhtään kyytiä, takapuolenpyyhintää tai mitään apua ei sieltä tullut. Kerran anoppi kysyi, jos ottaisivat äidin viikonlopuksi, kun lähtee työporukan kanssa laivalle. Ei onnistunut. Piti viedä vanhainkotiin siksi aikaa.

Kyse on luultavasti verosuunnittelusta. Miehesi sisar on pyytänyt, että osa hänelle lankeavasta perinnöstä annetaan suoraan seuraavalle sukupolvelle jotta vältytään moninkertaisilta perintöveroilta. Miehesi voi pyytää saman, jos on väleissä vanhempiensa kanssa.

Väärinhän se on että antaa muille lapsenlapsille mutta ei kaikille. Miehesihän saa lakiosan. Katsooko anoppi että poikansa tarvitsee ne rahat. Muut lapset hyvissä ammateissa joten annetaan suoraan lapsenlapsille.